Otteluun psyykkaaminen

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Indra
  • Aloitettu Aloitettu
-Ronin- sanoi:
Kuulostaa samalta ku ennenaikanen ejakulaatio: omgomg ny se tuleeeeeee *spruits*
Click to expand...

Nyt ollaan oikean hopa-meiningin ytimessä, pari viimeistä matsia on tuntunut JUST tolta! :kuola: :love:
 
nothing sanoi:
Jokos kohta on B matsin aika?
Click to expand...

Kahtellaan nyt jahka tästä syksyn "SWFO+BJJFO+3vaparia"-syksystä on toivuttu :) Nyt syödään kinkkua.
 
Faktahan on, että jokaisella on ennen matsia tietyt kuviot, jotka alkaa pikkuhiljaa vakiintua kokemuksen ja matsimäärän kasvaessa. Rutiineilla saadaan siihen valmistautumiseen tiettyä varmuutta ja luottamusta, että homma toimii. Jännityksen oppii jossain vaiheessa tunnistamaan, ja se tuntuu luonnolliselta ja olennaiselta osalta koko hommaa. Kehässä se jännitys kuitenkin unohtuu.

Muutoksia valmistautumiseen tuo lähinnä se, jos kaverin ottelutyyli on selvillä ja voidaan hakea vähän jotain sopivia juttuja ennakkoon.
 
Sepsis sanoi:
Faktahan on, että jokaisella on ennen matsia tietyt kuviot, jotka alkaa pikkuhiljaa vakiintua kokemuksen ja matsimäärän kasvaessa. Rutiineilla saadaan siihen valmistautumiseen tiettyä varmuutta ja luottamusta, että homma toimii. Jännityksen oppii jossain vaiheessa tunnistamaan, ja se tuntuu luonnolliselta ja olennaiselta osalta koko hommaa. Kehässä se jännitys kuitenkin unohtuu.
Click to expand...

Tuo jännitys on tärkeää olla ennen matsia. Ainakin minulla. Jos ei tuota ole, niin lähen matolle (SW) liian rennolla asenteella ja turpaan tulee. Onneksi tuo ongelma on nyt tunnistettu ja pystyn alkaa opettelee psyykkaa itteäni paremmin ennen jokaista matsia.
 
Sita osumaa on saatu jo niin paljon treeneissa, ettei se kehaan nouseminen sen kummosempaa ole. Itse ainaki join todella paljon vetta ennen matsia.
 
Olen pyrkinyt myös ottamaan nyrkkiä salisparrissa mahdollisimman paljon, enkä ole vältellyt oikeasti koviakaan ottelijoita. On kuitenkin aika iso ero salisparrin ja oikean ottelutilanteen välillä: salisparrissa harvemmin kaveri käy "stun"-lyönnin jälkeen päälle kuin se yleinen syyttäjä ja "päästää karkuun", jos jäät köysiin liikaa pyörimään. Vastaavaa en ole fc-matseissa nähnyt.

Psyykkaamiseen liittyen mun ongelma on lähinnä liiallinen rauhallisuus kehässä. Joskus on "kehuttu" flegmaattisimmaksi ottelijaksi, jota arvon valmentaja on urallaan nähnyt :rolleyes:
 
Geratherm sanoi:
Yritän mielessä kertailla mahdollisia komboja jotka voisivat toimia, mutta yleensä ne unohtuvat täysin. Sitten vain mietin että antaa palaa ja muista suojaus. :D
Click to expand...
Ootko ehtiny paljonki matseja ottaa seiskagupilla;)
 
Ei näillä lihaksilla.:D noei, vaan yleensä otellaan tuolla samalla porukalla vapaa-ajalla, vastusta on 2.gupista 1.daniin niin saa siinä jo vähän kerätä ajatuksia ja ottaa asennetta mukaan.. (ja silti tulee turpaan 100-0) :D
 
Mulla on tän kanssa vähän hakusessa vielä, matseja parisenkymmentä kuitenkin mutta ongelmana on se etten meinaa aina saada itseäni ajoissa hereille matsiin. JOskus fiilis ei vaan tule... pitäisi ehkä kokeilla useammin hengittelyä ja mielikuvaharjoittelua. Pitäs myös tehä nopee ja hikinen alkuverryttely, yleensä hien noustessa nousee myös fiilis. Peilin eessä on hyvä tehä vähän varjoo ja tuijotella itseään vihaisesti:) Itselläni on ainakin tärkeetä saada TERÄVÄSTI ja nopeasti paikat irtonaisiksi. Mutta usein kyllä vasta kehässä loppujen lopuksi sitten tiedän kuinka lähtee kulkemaan... silloin kun menee hyvin niin ei tosiaan kehässä tiedä enää mistään muusta mitään kuin siitä mitä tekee siellä. Keskittyminen olisi siis olennaista, luulen että toi peilin edessä heiluminen liittyy siihen. Ja tietty itseään pitää lyödä päähän pari kertaa ennen kehään nousua! Ja tuhista.
 
Sinne kehään mennään Fedorina, eikä pelleillä mitään turhia.

Kehään tullaan 15 min myöhässä ja syyhän on tietysti mamman tekemä hernesoppa. Introbiisinä toimii Daddy cool ja erien välillä seisotaan keskellä kehää ,koska tosimiehet eivät tarvitse taukoja.
 
Nostan tän aiheen taas kun aloin miettiä taistelutahtoa ja voitontahtoa uudelleen. Miten sais parhaiten sellasen vihan kanavoitua itseensä kun menee matsiin? Siis sellasen positiivisen, ei lukitsevan vaan tahtoa tuovan vihan? Onko sekin ihan tuosta mielikuvaharjoittelusta kiinni? Itsellä tulee sellaisia oikeanlaisia vihanpuuskia ottelua ajatellessa vaikka aamulenkillä, mutta harvoin saan kehään asti niitä fiiliksiä mukanani.
 
venla sanoi:
. Miten sais parhaiten sellasen vihan kanavoitua itseensä kun menee matsiin? tahtoa tuovan vihan?.
Click to expand...

kuuntelen heviä ja yhtä exää muistuttavaa biisiä pari viikkoo ennen matsii . kyllä veri tirskuaa :curs:
 
Totta, kun sinne ottelemaan lähtee pitää siinä kehän/maton reunalla vielä ajatella että " vittu toi on mulkun näkönen jätkä " tai jotain tollasta, että saa sen pienen raivon päälle ( ainaki itsellä ). :) Kannattaa kattoo viel sitä vastustajaa sillein tosi ilkeesti silmiin (jos pystyy:D), koska se voi jo lannistaa sitä vähän, mutta ei saa silti mennä liian itsevarmana.;)
 
Mulla on tapana lämmitellä kevyesti runsaalla vaatetuksella hiki pintaan. Sen jälkeen teen muutamia ottelunomaisia suorituksia mahdollisimman räjähtävästi. Tämän jälkeen kevyttä pyörittelyä ja parin minuutin rauhoittuminen ja syvää hengitystä. Ottelun alun kättelyssä ja ottelussa muutenkin pyrin olemaan mahdollisimman eleetön. Ei mitään tuimia katseita tai vihaista puhinaa. Toimii ainakin mulla.
 
Toi silmiin katsominen on jotain mitä oon koettanut opetella, mutta ittelle tulee siitä vähän höhlä olo - usein kun on vastassa tuttu tyttö. Toimii joskus. Ekassa kansainvälisessä matsissa vastassa ollu venäläinen katto mua just silleen saatanan murhaavasti suoraan silmiin. Hui.

Viha on huono isäntä mutta hyvä renki matsissa. Se pitäis nimenomaan osata kanavoida oikein. Jos joutuu liiaksi vihan valtaan niin vituiks menee. Tai oisko niin että tietty jännittäminen ja keskittyminen yleensäkin toimisi ikään kuin vihan tai jonkun sen kaltaisen tunteen aktivoijana? Juuri se mielikuvaharjoittelu vaikkapa, tai mikä nyt kenelläkin toimii.

Hiki pitää kyllä olla kun kehään nousee. Sellanen ärhäkkä olo ja vähän hikeä!
 
venla sanoi:
Toi silmiin katsominen on jotain mitä oon koettanut opetella, mutta ittelle tulee siitä vähän höhlä olo - usein kun on vastassa tuttu tyttö. Toimii joskus. Ekassa kansainvälisessä matsissa vastassa ollu venäläinen katto mua just silleen saatanan murhaavasti suoraan silmiin. Hui.
Click to expand...
Turha lähteä tuijotuskilpailuihin, jos se ei o sun juttu. Vedät vaan semmosta perusrauhallista kylmänviileää pohjoismaista linjaa. Jos joku mulkoilee, niin et ole moksiskaan. Ei sitä matsia mulkoilemalla voiteta. Paitsi jos annat sen pelästyttää. ;)
 
Kato vaikka rintaan, jos se psyykkaus ei ole sun juttu niin ei.
Hyvin harvalla taitaa olla.
Ei sillä matseja voiteta, mutta idis siinä on saada vastuksen henkinen puoli järkkymään.
:offtopic:
Aikoinaan matsi Delahoya vs sen ajan huippu(2 veljestä),nimi ei tule mieleen.
Toinen nielaisi tuijotuksessa, pelkäsi selvästi.
Matsi loppui alkuerissä.
Pointti lähinnä että psyykkaus onnistui.
:kippis1:
 
reino sanoi:
Turha lähteä tuijotuskilpailuihin, jos se ei o sun juttu. Vedät vaan semmosta perusrauhallista kylmänviileää pohjoismaista linjaa.
Click to expand...

Kerran mä iskin vastustajalle silmää ku lyötiin hanskat yhteen, ja hymyilin nätisti. Voitin;) .
 
Back
Ylös Bottom