Opeth - Heritage

No pitihän tälle antaa vielä toinen mahdollisuus. Pari kertaa tälläkin kertaa pyörittelin ja ei voi todeta muuta kuin, että helvetti miten kauhea levy tämä on. Kaiken huippuna Slither, joka on mahdollisesti Opethin huonoin kappale ikinä.
 
Ei tätä levyä voi verrata Opethin muuhun tuotantoon, ei edes Damnationiin!
 
On kyllä helvetin hyvä levy mun mielestäni. Myönnettäköön itsekin, ettei tuo Slither ole ehkä levyn parhaimpia, mutta senkin pelastaa tuo biisin lopun hieno kitarointi.

Musiikkina tämä ei tietenkään tuttua Opethia, mutta jos pitää maukkaista ja puhtaista kitara- ja rumpusoundiesta ja ennen kaikkea vanhan kunnon progesta (jazz säväyksin), niin ei voi kuin suositella.

Älkää nyt hyvänen aika tätä levyä kahta kertaa kuunnelko vaan vähintään viisi, ennen kuin muodostatte näitä tyrmääviä mielipiteitänne. Toki ymmärrän senkin, ettei tästä kaikki voi tykätä tämmöisestä.
 
Olipa kyllä vielä rutkasti happoisempi pläjäys, mitä osasin odottaakaan. Bändi tulee varmasti menettämään aika paljon vanhoja fanejaan, mutta omaan makuuni ihan tervetullutta kehitystä. Vaikka Blackwater park on itselleni SE Opeth-levy, niin en silti haluaisi että bändi tekisi sitä samaa levyä aina uudestaan ja uudestaan....

Veikkaan myös, että Opeth on ollut monelle metallistille johdatus progempiin tunnelmiin eli monen fanin mieltymykset ovat varmaan kehittyneet bändin kanssa samaan suuntaan. Ainakin toisin päin homma on toiminut, moni örinälaulua vierastanut on oppinut siitäkin tykkäämään Opethiin tutustuttuaan.

Mike sanoi:
Nykyään on enemmän dynamiikkaa vittu Uniikin rap-singlessä kuin tommoisessa tunkkaisessa paskasoundissa. Opeth on aina pitänyt kovin keskialuevoittoista soundia, mut tartteetko sitä nyt taajuusvastetta huorata ihan noin helvetisti.
Click to expand...

Sen verran täytyy rakastella välimerkkiä, että dynamiikalla ja taajuusvasteella ei välttämättä ole juuri mitään tekemistä keskenään. Ajatellaan vaikka, että äänitetään sooloviulua. Dynamiikkaa voi olla vaikka kuinka helvetisti, vaikka taajuussisältö onkin kapea. Vastaavasti voit äänittää vaikka kirkkourkuja ja kompuroida ne ihan lyttyyn, mutta botnea on niin että puntti tutisee.

Dynamiikkaa Opethin uutuudessa on varmasti enemmän kuin useimmissa moderniin tyyliin tuotetuissa metallilevyissä ja hyvä niin, ihan kuolleelta toi levy kuulostaisi jos siitä olis tehty Dimmua. Toisaalta Dimmulle sopii just se äkäinen vitun-lujaa-koko-ajan-soundi.

Totta kai uusi Opeth varmaan kuulostaa tuhnulta jos sitä kuuntelee jonkun modernin metallilevyn jälkeen, mutta sitä varten se volumesäätö on olemassa. Volaa lisää rohkeasti ja johan alkaa rokkaamaan. Tätä levyä ja esim. Ghostin Opus Eponymousia (saman tyylinen soundi) voi kuunnella oikeasti kovaa ilman että päähän alkaa sattua ekan biisin jälkeen. Näin ihan siksi, että sitä ei ole kompressoitu tasapaksuksi jöötiksi johon on valmiiksi equtettu loudness-efekti. Makuasioita toki. Itse tykkään ihan helvetisti 70-luvun soundimaailmasta, mutta se tosiaan tarvii sitä volumesäädön käyttöä koska levyjä ei silloin masteroitu soimaan niin lujaa kuin nykyään.
 
Mun mielestä Opeth on aina mennyt metsään yrittäessään olla samaan aikaan sekä metallibändi että progeilevampi bändi. Nämä kaksi ei vaan mielestäni toimi kovin hyvin keskenään. Aivan liian suuri kontrasti rankan metallin (örinät jne) ja hempeän progeilun välillä. Metallimusiikki vaatii kuitenkin tiettyä voimaa ja särmää ja siitä tipahtaa pohja alta kun aletaan liikaa maalailemaan. Siksi, (vaikka en kokoa levyä vielä olekkaan kuunnellut) niin voisin kuvitella että tämä toimii paremmin, rehellisenä progelevynä. Joka ei edes yritä olla mitään muuta.
 
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Tollasta takakireetä paukutusta siitä tulee, kun hevirumpali yrittää soittaa jazzia.
 
Sohvasoturi sanoi:
Mun mielestä Opeth on aina mennyt metsään yrittäessään olla samaan aikaan sekä metallibändi että progeilevampi bändi. Nämä kaksi ei vaan mielestäni toimi kovin hyvin keskenään. Aivan liian suuri kontrasti rankan metallin (örinät jne) ja hempeän progeilun välillä.
Click to expand...
Olen kyllä täysin eri mieltä eli musta toi metallin ja progen sotkeminen on just se Opethin oma juttu minkä ne on tehnyt todella hyvin. Ja jälki on ollut todella hyvää. Mutta Heritagen osalta kuuntelin lätyn kertaalleen läpi eikä iskenyt, johtuen lähinnä siitä että en ole viime aikoina juurikaan jaksanut progea kuunnella. Sen suhteen on aika turha alkaa kuuntelemaan tätä lättyä väkisin kun sitä pitäisi kuunnella omalla kohdalla varmaan se kymmenen kertaa jotta voi sanoa onko se mistään kotoisin. Sinänsä progea vastaan mulla ei ole mitään ja sitä on kyllä tullut kuunneltua toisinaan aika paljonkin, nyt ei oo vaan semmonen kausi.

Joten Heritagesta nyt sanoisin että en tykkää mutta ehkä jaksan joskus koittaa uusiksi. Moni hevimies odotettavasti teilaa täysin kyllä tämän lätyn koska eihän tää enää samaa vanhaa Opethia ole laisinkaan, moni progemies varmaan kusee hunajaa.
 
Positiivinen yllätys. Tykkään soundeista aivan jumalattomasti, ja ne pari biisiä mitä olen kuullu niin oli kyllä loistavaa kamaa. Vaatii varmasti orkesterin vanhaan materiaaliin ihastuneilta paljon totuttelua, synkkää tavaraa ilman synkkiä soundeja. Tätä kutsutaan kehitykseksi!

Edelleen IMHO Opethin miinus on keskinkertanen rumpali. Käy hermoon kun sen kuulee että taitavampi kaveri olisi tehnyt tästä vielä aavistuksen makeampaa kuunneltavaa.

EDIT: tai sanotaan että paremman mielikuvituksen omaava kaveri, eikä puhuta taidoista.
 
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
lewd sanoi:
Sori OT, mutta eivät varmasti kuse. Ei ainakaan kukaan tuntemani progemies. Mutta sen sijaan Heritagen miksanneen Steven Wilsonin uusimman levyn parissa niin tekevät.
Click to expand...
No se että kuinka moni siitä tykkää ei oikeastaan ollu mun pointti vaan se että kohderyhmä vaihtui tämän albumin myötä ja sieltä voi löytyä niitä jotka albumista pitävät. Sinänsä se nyt on ihan sama tykkääkö siitä joku vai ei.
 
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Back
Ylös Bottom