Itsekin tässä olen hold emia aloittanut pelaamaan. Oikeastaan pelkkää sittaria, joista on jopa tullut muutama voittokin. Ongelmani on vain se, että jos menen esimerkiksi 30 pelaajan turnaukseen, pystyn selvittämään itseni lähes aina 10-15 pelaajan joukkoon, mutta siinä vaiheessa muut ovat karanneet jo todella kauas minun pelimerkeistäni ja rahasijoille en tule pääsemään.
Lähden mukaan käytännössä vain kuvakorteilla, ässä + x samaa maata ja 6 suuremmilla pareilla ja pyrin maksimoimaan voittoni kun uskon minulla olevan paras käsi. Pitäisikö minun yrittää lähteä huonommillakin korteilla mukaan ja yrittää vihut luopumaan korteista ja näin kasvattaa pelimerkkejä vielä kun melkein kaikki ovat vielä turnauksessa mukana, vai mikä olisi järkevintä päästä mahd. helpolla rahasijoille sittareissa?
En tiedä miten pelaat, mutta täyden ringin peleissä "kuvakortit" QJ, KJ, AJ jne. ei ole mitään aivan laatukäsiä. Varsinkin jos niillä pitää kauheesti maksaa että näkee flopin. Myöskin joku pieni A+x käsi samaa maata on täyttä paskaa, eikä sillä voi maksella kenenkään korotuksia sun muita. Mutta kaikki nämä riippuu tietysti paljon positiosta ja vihuista jne.
Sittareiden alussa ei ole mitään syytä pelailla paljon käsiä. Yleensä suositellaan nimen omaan tiukkaa linjaa, eli pelataan vaan oikeesti hyvät kädet, mutta pelataan ne lujaa. Esim. blindien ryöstelyssä ekoilla tasoilla ei ole mitään järkeä: jos esim. kaikilla on alussa 1500 merkkiä ja blindit on 10&20, niin et tee niillä mitään. Yleensä tuo, että jossain 30 pelaajan sittarissa pääsee 15 joukkoon ei ole mikään varsinainen temppu, koska sinne pääsee lähes pelkästään just kippaamalla käsiä ja pelaamalla tiukkaa.
Keskivaiheilla on pakko alkaa pelaamaan ja ryöstelemään blindeja, kun ne alkaa olla varastamisen arvosia. Tästä vaiheesta ei enää selviä oottelemalla AK käsiä. Oot varmaan huomannukkin, kun joskus oot kerran voittanukkin, että jossain sittarin loppupeleissä harvoin enää nähään edes floppia, vaan peli on ryöstelyä ja vastaryöstelyä.
Siinä vaiheessa kun itellä on enää muutaman blindin verran merkkejä jälellä, pitää alkaa puskemaan all-in tai kippamaan. Mikään makselu tai limppailu ei tuu enään kysymykseenkään. Sitten on olemassa kaiken maailman "kippi tai pusku" taulukoita, mistä näkee, että millon pusketaan kaikki merket keskelle, kun eellä ei ole ollu toimintaa. Kuten myös tarinaa ICM:stä sun muusta turnauksiin liittyvästä.
Netistä löytää vaikka kuinka paljon kirjotuksia. Myös Moshman on kirjottanu kirjan sittareista.
Sittarin loppu peli on naurettavan helppoa, jos on tilanne, jossa itellä sattuu olemaan selvästi isoin stäkki ja muut yrittää kituutella rahoille. Ite voi ryöstellä blindeja, koska muut ei uskalla pelata. Ja sitten voi koppailla pikku stäkkien epätoivosia puskuja oikeestaan millä tahansa kahella kortilla. :dance:
