Onkohan kohtuus unohtunut?

[Satuliini]

Hei,

Olen 27-vuotias nainen ja halusin kysyä muiden mielipiteitä liikunnastani, kun olen hieman epävarma... Teen tällä hetkellä väitöskirjaa kotonani ja on yksinkertaisesti pakko saada kuuppaa välillä tuulettaa liikunnalla. Minun kohdallani tämä tarkoittaa joka päivä 60 minuutin spinningiä täysvaihteella tai 2-3 tunnin reippasta kävelylenkkiä (n. 15 km). Tuntuuko tämä kohtuuttomalta? On tosi vaikea pitää välipäiviä, joten minulla on kai sitten ongelma. Jos en saa liikkua joka päivä, niin minusta tulee aivan kamala, ajattelen treeniä kaiken aikaa ja tinttailen. Olen kärsinyt joskus syömishäiriöistä, tällä hetkellä painan 57 kg, olen 175 cm pitkä. Minulla on myös diagnosoitu paniikkihäiriö, kun tulee murehdittua asioita liikaa. Liikunta tuntuu lisäävän paniikkioireita ja joskus pitkällä lenkillä saatan saada paniikkikohtauksia, joka taas johtaa "lenkkipelkoon" ja pysyttelyyn spinningissä, "turvassa" kotiolohuoneessa. Onko kenelläkään muulla tällaisia tuntemuksia? Syy, miksi olen alkanut huolestua liikunnastani on se, että olen viime aikoina alkanut tuntea oloni todella heikoksi ja olen ollut niin poikki, että tuntuu, että kuolema tulee: esim. sydän läpättää treenin jälkeen mielestäni kohtuuttoman kauan. Tämä voi tietenkin johtua väsyttävistä paniikkilääkkeistäkin. Spinningissä on vain se huono puoli, että, vaikka huolellisesti treenin jälkeen venyttelenkin, niin niska jämähtää ja sitten huimaa oikein kunnolla. Olisi todella kivaa, jos joku kertoisi mielipiteensä ja jakaisi mahdollisia omia samanlaisia tuntemuksiaan, sillä olen vähän hukassa. Läheiseni (jotka kaikki ovat soffapottuja) meinaavat, että en pysy kohtuudessa.

 

[Grohe]

Ylikunnoksihan tuo alkaa menemään. Lepopäiviä ehdottomasti viikolle. Milläs mallilla ruokailu on?

 

[JN]

Kroppa tarvitsee lepopäiviä, ja nuo sinun mainitsemasi oireet kertovat ylikunnosta. Eli pakotat itsesi lepäilemään!

Kaloreita sinulla palaa nykyisellä ohjelmalla PALJON, eli syömäpuoli pitää olla kunnossa.

Kannattaa jättää vaikka se spinning silloin tällöin pois, ja vetää sen tilalla kevyt kävelylenkki, mikäli nyt urheilemaan on pakko päästä.

Jos ylikunto kehittyy krooniseksi pitkiä aikoja (kuukausia-vuosia) treenataan liikaa, niin ei välttämättä pysty edes tekemään pientä kävelylenkkiä ilman, että alkaa huimaamaan&hikeä puskemaan yms..

 

[Mr.Referee]

Jos sulla alkaa sydän hakkaamaan kovaa tahtia tai et saa kunnolla unta, alat lähestyä ylikuntoa. Sun pitäis alkaa oppimaan kuuntelemaan omaa kehoa, se kertoo koska on tarve levätä. Ei se kunto huonone siitä vaikka jokapäivä ei olisi tekemässä jotain, keho voi jopa tykätä ettei koko ajan rääkkää sitä.

Niskakipuihin voisit kokeilla hierojaa. se rentouttaa muutenkin koko kroppaa

 

[Timba79]

Samaa mieltä edellisten kanssa. Nyt suosiolla lepojaksoja ja lepopäiviä viikkoon. Muuten käy niin, että olet äkkiä muutaman viikon tai jopa kuukauden "pakkolevossa" jos pahaan tilanteeseen ylikunnon päästät.

 

[Satuliini]

Kiitos kommenteistanne, ne auttavat tosi paljon, kun ei ympärillä oikein ole sellaisia ihmisiä, jotka kunnostaan huolta pitäisivät. Lääkäri on ylikuntoa jossain vaiheessa meinaillutkin, eli on kai sitten pakko yrittää hillitä itseään. Olen harrastanut liikuntaa pikkutytöstä lähtien, mutta viime vuosina se on tainnut lipsahtaa pakkomielteen puolelle. Joka päivä pitäisi suorittaa ihan tolkuttomasti, jotta olisi hyvä olla itsensä kanssa.

 

[Powerhousu]

Menepä Satuliini lääkäriin. Toi pakkomielle liikuntaan saattaa liittyä aivojen kemialliseen epätasapainoon, esim dopamiinin ja/tai serotoniinin puutteeseen. Koitat hakea sitä mielihyvää liikunnalla, joka menee jo pahasti yli.

Edit: Ei ole siis mitään järkeä etsiä ja korjata liian liikunnan tuomia haittoja, vaan pitää pyrkiä löytämään se perimmäinen syy sille liialle liikunnalle ja korjaamaan se.

 

[panu_k]

Lukematta muiden vastauksia, tässä omani.

Jos jotain on aivan pakko tehdä on syytä huolestua. (pokkeus ruoka uni yms :D)
Jos harrastaa raskasta liikuntaa seitsemän kertaa viikossa on syytä rajoittaa vähän.
Jos on paniikkihäriö, joka alkaa haitata joka päivästä elämää (kuten jokaisessa tapauksessa jonka minä olen tavannut on lopulta käynyt) on syytä mennä psykiatrille.

Tiedän että tälläisiä asioita ei ole helppoa muuttaa, mutta sinuna pyrkisin liikkumaan enintään joka toinen päivä ja pitämään välillä totaali lepoa n. viikko.
Ja sen lisäksi, tosin huomattavasti tärkeämpänä, varaisin ajan psykiatrille.
Lääkkeistä kun käsittääkseni saa vain väliaikaista apua, joten pitkäaikaisterapia on mielestäni tilanteessasi erittäin tärkeää.
Sitä paitsi ainakin optiparit on käsittääkseni varsin ikävää syötävää. Katoavat nimittäin paniikkikohtausten ja masentuneisuuden ohella myös ne positiiviset tunteet. Sekä halut ja kaikki muukin mukava.


edit: ai niin ja vastaus kysymykseesi: kyllä, kohtuus on unohtunut.