Onko treenatusta kropasta enemmän vaivaa kuin hyötyä?

[Kim Hansseen]

Ei puhuta nyt mistään monipuolisella liikunnalla ja terveellisillä elämäntavoilla saavutetuista perushyvistä kropista, vaan sellaisista, joiden eteen joutuu näkemään treenauksella ja syömisellä todellista vaivaa. Onko tullaisesta kropasta enemmän vaivaa kuin hyötyä kantajalleen? Tuo kroppa varmasti nostaa itsetuntoa, mutta tuossa onkin samalla ongelma. Jos minäkuva tulee vähänkään riipuvaiseksi treenatusta ulkonäöstä, niin tuota elämäntyyliä pakkosyömisineen ja pakkotreeneineen täytyy ylläpitää koko loppuelämä, jotta tulokset ei laske.

Onko kaikki tuo treenaaminen ja pakkosyöminen kuitenkaan vaivan arvoista? Täytyy rytmittää vuorokauden tunnit syömisien ja treenien mukaan, vaikka koko hommasta olisi mennyt into jo vuosia sitten.

 

[DukeBulkem]

Ei puhuta nyt mistään monipuolisella liikunnalla ja terveellisillä elämäntavoilla saavutetuista perushyvistä kropista, vaan sellaisista, joiden eteen joutuu näkemään treenauksella ja syömisellä todellista vaivaa. Onko tullaisesta kropasta enemmän vaivaa kuin hyötyä kantajalleen? Tuo kroppa varmasti nostaa itsetuntoa, mutta tuossa onkin samalla ongelma. Jos minäkuva tulee vähänkään riipuvaiseksi treenatusta ulkonäöstä, niin tuota elämäntyyliä pakkosyömisineen ja pakkotreeneineen täytyy ylläpitää koko loppuelämä, jotta tulokset ei laske.

Onko kaikki tuo treenaaminen ja pakkosyöminen kuitenkaan vaivan arvoista? Täytyy rytmittää vuorokauden tunnit syömisien ja treenien mukaan, vaikka koko hommasta olisi mennyt into jo vuosia sitten.

Lihasmassan ylläpitäminen ainakin on naurettavan helppoa. Pari lyhyttä treeniä viikossa riittää. Syömisen kanssakaan ei tarvitse niin ylitarkka olla kun toivottu taso on saavutettu. Tietenkään missään luonnottoman alhaisissa rasvoissa ei voi vuoden ympäri pysytellä.

 

[voi ei]

Oma näkökulmani on, että ei olisi sen arvoista jo siksi, että sen hankkiminen "todella kovalla vaivannäöllä" näyttäytyy minulle käytännössä itsensä runtelemisena.

Enkä osaisi hoitaa hommaa ilman stressitason kroonista koholla oloa. En olisi valmis yrittämään tehdä sitä mitä homma vaatisi. Ja yritän muutenkin olla kiinnittymättä henkisesti liikaa kehokuvaani, koska sekin nostaa stressitasoani, jolloin on hankalaa voida hyvin ja olla onnellinen.

Positiivinen huomio ulkonäöstä "juovuttaa" ja en ole ilman sitä jäänyt, mutta jossain vaiheessa tulee paska olo, kun hommat ei sujukaan, kuten halusi. Parempi ratkaista päänsisäiset ongelmat muuten kuin ulkoisia kulisseja pystyttämällä. Tarkkailla paskat ahdistustunteet vaikka silmät kiinni istuen ja johan ehkä helpottaa. Ei pakenemista yliajatteluun ja -tekemiseen. Ja jos ei hyväksy itseään, ei mikään määrä ulkoista hyväksyntää riitä.

Mutta terveyttä edistäen bodaaminen on itselleni hyvä venttiili, stressitason laskija ja elämänlaadun kohottaja. Käyttämäni lisäravinteetkin ym. ruokavalio tukevat tutkitusti terveyttä muutenkin, kuin lihasten kasvatuksen ja kehonrasvan kurissapitämisen näkökulmasta. Ja toki isommat lihakset auttavat esim. verensokerin säätelyssä. Mutta ketju ei liity näihin.

 

[Rantapallo]

Mikäli tuntee että siitä on liikaa vaivaa, niin sittenhän voi reenata vain kuntoilumielessä.
Mikäli ei halua edes kuntoilla ni löhöää sitten sohvalla.

 

[Kuli]

Miten vitussa hyvin treenatusta terveestä kropasta voi olla vaivaa?

 

[Guzzi]

On haittaa jos esim .nuoruuden pöljyydessään tuhonnut oman hormoonituotannonsa.

 

[voi ei]

Treenatusta terveestä kropasta ei ole haittaa, mutta juurikin jos keinot saada lihaksikas timmi kroppa ovat turmelleet fyysistä ja henkistäkin terveyttä, silloin ei kyse olisikaan enää terveestä kropasta.

Hiton kovakuntoiselta moni voi näyttää, mutta terveyden kanssa voi olla heikompi tilanne. No, itsestäänselvyyksiä kirjoitin.

 

[Kim Hansseen]

Miten vitussa hyvin treenatusta terveestä kropasta voi olla vaivaa?

Jos alkuinnostuksen jälkeen syömisestä ja treenistä tulee pakkopullaa, niin ei ajankäyttö noihin asioihin ole kovin hyvää elämää välttämättä.

Kuinka paljon aikaa kannattaa käyttää johonkin, minkä tekemiseen on kadonnut innostus jo vuosia aiemmin?

Entä jos myöhemmin tulee tulokseen, että matalat kalorit, pitkät kävelylenkit ja kehonpainotreeni onkin oma juttu? Kannattaako silloin väkisin pakkosyödä ja treenata punteilla vain, että näyttäisi isommalta?

 

[DukeBulkem]

Jos alkuinnostuksen jälkeen syömisestä ja treenistä tulee pakkopullaa, niin ei ajankäyttö noihin asioihin ole kovin hyvää elämää välttämättä.

Kuinka paljon aikaa kannattaa käyttää johonkin, minkä tekemiseen on kadonnut innostus jo vuosia aiemmin?

Entä jos myöhemmin tulee tulokseen, että matalat kalorit, pitkät kävelylenkit ja kehonpainotreeni onkin oma juttu? Kannattaako silloin väkisin pakkosyödä ja treenata punteilla vain, että näyttäisi isommalta?

Käyt tekemässä pari 30-60min koko kropan treeniä minimaalisilla liikkeillä viikossa ja syöt normaalia terveellistä ruokaa mitä pitäisi syödä muutenkin. Ei pitäisi kenenkään elämäniloa tuhota. Ihan turha miettiä tällaisia.
Itse en saa aerobisesta liikunnasta mitään iloa mutta teen sitä kohtuumäärän, koska tiedän että se on minulle hyväksi.

 

[voi ei]

Ylipäätään itse mietin, että oli kyseessä sitten jonkin asian treeni, kouluttautuminen, työura, parisuhde tai muunlainen projekti, niin jos sen tekeminen itsessään tuottaa ja ylläpitää merkittävän fyysisen ja henkisen stressitilan, on järkevää kyseenalaistaa tavoitellun lopputuloksen arvo. Varsinkin jos kyse on sen luontoisesta asiasta, missä ei koskaan tule varsinaisesti valmista, mutta taka-askeleetkin vituttavat. Eli matka stressaa ja taantuma stressaa + saavutetun edun säilymisen varmistelu stressaa.

Oikotie onneen on toki siinä, miten matkaa siihen suuntaan minne matkaa. Jos homma itsessään tuo täyttymystä kestöbän kehityksen pohjalta - eli terveys ja hyvinvoinnin mahdollisuudet säilyvät - niin antaa palaa vaan.

 

[voi ei]

Ei puhuta nyt mistään monipuolisella liikunnalla ja terveellisillä elämäntavoilla saavutetuista perushyvistä kropista, vaan sellaisista, joiden eteen joutuu näkemään treenauksella ja syömisellä todellista vaivaa. Onko tullaisesta kropasta enemmän vaivaa kuin hyötyä kantajalleen?

Muistetaan aloituspostauksessa annettu näkökulma, josta ketjun otsikon aihetta on tarkoitus käsitellä.

 

[veijari]

Terveessä ja hyväkuntoisessa kropassa voi paremmin kuin sohvaperunakropassa.
Kivut on vähempiä, jaksaa enempi. Pelkkää win-winiä kova treenaus jos paikat kestää.
(toki jos ei nauti harjoittelusta niin eikai se sitten niin ilmaista voittoa ole, itse olen aina nauttinut fyysisestä rasituksesta niin en ymmärrä miksi joku ei nauttisi jos vain pystyy)
Toki riskinä on se että jos kroppa pettää ja haaveet kaatuu niin se sattuu toki enemmän se sohvalle paluu kuin sellaista joka ei koskaan ollutkaan kunnossa tai mitään tehnyt. Mutta sitten pitää kysyä että sillävälin kun toinen oli kokoajan sohvaloukussa ja toinen välillä kunnossa, niin riittääkö sen ajan paremmuus korvaukseksi töistä.
Elämä on aina ja kokoajan pelkkää vaihtokauppaa ajasta.

e: Ja sitten vielä sosiaalinen kulma tietty jota en edes ensin ajatellut vain sisällä olevaa oloa romussa tai kiiltävässä kuoressa kun on kokemusta molemmista. Komeudesta/Kauneudesta on kiistattomasti hyötyä elämässä.

 

[J.Jake]

Jenkkipalstoilla mainittu:
" Easy to maintain, everyday look. " Voisi kaiketi olla optimi. Mikä on sit kenellekkin ja mitä on toinen juttu.

Se täytyy sanoa että onhan nykyinen someaika näille bodyihmisille varmaan ihan juhlaa. Pystyy työnsä hedelmiä esittelemään koko ajan.
Vielä 15v sit puurtettiin salilla syksystä kevääseen ja sit kesällä mentiin paikalliselle uimarannalle näyttämään tuloksia.
Stadissa Hietsuun ja Uimastadikalle.
Tietty sit jurrissa aina paita pois päältä, pikkujouluissa ainakin

 

[Kim Hansseen]

Jotenkin itse "arvostan" kropissa nykyään sellaisia, jotka näyttää vähällä treenilläkin hyviltä. Esim. jos on suht. pitkä mies luontaisesti leveillä claviculoilla/hartiamitoilla, niin kroppa näyttää helposti hyvälle tosi pienelläkin treenimäärällä.

 

[Kim Hansseen]

Jenkkipalstoilla mainittu:
" Easy to maintain, everyday look. " Voisi kaiketi olla optimi. Mikä on sit kenellekkin ja mitä on toinen juttu.

Hyvä pointti. Itse ehkä lähestyisin tuota kehon "set-pointin" kautta, sen kautta minkä painoinen se luonnostaan haluaa olla. Ehkä treeniäkin enemmän pakkopullaa suurimmalle osalle on ruokailu. Jos on luonnostaan pieniruokainen, niin isojen kalorimäärien syönnistä tulee hirveää pakkopullaa. Luontaisesti suuriruokaisille taas treenin tarvitsemat kaloirt tulee vaivattomasti.

Ehkä treenitavoitteet voisi suunnitella luontaisen ruokahalun mukaan, jos ei halua tehdä body-elämästä elämäntapaa, vaan pitää sen harrastuksena.

 

[Cuntslinger]

Jos alkuinnostuksen jälkeen syömisestä ja treenistä tulee pakkopullaa, niin ei ajankäyttö noihin asioihin ole kovin hyvää elämää välttämättä.

Kuinka paljon aikaa kannattaa käyttää johonkin, minkä tekemiseen on kadonnut innostus jo vuosia aiemmin?

Entä jos myöhemmin tulee tulokseen, että matalat kalorit, pitkät kävelylenkit ja kehonpainotreeni onkin oma juttu? Kannattaako silloin väkisin pakkosyödä ja treenata punteilla vain, että näyttäisi isommalta?

No jos mä oisin sä, ni alkaisin keskikehonrakentajaks sen sijaan, jos treenaus & terveelliset elämäntavat on niin pakkopullaa. Ei näihin tällasiin voi sanoo ikinä mitään järkevää. Jos sun elämäs on paskaa ku teet jtn mikä ei kiinnosta, ni ei se oo hyvä. Ajaudut sellaseen limboon ettet kuitenkaan pitäydy treenissä, etkä tee sitä hommaa kunnolla. Sitä voi sit vanhemmalla iällä miettiä, tekikö oikeen ratkasun pitkällä tähtäimellä. Ei aktiivisilla ihmisillä on usein jtn ihan typeriä, vääristyneitä käsityksiä fitneksestä. Sun ei oikeesti oo pakko syödä vaan riisiä & kanaa 4ever, ja voit tulla silti ihan teräksiseen kuntoon :d. Mut en mä kyllä lähtis pakottaan, vaikka treenaus onki massiivinen palvelus omalle hyvinvoinnilleen(fyysiselle vähintään).

 

[Powerhousu]

Käyt tekemässä pari 30-60min koko kropan treeniä minimaalisilla liikkeillä viikossa ja syöt normaalia terveellistä ruokaa mitä pitäisi syödä muutenkin. Ei pitäisi kenenkään elämäniloa tuhota. Ihan turha miettiä tällaisia.
Itse en saa aerobisesta liikunnasta mitään iloa mutta teen sitä kohtuumäärän, koska tiedän että se on minulle hyväksi.

Mä oon kyllä jonkinlainen elävä esimerkki siitä, että ei noi ole pelkkiä mietteitä. Ei se salillakäynti elämäniloa tuhoa, mutta en mä siellä kävis jos ei olis pakko. Ja pakolla tarkoitan oman mielen asettamia rajoja ja vaatimuksia. Lihakset on vähän niin kuin tehty jo, mutta voimapotentiaalia löytyy vielä. Ja sinnikkäästi näitä tavoitteita jahtaan, vaikka mieluummin tekisin jotain ihan muuta. Tai olisin tekemättä mitään.

Lisäksi treenaaminen luo mulle jatkuvasti pahoja aikataulupaineita. Miten ehdin huomenna treenata, kun neljältä pitää olla siellä ja täällä? Tai jos siirränkin treenejä päivällä eteenpäin. Ei mutta sit mun pitäis päästä lauantaina treenaan, mutta en ole kotona.

Eli kyllä tästä ainakin mulle on enemmän vaivaa kuin hyötyä. Nyt kun aloin oikein miettiä mitä hyötyä treenatusta kropasta ja voimasta on, niin aika lyhyeksi jää lista. Olen vähän vähemmän läski kuin ilman treeniä. Tai jaksaa kantaa pesukonetta paremmin. Sekään ei ole hyöty, vaan vaiva, kun joku pyytää aina siirtämään jotain painavaa.

 

[Voimapatu]

Mä saan nautintoa, kun salilla kattoo peilistä, kun suonet pullottaa, lihakset turvottaa ja treenatessa lihassäikeet näkyy. Oonhan mä isokokoinen luonnostani, mutta tykkään kattoa itseäni peilistä lihaksikkaana. Kyllä mun kroppa auttaa saamaan naisia, sillä en ole nätti poika, niin jos edes kropalla saa naisia, niin pakko treenata. Ei mun itsetunto oikeestaan parane yhtään. Tavallaan hävettää rannallakin olla uikkareissa, kun ihmiset saattaa katella. Entisenä tappelijana taas tiedän, ettei lihakset välttämättä auta tappelussa, jos toinen osaa tapella. Massalla tietysti voi jyrätä. Jos mulla olis tälläinen kroppa luonnostaan, voimat, tai jos jäisi kroppa, vaikka lopettaisin treenaamisen, niin silloin lopettaisin treenaamisen. Jos miettii pakkopullana treenaamisen ja syömisen, niin suosittelen kyllä olemaan vaikka maratoonari, unohda treenaminen, et sä saa mitään lihaksia kuitenkaan! Käytännölisyys riippuu omista tarpeista. Jos haluat kiipeillä vuoren ja kallion seinämiä, niin ei silloin ole hyvä olla goljatti kokoa. Kaikkia ei vaan kiinnosta kiipeillä. Meillä on jokaisella omat halut elämältä. Joku haluaa olla kukkakeppi ja joku haluaa olla massamonsteri. Mua ei kiinnosta kestävyyslajit ja ei kiinnosta juokseminen, kuin pallon perässä.

 

[Kilppis]

Kyllä kieltämättä kun oon aikalailla 8-10% rasvoilla oleva yli 40 v mies niin saa kyllä kuulla koko ajan jotain aineiden käytöstä jos olen vaikka jossain ilman paitaa. Olen siis natu ja en ole edes iso vaan 183/85 olen likkunut koko elämäni ja liikun joka päivä. Ei ole ajokorttia joten liikun pyörällä koko ajan ja syön terveellisesti

 

[voi ei]

Entisenä tappelijana taas tiedän, ettei lihakset välttämättä auta tappelussa, jos toinen osaa tapella. Massalla tietysti voi jyrätä.

En ole tapellut, en ole treenannut nyrkkeilyä, enkä muutenkaan omaa silmää näihin asioihin. Kuitenkin minun mielestäni tuo osaa lyödä, enkä usko että pärjäisin hänelle millään aseettomalla systeemillä. Tunnen kunnioitusta. Ei ole tarvinnut egobodata, kuten minun...

Edit. Varmaan vitsillä tehty video, mutta minua ei naurattaisi. Löisi perille, kun minun lyöntini olisi vielä matkalla.


View: https://youtu.be/JhaIMDgvIiY