Onko treenatessa yksin paras vai kaksin kaunihimpi?

[Riitu]

Vastaan nyt, vaikka edellisestä salitreenistä on aikaa 4 vuotta (ja seuraava toivottavasti huomenna). Tykkään treenata yksin, koska kaverit yleensä aina höpöttää treenien aikana, ja minä taas tykkäisin keskittyä hiljaa. Varsinkin osa kavereista on vielä aika herkkänahkaisia, joten ei heitä viitsisi komentaa hiljaakaan olemaan. Ihan yksin en tykkää olla salilla, ihan siltä varalta, että tanko sattuu lipsahtamaan. Vaikka ei pyytäisikään ketään varmistamaan, niin kyllä aina joku tulee auttamaan, jos jotain sattuu.

 

[Nannna]

Kaverin kanssa on kiva salille mennä, mutta reenailut sitten tapahtuu suht koht yksin. Itse tykkään reenata ns. kunnolla, pakkista luettua luulen jo osaavani jopa jotain ;) Itse teen paljon vapailla painoilla yms. Kun taas kamu on keskittynyt lähinnä näihin reiden loitontaja- laitteisiin viikon seitsemänpäivää lehden kanssa.

Mutta ihan kiva siis kun asutaan samalla suunnalla, niin kulkea matkat yhdessä ja tuleehan sitä alkulämmittelyissä ja pukuhuoneessa vaihettua kuulumisia. Ehkä sitä joskus olis kiva jos olis joku tosissaan reenava mukana, niin vois varmistella ja muuta. No ehkä joku päivä sitten..

 

[fitnesspimu]

Pääsääntöisesti yksin. Silloin kuin miehen kanssa aikataulut vain sopivat yhteen, niin menemme yhdessä salille, mutta kumpikin vetää omat treeninsä läpi itsekseen. Harvoin meillä sattuu treenikierrossa samat lihasryhmät samalle päivälle.

Salilla yhdessä ollessa varmistellaan puolin ja toisin. Välillä kannustetaan ja riidellään, heh! Jep, kyllä kuntosaliharjoittelustakin voi saada tappelun aikaan. Silloin tällöin voi olla eri näkemyksiä ja minä taidan olla se jääräpää, joka on aina oikeassa...

Parhaimmat ystävät tällä paikkakunnalla ovat treenaavia naisia. Itse asiassa lajin kautta olemme tutustuneet toisiimme. Jos satumme yhtä aikaa salille ja treeni on sama, saatamme vetää yhteistreenin, mutta tämä on melko harvinaista! Vaihdetaan kuitenkin salilla kuulumiset treenien lomassa, vaikka kukin vetää omaa treeniään.

 

[Eleonoora]

Lähestulkoon aina yksin. Kaikkein ihanteellisin tilanne on, jos salilla ei olisi ketään muita. Jostain syystä treenit onnistuu parhaiten, kun saa olla ihan rauhassa. Yleensä se sali on kyllä aika täynnä..:jahas:
Mulle ei sovi se, että mukaan lähtee joku kaveri, joka vaan jatkuvasti höpöttää. Tai jos salilla sattuu olemaan joku tuttu, joka ei malta olla hiljaa edes mun sarjojen ajan. :wall: Joskus on ollut pakko sanoa, että olen tullut salille treenamaan vähän muita kuin poskilihaksia sun muita vastaavia.

 

[Ripsuh]

Tässä suhteessa taidan olla vähän sellainen erakkoluonne, eli mieluiten yksin siellä tulee pyörittyä. Joskus on yhden kaverin kanssa ollut hieman puhetta yhdessä punttikselle menosta, mutta eipä ole tullut lähdettyä... Muita kavereita punttis ei sitten jaksaakaan kiinnostaa. Tosin systerin kanssa olisi mukava lähteä, suunnitelmissa on ainakin ensimmäiseksi spinningi :thumbs:

Mun keskittyminen saattais herpaantua ehkä aika helposti esim. juttelusta. Ja luultavammin tykkään pitää tämän salitouhun ihan omana juttuna. (Tosin jos mies joskus haluaisi mukaan lähteä niin ilomielin ottaisin.. :D )

 

[Diva]

Menen yleensä salille 1-3 kaverini kanssa. Sarjojen välissä saatetaan joku sana vaihtaa, muuten treenaan ihan omissa oloissani. Mulle on siis ihan sama, onko kaverit mukana vai ei. Tietenkin pukuhuoneessa on kiva porista ja mennään yhdessä syömään treenin jälkeen.

Kesällä kävin silloin tällöin poikakaverin kanssa salilla, vaikka aluksi siitä ei meinannut tulla mitään. Mulle tuli nimittäin kauhea tarve avautua kun mikään liike ei sujunut jne... No otin sitten itseäni niskasta kiinni, eihän kukaan jaksa semmosta valitusta kuunnella. Treenailtiin kyllä sillonkin ihan omat erilliset treenit, mutta oli ihan kiva kun pysty kysymään neuvoa jos tarvi, varsinkin kun tein kesällä paljon vapailla painoilla joihin en ollut tottunut.

 

[Ponipeikko]

Yksin.
Lisäksi firman salilla saa yleensä olla ihan ypöyksin, eli ei tarvitse edes katsella muita treenaajia. Ihanaa kun saa kuunnella stereoita täysillä ja olla aivan omissa maailmoissaan, irvistellä ja hikoilla rauhassa.

Joskus kävin yhden kaverin kanssa yhdessä salilla, lähinnä sen takia, että sain hänet motivoitua mukaan (ei kuulemma viitsinyt käydä yksin).

 

[hamara]

Yksinään minäkin ruukaan treenata. Ei oikein ole semmosta kaveria, jonka vois ottaa / joka lähtis salille treenaamaan. Toisaalta salilla käy aikalailla se sama porukka samaan aikaan niin varmasti saa jonkun varmistamaan / apua jos tarvii. Meidän salilla käy mukavaa porukkaa.

 

[Mya]

Itse teen paljon vapailla painoilla yms. Kun taas kamu on keskittynyt lähinnä näihin reiden loitontaja- laitteisiin viikon seitsemänpäivää lehden kanssa.

Sama juttu... ja kun joskus on koittanut jotain treenaamisesta keskustella, niin huomaa että se on vaan sitä "enhalualihaksia" ja sitten tulee sellainen olo että antaapa olla, jokainen tyylillään. Kaverin kanssa ainakin tulee lähdettyä liikkeelle (sali on suht kaukana pyöräilymatkan päässä), mutta treenin aikana mietiskelen mieluummin omiani.

 

[Emmah]

Liekö tällasesta ollut jo keskustelua, mut ajattelin tiedustella, et tykkääkö mimmit
treenailla yksin, kaksin vai kenties porukalla? Miksi kukanenkin on oman tyylinsä valinnut vai kenties pakon sanelema juttu?Mikä parasta entäpä huonointa omassa tyylissä? Entäpä löytyykö tuttavapiiristä paljonkin punttimimmejä vai onko homma enemmänkin yksinäistä puurtamista ja netissä värkkäilyä?:D

Sekä yksikseen että kaverin kanssa - vaihtelu virkistää Reenikaverista on se hyöty, että huonoina päivinä seura piristää ja antaa tsemppiä. Tulee myös helpommin nostettua treenipainoja, kun on toinen jeesaamassa ja varmistamassa. Jos jotain huonoa pitäisi tuosta tavasta löytää, niin ehkä se, että joskus saattavat palautukset venähtää, mutta en näe tuota kovin suurena haittana.

Aina ei kuitenkaan mee aikataulut reenikaverin kanssa yhteen, joten tulee usein yksinkin reenailtua. Motivaatio tähän touhuun on tällä hetkellä sen verran kova, että kyllä sen tsempin saa silloinkin päälle, vaikka sitten sen mp3-soittimen avulla. Mutta kyllä yhteisreenistä jää sellanen kivempi fiilis päälle loppujen lopuks, itelläni kun päivätyö on vähän sellaista epäsosiaalista yksin puurtamista, niin kiva nähdä kavereita reenin merkeissä. Ja tulee niitä kuulumisiakin siinä ohessa vaihdettua.

Omasta tuttavapiiristä suurin osa puuhailee punttien parissa, kait sitä viihtyy parhaiten samanhenkisten ihmisten seurassa. Suurimpaan osaan heistä olenkin tutustunut - "yllätys yllätys" - Pakkiksen kautta ja näistä monesta olen saanut tosiystävän :haart:

 

[Metri]

Aina ollut yksilöurheilija, ja puntillakin aina yksin. En varmasti osaisikaan treenata kaverin kanssa, oli se mimmi tai mies. Miulla kun ei ole minkäänlaista kynnystäkään lähteä salille, niin en tarvi sillekään puolelle kannustajaa.

Jos spottaajaa tarvitsen, huikkaan sieltä jonkun miehen tai salivastaavan, aina löytyy joku.

 

[Hillevi]

Oman miehen kannustamana sitä on salitreenit tullut aikanaan aloitettua ja edelleen yhdessä käydään (paitsi jos meitsillä on laiska kausi menossa, jolloin mies käy itsekseen ja katsoo paheksuvasti, kun jään pitämään sohvaa paikoillaan...). Kumpikin puuhailee omiaan, varmistelee toisen sarjoja ja sarjojen välissä vaihdetaan muutama sananen.
Kaverit käy eri saleilla. Joskus olisi hauska treenata samanhenkisen kaverin kanssa, mutta ei sellaisen höpöttävän (josta täällä moni muukin on maininnut). Omaan treeniin pitää saada keskittyä kunnolla, muuten tuntuu että koko aika menee hukkaan. Lenkkipolulla kaveri taasen on korvaamaton.

 

[esni]

Varmaan olen tätä aiemminkin selittänyt: mulle punttaaminen on meditaatiota. Mä pääsen täydelliseen ykseyteen ruumiini kanssa, eikä tarvitse/voi ajatella mitään muuta, kun treenaa. Se on mulle pakoa ja samalla jollain tavalla itseni sisäistämistä. Mä yritän aina päihittää itseni ja koetella ruumiini rajoja. Siinä on hirmu vähän muille ihmisille tilaa. Ei mua muut häiritse, osaan jopa kommunikoida ja kysyä nätisti ja joskus jopa hymyilläkin. Suurimman osan aikaa kuitenkin keskityn vain itseeni ja mun ruumiin tunnusteluun - paitsi silloin kun kärkyn seuraavaa laitetta/tankoa käyttööni.

Senkin takia on hyvä treenata yksin, ettei ole riippuvainen kenenkään muun aikatuluista ja toiveista. Eilen vedin kiireen takia koko vartalon treenin reilussa puolessa tunnissa täysiä läpi. Toissapäivänä vetelin puoltoista tuntia samaa treeniä. Voin muuttaa mieltäni treeniajankohdan/päivän/keston suhteen milloin tahansa ja olen siitä vain itselleni vastuussa.

Kun mä nyt ajattelen asiaa, punttis on oikeastaan ainoa paikka, missä mä saan olla yksin. Ehkä mä sen takia niin suurella halulla käyn siellä.

 

[Rooos]

Yksin myös minä, sopii mulle niin keskityn paremmin siihen mitä oon tekemässä :thumbs:

 

[Taskuamatsoni]

Lenkkipolulla kaveri taasen on korvaamaton.

Ja parasta on, kun se kaveri on karvainen. :haart:

 

[Metri]

Senkin takia on hyvä treenata yksin, ettei ole riippuvainen kenenkään muun aikatuluista ja toiveista. Eilen vedin kiireen takia koko vartalon treenin reilussa puolessa tunnissa täysiä läpi. Toissapäivänä vetelin puoltoista tuntia samaa treeniä. Voin muuttaa mieltäni treeniajankohdan/päivän/keston suhteen milloin tahansa ja olen siitä vain itselleni vastuussa.

Just nii silviisii. Miulla on yleensä vakiintunut rutiini treeniajankohalle ja treenin pituudelle. Mutta jos poikkean siitä, antaa poiketa vaan. Tänäänkin tuumasin, että en lähe salille (pikku kipua kyynärpäässä), teen sen treenin huomenna. Edellyttäen tietysti, että olen kunnossa.

 

[vanilja]

Ja parasta on, kun se kaveri on karvainen. :haart:

Karvaiset lenkkikaverit on ehdottomasti parhaita Salille kun niitä ei saa viedä, niin sinne otetaan mukaan mies:haart:

 

[Meah]

Yksin treenailen ja näin onkin mielestäni kivempi. Tosin joskus se on ihan mukavaa mennä kaverin kanssa mutta kun on yksin voi keskittyä omaan treeniinsä paremmin.

 

[Akikonomu]

Salilla treenaan yksin.

Saa noudattaa omaa aikatauluaan/ohjelmaansa, tai poiketa siitä tarvittaessa. Keskittyä. Kieltämättä, joskus olisi kiva jos penkillä olisi varmistaja omasta takaa; toisaalta näiden painojen alta pääsee vielä yksinkin pois...

 

[Nannna]

Senkin takia on hyvä treenata yksin, ettei ole riippuvainen kenenkään muun aikatuluista ja toiveista.

Toi on kyllä ehdottomasti yksin reenaamisen parhaita puolia. Joskus kun ärsyttää jo treenikamun liian hidas kävely salille ja liian hidas vaatteitten vaihto.. :jahas: Sillon ku itellä olis kiire ja into päällä reenaamaan.

Ja myöskin hyvin ärsyttävä tapa on poltella tupakkaa ennen ja jälkeen salilla käymisen. ( ainii tää ei tainnukkaan olla vitutus-palsta :D )