Onko pituudella väliä?
- Keskustelun aloittaja Tatu22
- Aloitettu
Willie
Groundskeeper
- Liittynyt
- 31.3.2003
- Viestejä
- 2 168
Puhutaan mieluumin kamppailulajeista ja itsepuolustuksesta. On sanomattakin selvää että pituudella on merkitystä. Pituus vaikuttaa ulottuvuuteen, painopisteen muuttamiseen, liikkeiden suorittamiseksi tarvittavaan voimaan, käytettäviin tekniikoihin, suojaukseen jne. Pituudesta on lähtökohtaisesti hyötyä, mutta se tuo mukanaan myös haittoja. Pituus ei ratkaise kenenkään kyvykkyyttä kamppailijana, mutta asettaa sille tiettyjä ehtoja.
- Liittynyt
- 13.8.2004
- Viestejä
- 62
Yleensä jos kaksi kaveria ottaa yhteen eikä kummallakaan ole merkittävää taustaa mistään kamppailu/itsepuolustuslajista sekä voimatasot ovat suunnilleen samat niin pidempi "voittaa"... Kuitenkin mielestäni pituuden suoma etu on kurottavissa kiinni esim. treenaamalla jotain lajia tai hankkimalla merkittävä voimaetu. Toki pidempi kaveri on esimerkiksi ulottuvampi, mutta uskoisin 170 cm kaverin pätkivän 185 cm vastustajan jos lyhyempi olisi vaikkapa nyrkkeillyt tai paininut 3 vuotta...
- Liittynyt
- 20.11.2003
- Viestejä
- 773
Jos puhutaan ihan katutappelusta ei pituudella välttämättä ole mitään väliä jos tekniikka ei ole kunnossa, mutta ihan kehässä käytävissä esim. nyrkkeily ja thai-nyrkkeily otteluissa on hyötyä siitä että on pidempi. Pituus ero ei silti ratkaise voittajaa mutta ainakaan pystyottelussa siitä on yleensä ainoastaan etua.
- Liittynyt
- 13.7.2004
- Viestejä
- 398
nimenomaan katutappelussa on väliä :jahas:
- Liittynyt
- 20.9.2004
- Viestejä
- 186
Pituus on ominaisuus, josta voi olla hyötyä joissakin asioissa itsepuolustuksessa, mutta jos esim. tappelusta puhutaan ja mennään mattoon niin silloin pituudesta ei enää ole hyötyä vaan massa, tekniikka ja voima jyrää.
Minä sanoisin, että lyhyemmän pitää treenata kovempaa ja paremmin pärjätäkseen.
Toiset on pidempiä, toiset vahvempia / rotevampia, toisilla on notkeammat jalat ja nivelet ja toisilla voittajan asenne mikään ominaisuus yksinään ei tee kenestäkään hyvää kappailijaa. Kaikilla on joitakin puutteita.
Minä sanoisin, että lyhyemmän pitää treenata kovempaa ja paremmin pärjätäkseen.
Toiset on pidempiä, toiset vahvempia / rotevampia, toisilla on notkeammat jalat ja nivelet ja toisilla voittajan asenne mikään ominaisuus yksinään ei tee kenestäkään hyvää kappailijaa. Kaikilla on joitakin puutteita.
- Liittynyt
- 15.11.2002
- Viestejä
- 1 723
Nimenomaan näin ja itse korostaisin varsinkin ASENNETTA. Näkemieni/kokemieni itsepuolustustilanteiden perusteella sanoisin, että tositilanteessa tekniikka yleensä unohtuu ja jäljelle jää asenne. Jos sitä ei ole niin ei auta vaikka olisit 2 metriä pitkä.Demoritus sanoi:
On aivan turha yrittää tehdä kamppailusta jotain matematiikkaa, että jos toinen on 10 senttiä lyhyempi niin hänen täytyy olla 20% vahvempi tai 10% taitavampi, koska noinhan se homma ei toimi. Pelisilmää ja rohkeutta ei voi numeroilla mitata.
Kuka se olikaan joka sanoi: "Älä koskaan tappele rumien kanssa, koska heillä ei ole mitään menetettävää" :lol2:
Pelottavin vastustaja on mielestäni juuri sellainen jolla ei ole mitään menetettävää, oli hän kuinka lyhyt tahansa.
Kaikki edellä sanomani pätee lähinnä siis itsepuolustuksessa. Tietysti esim. nyrkkeilyssä voi ajatella analyyttisemmin ja taktiikkaa voi muuttaa vastustajan ominaisuuksien mukaan.
- Liittynyt
- 20.11.2003
- Viestejä
- 773
steven_seagal sanoi:
Milläköhän tämän mahdat perustella? Jos kaksi eri pituista ihmistä ottaa yhteen ilman minkäänlaista tekniikkaa ei pituus todellakaan ole se ratkaiseva tekijä. Ratkaisevana tekijän pidän esim. iskunvastaan ottavuutta ja ns. tappelija luonnetta (jotkut menee tappelussa aivan paniikkiin ja vetäytyy kilpikonna asentoon, kun taas jotku lyö niin kauan kuin vain pystyssä pysyy)
demppari
Banned
- Liittynyt
- 27.10.2004
- Viestejä
- 681
Jos kaksi muuten samanlaista katutappelijaa ottavat yhteen, mutta toinen on pidempi, veikkaisin pidemmän puolesta.
Ja koska katutappelussa tekniikka ei ole tekijä, kaikenlaiset fyysiset tekijät kuten voimakkuus jne vaikuttavat enemmän kuin muulloin.
Ja koska katutappelussa tekniikka ei ole tekijä, kaikenlaiset fyysiset tekijät kuten voimakkuus jne vaikuttavat enemmän kuin muulloin.
Riippuu mistä roikkuu.. Olemattomat lähtökohdat katutappelijoilla, toinen vain pidempi -> ehkä hieman etua.
Kokeineita kamppailijoita lajissa kuin lajissa.. Voi olla hyötyä, voi olla haittaa, riippuu lajista.
Kyllä pitkä potkii ja lyö kauas, toisaalta monesti (rankasti yleistäen) liikkuvat vähän kankeammin ja omaavat hieman heikomman tasapainon. Tai ovat muuten vain helpommin kaadettavissa.
edit: Ei sitten kannata vastata, että kyllä se ja seki jätkä on 15 metriä pitkä ja liikkuu ihan saatanan nopeesti ja pysyy pystyssä vaikka heittäis kuulla päähän. Tiedän, että yleistykseeni on poikkeuksia.
Selkeää.. Siis riippuu siitä mistä se roikkuu.
Kokeineita kamppailijoita lajissa kuin lajissa.. Voi olla hyötyä, voi olla haittaa, riippuu lajista.
Kyllä pitkä potkii ja lyö kauas, toisaalta monesti (rankasti yleistäen) liikkuvat vähän kankeammin ja omaavat hieman heikomman tasapainon. Tai ovat muuten vain helpommin kaadettavissa.
edit: Ei sitten kannata vastata, että kyllä se ja seki jätkä on 15 metriä pitkä ja liikkuu ihan saatanan nopeesti ja pysyy pystyssä vaikka heittäis kuulla päähän. Tiedän, että yleistykseeni on poikkeuksia.
Selkeää.. Siis riippuu siitä mistä se roikkuu.
- Liittynyt
- 24.8.2003
- Viestejä
- 371
Pidemmät raajat on kuitenkin yleensä helpompi lukottaa kuin lyhyemmät
AndyS
Mode
- Liittynyt
- 3.3.2004
- Viestejä
- 13 519
Se on tietenkin selvää, että asenne jne. on tärkeitä niin opttelussa kuin tappelussa, mutta ei kai tässä niistä puhuttu, eikä niiden isompi merkitys poista pituuden merkitystä.
Minusta on vähän hassua alkaa puhua pituuden merkityksestä määrittelemättä muita fyysisiä ominaisuuksia sen tarkemmin. Onko ajatus, että vastustajat ovat saman painoisia ja toinen on kuikelomainen ja toinen roteva? Vai ovatko he saman "muotoisia", mutta toinen on vain isompi ja samalla painavampi? Vai onko tilanne se, että he ovat yhtä vahvoja (mitattuna punttituloksilla), yhtä nopeita jne. painosta riippumatta ja toinen on pidempi? Vai onko ajatus kamppailusta pitkä ja hoikka kaveri vs. läski?
Noin yleisestihän asia on niin, että pituudesta on eniten etua kamppailtaessa kauempaa lyönnein ja potkuin, kun taas painissa roteva ruumiinrakenne on eduksi. Nämä puhuttaessa saman painoisista läskittömistä kamppailijoista.
Minusta on vähän hassua alkaa puhua pituuden merkityksestä määrittelemättä muita fyysisiä ominaisuuksia sen tarkemmin. Onko ajatus, että vastustajat ovat saman painoisia ja toinen on kuikelomainen ja toinen roteva? Vai ovatko he saman "muotoisia", mutta toinen on vain isompi ja samalla painavampi? Vai onko tilanne se, että he ovat yhtä vahvoja (mitattuna punttituloksilla), yhtä nopeita jne. painosta riippumatta ja toinen on pidempi? Vai onko ajatus kamppailusta pitkä ja hoikka kaveri vs. läski?
Noin yleisestihän asia on niin, että pituudesta on eniten etua kamppailtaessa kauempaa lyönnein ja potkuin, kun taas painissa roteva ruumiinrakenne on eduksi. Nämä puhuttaessa saman painoisista läskittömistä kamppailijoista.
Willie
Groundskeeper
- Liittynyt
- 31.3.2003
- Viestejä
- 2 168
Olen ainakin itse havainnut sparratessa, että huomattavan pitkiä ihmisiä vastaan on ollut helppo otella. Puhun nyt yli 190-senttisistä kavereista jäädessäni itse 173 sentin tapiksi. Eräs ratkaiseva tekijä on näiden hujoppien painopiste, se kun on reippaasti ylempänä kuin omani. Vaikka kyseinen ihminen seisoisikin tukevasti, on minun helppo kaataa heidät lähelle päästyäni. Lähelle on myös pakko osata mennä, iskujenvaihdossa häviäisin tietenkin armotta.
Pidemmän etäisyyden päästä pitkät vastustajat kykenevät lyömään ja potkimaan ilman että kykenisin itse tekemään mitään. Lisäksi heillä on monasti minuun verrattuna enemmän massaa ja voimaa, joten nuo iskut ovat myös lujia. Yritän siis päästä lähemmäs. Helpointa tuo lähellepääsy on jos vastustaja ei osaa käyttää polviaan ja kyynärpäitään tai lyödä alakoukkuja tehokkaasti vartaloon - näin etenkin pitkien ihmisten kohdalla. Lyönnit ovat tehokkaita vain tietyllä etäisyydellä, lähellä niistä katoaa voima. Pitkillä raajoilla varustetulla ihmisellä tuo voimattomien lyöntien alue on myös suuri. Mikäli he eivät osaa käyttää kyynärpäitään ja polviaan, minulle jää runsaasti työskentelytilaa. Pitkissä raajoissa on reippaasti vipuvartta, suoraksi ojennettu pitkä käsi on helppo työntää pois tieltä tai lukottaa.
Pitkää vastustajaa vastaan heidän päänsä on minulle lähes mahdoton kohde lähelle päästyäni. 195-senttisen miehen pää heiluu jossain korkealla yläpuolellani, ja minun olisi käytännössä mahdotonta lyödä tehokkaasti niin korkealle. Oma pääni sen sijaan jää helpoksi maaliksi, joten se on pakko iskeä kiinni vastustajan vartaloon iskujen välttämiseksi. Hujoppien sukuelimet jäävät sen sijaan maalina ihanteelliselle korkeudelle, pystyn helposti iskemään nyrkillä jalkoväliin, tai jopa iskemään ja ottamaan puristusotteen. Kiveksiä tuntuu myös olevan hyvin vaikea suojata tuolta etäisyydeltä lyhyttä vastustajaa vastaan.
Huomattavasti hankalampia vastustajia tuntuvat olevan 180-senttiset rotevat, etenkin jaloistaan vahvat kaverit. Heidän painopisteensä ei ole riittävän ylhäällä helppoihin kaatoihin, tekniikkani kun ei ole kaikkein parasta sovellettaessa, esim. sparratessa. Heillä on hieman etua ulottuvuudestaan ja voimastaan.
Pituudella on ehdottomasti väliä, mutta pidempi ei aina ole parempi. Ratkaisevaa on kuinka kehoaan käyttää ja antaako vastustajalle aloitteen vai ei. Omia vahvoja puolia tulisi pyrkiä vahvistamaan ja heikkouksia paikkailemaan.
Pidemmän etäisyyden päästä pitkät vastustajat kykenevät lyömään ja potkimaan ilman että kykenisin itse tekemään mitään. Lisäksi heillä on monasti minuun verrattuna enemmän massaa ja voimaa, joten nuo iskut ovat myös lujia. Yritän siis päästä lähemmäs. Helpointa tuo lähellepääsy on jos vastustaja ei osaa käyttää polviaan ja kyynärpäitään tai lyödä alakoukkuja tehokkaasti vartaloon - näin etenkin pitkien ihmisten kohdalla. Lyönnit ovat tehokkaita vain tietyllä etäisyydellä, lähellä niistä katoaa voima. Pitkillä raajoilla varustetulla ihmisellä tuo voimattomien lyöntien alue on myös suuri. Mikäli he eivät osaa käyttää kyynärpäitään ja polviaan, minulle jää runsaasti työskentelytilaa. Pitkissä raajoissa on reippaasti vipuvartta, suoraksi ojennettu pitkä käsi on helppo työntää pois tieltä tai lukottaa.
Pitkää vastustajaa vastaan heidän päänsä on minulle lähes mahdoton kohde lähelle päästyäni. 195-senttisen miehen pää heiluu jossain korkealla yläpuolellani, ja minun olisi käytännössä mahdotonta lyödä tehokkaasti niin korkealle. Oma pääni sen sijaan jää helpoksi maaliksi, joten se on pakko iskeä kiinni vastustajan vartaloon iskujen välttämiseksi. Hujoppien sukuelimet jäävät sen sijaan maalina ihanteelliselle korkeudelle, pystyn helposti iskemään nyrkillä jalkoväliin, tai jopa iskemään ja ottamaan puristusotteen. Kiveksiä tuntuu myös olevan hyvin vaikea suojata tuolta etäisyydeltä lyhyttä vastustajaa vastaan.
Huomattavasti hankalampia vastustajia tuntuvat olevan 180-senttiset rotevat, etenkin jaloistaan vahvat kaverit. Heidän painopisteensä ei ole riittävän ylhäällä helppoihin kaatoihin, tekniikkani kun ei ole kaikkein parasta sovellettaessa, esim. sparratessa. Heillä on hieman etua ulottuvuudestaan ja voimastaan.
Pituudella on ehdottomasti väliä, mutta pidempi ei aina ole parempi. Ratkaisevaa on kuinka kehoaan käyttää ja antaako vastustajalle aloitteen vai ei. Omia vahvoja puolia tulisi pyrkiä vahvistamaan ja heikkouksia paikkailemaan.
- Liittynyt
- 1.6.2004
- Viestejä
- 752
AndyS sanoi:
No joo. Ehkä se noin voi perussäännöksi antaa aloittelijoille ja harrastelijoille.
Painista puhuttaessa täytyy kuitenkin muistaa, että kyllä siinäkin lajissa vain hyvin eri pituiset ja malliset kaverit menestyy. Esimerkki painoluokista 74kg - 76kg: M. Yli-Hannuksela ( 170cm ), Marko Asell ( 180cm ). Taisipa tuo kuubalainen Filiberto Azcuy:kin olla lähes Asellin mittainen vaikka otteli parhaimmillaan MM:n painoluokassa 69kg. Nyrkkeilystä löytyy varmasti vastaavia esimerkkejä. Ts. kyse on enemmän siitä, että kykenee hyödyntämään omaa ruumiinrakennettaan itselle sopivan ottelutyylin luomisessa.
