Onko oma fysiikka koskaan "valmis"?

[The Legend]

ikinä ei tule valmista, vain taivas on rajana

 

[keethrax]

Kuulostaa omituiselta sellainen lineaarinen jatkumo, jossa on yksi alku ja päämäärä. Fysiikka ja suorituskyky voi kuitenkin edetä niin moneen suuntaan, jotka joskus ovat toisensa poissulkevia. Se tyytyväisyys kuitenkin taitaa sijaita jossain korvien välissä, ellei perusta sitä johonkin ulkoiseen mittariin kuten tietyssä lajissa kisaamiseen & siinä pärjäämiseen. Jos omaa historiaani mietin, niin viimeksi kun olin tyytyväinen ulkonäkööni ja "tarpeeksi iso", niin mieleen alkoi tunkea, että mitä kaikkea ei pysty tekemään. Kaverit veti vieressä muscle-uppeja tai pistoolikyykkyjä tai joku alkoi thriathlonistiksi. Sellaisen vierellä alkaa hieman kasvaneet epäkkäät lähinnä masentamaan, paitsi jos kiinnostus on 100% bodypuolella. Jos taas olisi trapetsitaiteilijan fysiikka ja taidot, niin rupeaisikohan miettimään, että perhana kun reidet on pienet. Tällaista on pohdiskelu ei-niin-lahjakkaalla amatöörillä.

Jos nyt spekuloimaan ruvetaan ja saisin pienet lisät heikoimpiin lihasryhmiin ja rasvat todella alas kerrankin, niin kai siihen voisi olla sikäli tyytyväinen, että ylläpitäisi saavutettua tasoaan vähän erilaisella treenillä. Panostaisi vaikka voimannostoon ja rengasharjoitteluun eikä tarttisi egopumppailla.

 

[polle]

Samalainen pullukka sieltä peilistä kattoo takasin aina, mutta jostain syystä sitä aina jaksaa mennä salille.

 

[Oppa100]

Tämä on mielenkiintoinen kysymys ja vastaus on hyvinkin henkilökohtainen. Osa on oikeasti tyytyväinen kroppaansa kun on 20kg ylipainoa kun taas samaan aikaan jonkun bodauskisan voittaja voi olla terveellä tavalla tyytymätön. Kuitenkin jos ei tunne itseään vielä tämän suhteen kovin hyvin tai saliharrastusta ei ole pitkään takana kuten oletan tuuliksen tilanteen olevan, niin samoja polkuja varmasti monikin kulkee.

Tavoitteita on kehittymisen kannalta aina hyvä olla. Ilman tavoitteita harrastus helposti jää. Tavoitteet on mielestäni myös järkevä syklittää ennemmin realistisesti johonkin 4-12kk päähän, eikä mihinkään "aloitin 2kk sitten salin, tavoite nousta kehonrakennuksessa lavoille"-tyyliseen.

Mutta sitten on se hauska kun mikään ei riitä -ilmiö, joka tulee suurimmalle osalle tavoitteellisesti treenaavista. Kun aloittelin saliharrastusta niin esim. pidin kovana suorituksena nostaa 100kg penkistä. Kun se vihdoin nousi, niin samalla oli sellainen seesteinen tyytyväisyydentunne, mutta takaraivossa oli jo valmiina ajatus, että tämä ei jää tähän. Sama myös esim. ulospäin näyttävän fysiikan kannalta. Kun itse asuu kropassaan 24/7 niin kehitys on hidasta ja oma kehitys hämärtyy. Peilistä katsoo aina se sama siima ja ainakin itse en edes usko koskaan pääseväni ns. täydelliseen kuntoon johon olisin täysin tyytyväinen. Ulkopuoliset, varsinkin ne jotka tuntevat sinut hyvin mutta joita näet harvemmin näkevät muutoksen paljon selkeämmin.

Myös sellaisia sivutavoitteita on mielestäni hyvä olla ja kannattaa kuunnella kroppaa/päätä, niin homma pysyy mielekkäänä pitkään. Eli jos day1 lähtien treenaa ainoastaan kehonrakennuskisat mielessä niin voi olla aika raskas projekti. Itsellä nämä menee todella kausittain ja välillä muun saleilun ohessa on ollut tavoitteet tyyliin: maksimi leuat -> maksimi penkki -> maksimi mave -> Erityishuomio vatsoihin -> yhden käden leuka -> joogaaminen -> maksimi lisäpainoleuka jne..

 

[Ionabie]

Hauska ajatusleikki kyllä, mutta itsellä tuo asenne on vähän ehkä vinksahtanut. Omat aivosolut on asian jäsentäneet ennemmin niin, että tunnen herääväni joka aamu valmiina ja kaikki tähän päälle on vaan plussaa. Mind you, mullahan ei myöskään ole oikeastaan mitään kunnon tavoitteita, ennemminkin sellaisia hintsusti optimistisia visioita ja toiveita, kuten "oispa jännä jos selkään ilmaantuis joskus vähän murkuloita" tai "varmaan ei ois riemulla rajaa jos jonain päivänä saisin veettyä omin avuin pari leukaa". Olen varmaan doomed to fail näissä salitouhuissa kun teen kaiken aivan taiteen sääntöjen vastaisesti, mutta mulla on hauskaa, joten tällä mennään!

 

[late81]

Omalla kohdalla tämä on mennyt laidasta laitaan. Aikoinaan treenasin näyttääkseni hyvältä ja jaksaakseni paremmin, olin tuolloin tyytyväinen itseeni. Sitten napsahti selkä ja treeni loppu, mutta vaikka paino nousi olin silti tyytyväinen. Ehkä siksi että olin jo aika hyvin päässyt tavoitteeseni, tiedä häntä.:D Nykyään olen aloittanut treenin ja dieetin uudelleen, ja tavoite päästä siihen vanhaan kuntoon. Se siis riittäisi minulle. Ja vaikka selän kanssa juotui aloittamaan kirjaimellisesti nollasta ja painoa oli 30kg liikaa(enää 20kg) niin olin silti tyytyväinen että sain itseni taas liikkeelle. Eli se tavoite saattaapi vaihella vähän mielen mukaan. Mutta tosiaan helpompaa on, kun on jokin tavoite mihin edetä.;) Olisi edes joskus tyytyväinen, jaksaa paremmin.:D Näin mulla.

 

[bustedi]

Tän vuoden alussa heräsin todellisuuteen; olin käynyt 8 vuotta salilla ja näytän edelleen karmealta kynäniskalta vaikka voimaa on tullutkin kohtuullisesti. Siitä asti olen panostanut hommaan todella paljon. Toinen vaihtoehto olisi ollut lopettaa koko homma. En varmasti ole koskaan tyytyväinen fysiikkaani, mutta parempaa kohti rouhitaan päivä kerrallaan. Tää on kivaa!

 

[Vitamiini]

Bustedi. Pidä toi asenne. ;)

 

[skuuppi]

The day you became forever small is the day you started lifting. Viisas mies sanoi näin.

 

[Force]

Se on valmis ja taputeltu sitten kun madot syö sitä kuuden jalan syvyydessä.

Ikä tulee vastaan ennen kuin ehtii saada "valmista". Sitten taistellaan aikaa vastaan että pysyis mahdollisimman pitkään kunnossa.

 

[bustedi]

Bustedi. Pidä toi asenne. ;)

Pidän! Jätkän treenit on hyvä esimerkki siitä kun mennään sinne bodauksen ytimeen. Itekkin koetan jonkun vuoden päästä pystyä hulluttelemaan joskus moisella volyymilla!

 

[Oppa100]

Siitä asti olen panostanut hommaan todella paljon. Toinen vaihtoehto olisi ollut lopettaa koko homma.

Tsemppiä! Itse koin tasan samanlaisen valaistumisen 2v sitten ja silloin oli juurikin 8v salia takana. Kelasin, että olen junnannut vuosia lähes paikallaan, edelleen samanlainen kynis kuin vuosia sitten ym. Tämä homma on kuitenkin aikaavievää ja tulosten junnatessa paikallaan kohtalaisen raskasta henkisestikin, tähän vielä lisäksi erinäiset loukkaantumiset niin hommalta meinasi kadota pohja. Kelasin antaa viimeisen shotin koko lajille, nyt vedetään kovaa ja vielä elämäni viimeinen pyristys, jos tämä tällä kertaa menisi päin persettä, niin vaihtoehtona voisi olla lopettaa koko salitouhu ja alkaa vaikka golffaamaan. Nyt sali kulkee paremmin kuin koskaan ja edistyminen ollut huimaa sekä ollaan vihdoin menossa selkeästi kohti tavoitteita.

 

[d3sire]

Sitä taas kuvittelee, että kyllähän sen fysiikan voin saada valmiiks, että vähän lisää lihaa olkapäihin ja selkään. Sitten ajattele, että niin ja rintaan, ja ehkä ojentajiin, hauiksiin, reisiin.

Vaikka joskus olisikin "valmis" ulkonäöllisesti niin ei ikinä ole valmis sen suhteen, mihin sillä kropalla pystyy. Aina voi olla parempi voimanostossa, painonnostossa, opetella uusia voimistelu/street workout liikkeitä tai vaikka lisätä notkeutta.