- Liittynyt
- 28.7.2003
- Viestejä
- 4 903
Tämä thread voisi kuulua myös johonkin toiseen osioon, mutta modet siirtäköön jos niikseen kokevat.
Mutta asiaan, törmäsin Panu Horsmalahden kirjoituksen joka käsitteli seksin puutetta tasa-arvo kysymyksen vinkkelistä:
http://horsmalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/48341-seksin-puute-tasa-arvo-ongelmana
Itsekin olen huomannut tuon eron elävässä elämässä. Naisten ei paljoa tarvitse vaivautua iskemään miehiä ja kohtalaisen rumatkin naiset tuppaavat löytämään miehiä. Omasta lähipiiristä tiedän (itsellänihän näitä ongelmia ei ole :D) muutaman miehen, joilla tyttöystävän saaminen on todella vaikeaa ja varmaan muutama ei ole koskaan naisen kanssa ollutkaan. On paljon miehiä, jotka eivät vain kelpaa naisille.
Itse olen taipuvainen pitämään yksilönvapauksia, kuten sitä, että jokainen saa valita oman kumppaninsa tärkeänä. Kuitenkin miksei hyvinvointivaltiossa, jossa myös taloudellisia vapauksia rajoitetaan, niin olisiko myös oikein yhteiskunnan edun vuoksi rajoittaa seksuaalista vapautta? Tarkemmin ottaen naisten seksuaalista vapautta? Tämä kuulostaa ensikuulemalta järkyttävänä ja tarkoitukseni onkin hieman kärjistää.
Yhteiskunta rajoittaa taloudellisia vapauksia, koska näin ajatellaan lopputulemana olevan parempi yhteiskunta, sillä isojen tuloerojen ajatellaan lisäävän yhteiskunnan eripuraisuutta. Samalla tapaa seksuaaliset vapaudet, kuten oikeus valita oma kumppaninsa on johtanut siihen, että osa miehistä jää osattomiksi tästä. Aikaisemmin tiukat ja uskonnolliset seksuaalinormit helpottivat tilannetta kuten tiedetoimittaja Marko Hamilo toteaa blogissaan:
http://www.tiede.fi/blog/2010/09/03/puumaseksi-on-jakojaannosten-juhlaa
Jos seksuaaliliberalismi on aiheuttanut sen, että ns "seksuaalisesti köyhät" köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat, niin olisiko yhteiskunnalla velvollisuus puuttua saamattomien miesten ongelmiin, samoin kuin se verottaa rikkailta ja antaa köyhille. Itse näen tuon yksilönvapauksien kannalta vääränä, mutta jos kerran taloudellisia vapauksia; oikeutta omaan omaisuuteen voidaan yhteisten edun nimissä rajoittaa niin miksei samalla logiikalla oikeutta omaan vartaloon; seksuaalista vapautta siis voida samalla logiikalla rajoittaa. Syrjäytyneet miehet aiheuttavat paljon ongelmia niin sosiaalimenojen kuin kouluampumisten osalta.
Se miten tämä tapahtuu käytännössä on sitten kysymys erikseen. Pitäisikö seksuaalimoraali pakottaa lainsäädöllisin keinoin 60-70 vuotta taaksepäin? Kieltää naisilta erinäisiä oikeuksia tai jopa määrätä naisille erillinen seksuaalipalvelus, vähän samaan henkeen kuin miehillä on pakollinen asepalvelus?
Mutta asiaan, törmäsin Panu Horsmalahden kirjoituksen joka käsitteli seksin puutetta tasa-arvo kysymyksen vinkkelistä:
http://horsmalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/48341-seksin-puute-tasa-arvo-ongelmana
Miehet haluavat enemmän, aikaisemmassa ajassa suhdetta sekä useampien partnereiden kanssa seksiä kuin naiset[1]. Kun toisella on tarjontaa ja toisella kysyntää, se luo valtasuhteen toiselle osapuolelle, eli naisille. Biologisen (ja mahdollisesti kulttuurisen) eron seuraukset ovat valtavat. Koska ero on osittain biologinen, sen aiheuttamia yhteiskunnallisia ongelmia tuskin saadaan koskaan korjattua, ellei aleta muuntelemaan ihmisluontoa.
Keskiverto nainen saa seksiä 70% todennäköisyydellä kysymällä ventovieraalta mieheltä, mies saa vastaavasti noin 0% todennäköisyydellä[2]. Treffisivustoilla naisten ei tarvitse tehdä käytännössä yhtään aloitteita. Baareissa naiset voivat odottaa kun miehet tekevät iskuyritykset.
Halujen erot aiheuttavat ikävän tilanteen miehille. Pieni määrä korkean tason miehiä pystyy tyydyttämään monen naisen tarpeet. Se jättää merkittävän osan miehistä ilman yhtään seksiä. Polygamia onkin naisille hyödyksi ja miehille haitallista. Puutteessa eläviä miehiä kutsutaan yleisesti alemman tason miehiksi.
Seksi on määritelty ihmisen perustarpeeksi. Tanskassa valtio maksaa vammaisten prostituutiokäynnit, koska he jäisivät muuten ilman seksiä[3]. Iso-Britanniassa nuorelle ahdistuneelle miehelle voidaan myös maksaa prostituutiokäynti[4]. Ratkaisu saattaa olla halvin olemassa oleva lääke psykologiseen ahdistustilaan. Olisi epäeettistä sanoa, että vammaisilla on oikeus seksiin, mutta terveillä ei.
Itsekin olen huomannut tuon eron elävässä elämässä. Naisten ei paljoa tarvitse vaivautua iskemään miehiä ja kohtalaisen rumatkin naiset tuppaavat löytämään miehiä. Omasta lähipiiristä tiedän (itsellänihän näitä ongelmia ei ole :D) muutaman miehen, joilla tyttöystävän saaminen on todella vaikeaa ja varmaan muutama ei ole koskaan naisen kanssa ollutkaan. On paljon miehiä, jotka eivät vain kelpaa naisille.
Itse olen taipuvainen pitämään yksilönvapauksia, kuten sitä, että jokainen saa valita oman kumppaninsa tärkeänä. Kuitenkin miksei hyvinvointivaltiossa, jossa myös taloudellisia vapauksia rajoitetaan, niin olisiko myös oikein yhteiskunnan edun vuoksi rajoittaa seksuaalista vapautta? Tarkemmin ottaen naisten seksuaalista vapautta? Tämä kuulostaa ensikuulemalta järkyttävänä ja tarkoitukseni onkin hieman kärjistää.
Yhteiskunta rajoittaa taloudellisia vapauksia, koska näin ajatellaan lopputulemana olevan parempi yhteiskunta, sillä isojen tuloerojen ajatellaan lisäävän yhteiskunnan eripuraisuutta. Samalla tapaa seksuaaliset vapaudet, kuten oikeus valita oma kumppaninsa on johtanut siihen, että osa miehistä jää osattomiksi tästä. Aikaisemmin tiukat ja uskonnolliset seksuaalinormit helpottivat tilannetta kuten tiedetoimittaja Marko Hamilo toteaa blogissaan:
http://www.tiede.fi/blog/2010/09/03/puumaseksi-on-jakojaannosten-juhlaa
Tiukka seksimoraali suojeli ennen ja suojelee esimerkiksi islamilaisessa kulttuurissa yhä parisuhdemarkkinoilla heikoimmin menestyviä. Jos ikäluokissa on poikia ja tyttöjä suunnilleen samassa suhteessa (eli esimerkiksi sota ei ole verottanut isoa osaa miehistä), naimisiin mennään nuorena loppuiäksi. Vähän kuin kunujaossa haluttavimmat valitsevat ensin toisensa, keskitasoiset sitten ja lopulta jakojäännöksetkin saavat seuraa edes toisistaan. Juuri kukaan ei jää kokonaan ilman. Kunujakokin voi olla raaka, mutta Palloliiton termein: “kaikki pelaa”.
Jos seksuaaliliberalismi on aiheuttanut sen, että ns "seksuaalisesti köyhät" köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat, niin olisiko yhteiskunnalla velvollisuus puuttua saamattomien miesten ongelmiin, samoin kuin se verottaa rikkailta ja antaa köyhille. Itse näen tuon yksilönvapauksien kannalta vääränä, mutta jos kerran taloudellisia vapauksia; oikeutta omaan omaisuuteen voidaan yhteisten edun nimissä rajoittaa niin miksei samalla logiikalla oikeutta omaan vartaloon; seksuaalista vapautta siis voida samalla logiikalla rajoittaa. Syrjäytyneet miehet aiheuttavat paljon ongelmia niin sosiaalimenojen kuin kouluampumisten osalta.
Se miten tämä tapahtuu käytännössä on sitten kysymys erikseen. Pitäisikö seksuaalimoraali pakottaa lainsäädöllisin keinoin 60-70 vuotta taaksepäin? Kieltää naisilta erinäisiä oikeuksia tai jopa määrätä naisille erillinen seksuaalipalvelus, vähän samaan henkeen kuin miehillä on pakollinen asepalvelus?