Onko elämä reilua, perustelkaa väitteenne

[SivariKing]

Niin, ei pitäisi olettaa tietävänsä, mitä muut ihmiset kelaavat. Lapsena tuota ei kuitenkaan vielä voi ymmärtää, vaan luonnostaan olettaa, että ihmiset eivät valehtele ja manipuloi. Varsinkin aikuisen on erittäin helppo käyttää hyväkseen lapsen naiviutta, ja nimenomaan antaa epäsuorasti ymmärtää, että tilanne on turvallinen, vaikka todellisuudessa kallionkieleke-vertauskuva ei ole kauhean kaukana todellisuudesta.

Mun mielestä aika kova pala nieltäväksi on juuri se, että aika usein ihmiset kyllä tietävät vahingoittavansa toisia - mutta eivät vaan välitä. Tietty väkivalta ja hyväksikäyttö usein siirtyvät sukupolvelta toiselle juuri koska yksi ensimmäisistä asioista, joka saa kyytiä on traumatisoituneen ihmisen kyky tuntea empatiaa muita kohtaan. Eli helposti muiden satuttamisesta tulee tapa, jos ihminen on itse tunnetasolla niin turtunut ja arpeutunut, että ei vaan "tunnu missään". Anteeksiannon kannalle olen itsekin kallistumassa silti, eihän ihminen voim itse valita omaa historiaansa. Ja se eletty elämä ( varsinkin lapsuus ) kuitenkin käytännössä pitkälti muokkaa ihmisen persoonan siksi, kuka se tänä päivänä on.

Mutta tästäkin selityksestä ( kasvatus vs geenit vs kumpikin ) tulee helposti kohtalonomainen selitys asioille. Hassu juttu, puntin harrastus on tavallaan opettanut syyn ja seurauksen lakia itselle, mistään muualta en ole sitä yhtä konkrettisesti löytänyt. Lihaksia pitää rasittaa, jotta jotain tapahtuu. Duh. Mutta toisaalta puntissakin pitää olla myös luottamusta omaan tekemiseen, ja liian suora kausaalisuuden korostaminen helposti tappaa uskon omiin piileviin mahdollisuuksiin. Ne kun ovat aluksi olemassa vaan mielikuvituksessa, eikä mikään kaava voi tehdä niistä sen todellisempia, ainostaan kokeilemalla selviää.

Tavallaan se kyky vastaanottaa apua on asia, mikä vaatii niin plajon nöyryyttä, että ymmärrän, helppoa ei ole. Varsinkin, jos sitä apua tarjotaan väärällä tavalla, ikkänkuin ylhäältä annettuna, niin sehän vaan v*****a, tämä ehkä osaltaan selittää, miksi se heikkouden myöntäminen omalle itselle on niin vaikeaa. Heikkous on nähtyn eräänalisena kuolemasnyntinä, niin eipä sitä halua kenellekään myöntää. Henkisesti sairaimmat ihmiset jotka mä tunnen, ovat juuri kroonisesti "vahvoja" ja kaikkivoipaisia. En siis kannatta uhriutumista, mutta itseäänkin auttaessa on ainakin pakko myöntää edes itselleen, että tarvii apua.

Tuplapostaus, sori

 

[Bådieinari]

Eikö ole yleisempää että suomalaisten asenne on se että ei tästä tule vittu mitään?sen kun lukee iltalehden kommentteja niin tulee sellainen fiilis että ihmisillä on ongelmia. Ne onnellisimmat voi loppujen lopuksi ne jotka tyytyvät elämäntilanteensa.

 

[Deleted member 136127]

Tuplapostaus, sori

Jups ei mitään. Alotetaan tää viesti sanomalla se, että uskon mä vähän Jumalaan. Jätin sen tuossa ekassa viestissä mainitsematta, ja olet oikeassa sen suhteen että se tietysti muuttaa vähän asioita. Kauaakaan siihen en silti ole uskonut. Muutaman viime vuotta vasta, enkä ole mikään kirkossa käyvä "hihhuli uskovainen" todellakaan. Mutta tämä varmaan selittää just tuota mun näkökantaani siihen, että jotkut eivät vain tiedä mitä tekevät. Pahoja ihmisiä ne on kyllä, mutta samalla myöskin aivan pihalla.

Mä olen aina ollut tuon avun vastaanottamisen suhteen sitä mieltä, että jos en asioitani pysty selvittämään itse, niin ei niitä kukaan muukaan pysty selvittämään puolestani. Ja varsinkaan mitään lääkkeitä koskaan ollut ottamassa vastaan. Tuossa kohtaa jossa asiaa sivusin, tarkoitin enemmänkin tilannetta jossa esim. alkoholisti on ryypännyt rahansa (taas), jääkaapissa ei ole ruokaa, ja lainaa ei ole tulossa enää mistään. Rahaa tulossa vasta viikkojen päästä. Siinä kohtaa alkaa olla aika auttaa itseään, tai sitten vain luovuttaa.

Pääosin olen alkanut katsomaan asioita niin, että ihan kaikesta pitää ottaa vastuu. Niin kauaan kun sitä ei tee, ne tulee olemaan just tietynlainen selitys "tekosyy" kaikelle. Hyvänä esimerkkinä vaikka juoppogeeni. Jopa juuri siitä lapsuudestaankin, vaikka olis ollu lamaa, ja olisi käynyt vähän paska tuuri sen suhteen millaiseen ympäristöön oli syntynyt jne. Se on sitten asia erikseen jos on lapsena tapahtunut joitain aivan hirveitä asioita.

 

[Bådieinari]

Mä oon miettinyt sitä että meidän ympäristö ei ole kovin kannustava. Sosiaalinen media antaa kuvan että pitää olla mallin näköinen, omistaa hienot autot ja talot. Työpaikalla jos tulee palautetta se on aina paskaa. Nykyinen työpaikka jossa minua arvostetaan. En yhtään ihmettele että masentaa jos muutenkin on huono itsetunto

 

[SivariKing]

Jups ei mitään. Alotetaan tää viesti sanomalla se, että uskon mä vähän Jumalaan. Jätin sen tuossa ekassa viestissä mainitsematta, ja olet oikeassa sen suhteen että se tietysti muuttaa vähän asioita. Kauaakaan siihen en silti ole uskonut. Muutaman viime vuotta vasta, enkä ole mikään kirkossa käyvä "hihhuli uskovainen" todellakaan. Mutta tämä varmaan selittää just tuota mun näkökantaani siihen, että jotkut eivät vain tiedä mitä tekevät. Pahoja ihmisiä ne on kyllä, mutta samalla myöskin aivan pihalla.

Mä olen aina ollut tuon avun vastaanottamisen suhteen sitä mieltä, että jos en asioitani pysty selvittämään itse, niin ei niitä kukaan muukaan pysty selvittämään puolestani. Ja varsinkaan mitään lääkkeitä koskaan ollut ottamassa vastaan. Tuossa kohtaa jossa asiaa sivusin, tarkoitin enemmänkin tilannetta jossa esim. alkoholisti on ryypännyt rahansa (taas), jääkaapissa ei ole ruokaa, ja lainaa ei ole tulossa enää mistään. Rahaa tulossa vasta viikkojen päästä. Siinä kohtaa alkaa olla aika auttaa itseään, tai sitten vain luovuttaa.

Pääosin olen alkanut katsomaan asioita niin, että ihan kaikesta pitää ottaa vastuu. Niin kauaan kun sitä ei tee, ne tulee olemaan just tietynlainen selitys "tekosyy" kaikelle. Hyvänä esimerkkinä vaikka juoppogeeni. Jopa juuri siitä lapsuudestaankin, vaikka olis ollu lamaa, ja olisi käynyt vähän paska tuuri sen suhteen millaiseen ympäristöön oli syntynyt jne. Se on sitten asia erikseen jos on lapsena tapahtunut joitain aivan hirveitä asioita.

Ihmisen uskomusjärjestelmä ohjaa niin vahvasti kaikkea käyttäytymistä, että "pahaa uskoa" on vaikea kitkeä keskittymällä vain sen ulkoisiin oireisiin. Siis viittauksena pahoihin ihmisiin, jotka ovat samalla aivan pihalla. En ole edes varma, missä vaiheessa ihmisestä tulee "paha", yhtä hyvin voisi kysyä, kuka on hyvä? Riittääkö hyvyyteen vain se, että ei tee pahaa? Melkein jokainen vastaisi tähän kieltävästi, ellei ole täysin harhainen. Mun on ollut aika vaikea myöntää tätä, mutta usein juuri ne ihmiset, jotka herättävät kaikkein voimakkaimpia negatiivisia tunteita, ovat juuri ne tyypit, jotka muistuttavat eniten itseäni. Eli jos mä pidän heitä halveksittavina, niin mun on pakko myöntää, että oikeasti halveksin itseäni. Aika iso ristiriita.

Yksi iso ongelma oman käytöksen muuttamisen suhteen on työkalujen puuttuminen. En siis tarkoita, että puuttuisi tietoa siitä, mitä kannattaa tehdä, tai ajatella. Vaan kun se isoin ongelma on juuri se tieto. Sä tiedät, että sussa on jotain "vikaa", jota sä siten yrität korjata. Jo ton vian ajatteleminen herättää sen massiivisen häpeän, joka on ollut läsnä varhaislapsuudesta lähtien. Eli tunnetasolla sä olet niin kiinni siinä häpeän ja kieltämisen syklissä, että mikään määrä ulkoista interventiota ei muuta sitä kuin korkeintaan hetkeksi. Siinä mielessä mä ymmärrän Jumalan tai henkisyyden pointin, ikäänkuin keinona "bootata" sen järjestelmä, joka ei itse pysty muuttaamaan itseään.

Tosta varhaislapsuudesta vielä, niin kannattaa luke Dave Pelzerin kirja "Pimeän poika". Aika rankkaa luettavaa, oikeasti ihme, että Pelzeristä kasvoi ylipäätänsä millään mittarilla mitattuna toimintakykyinen aikuinen. Mutta kaipa se ihmisen luontainen temperamentti ja sietokyky vaikuttaa myös. Ja ilmeisesti myös tilanteiden ennakoitavuudella on iso osa ihmisen kyvyssä sietää stressiä: vaikka stressi olisi jatkuvaa, niin jos se on ennalta-arvattavaa, sitä pystyy sietämään. Sit taas jos tilanteet vaihtelevat kaaoottisesti ääripäistä toiseen, ollen yhtenä hetkenä hyvin, ja seuraavana sen vastakohtana, niin niihin on lähes mahdoton sopeutua tehokkaasti.

 

[juustopuuro]

Mielestäni elämä ei ole reilua siltä osin, monia kestävyysurheilijoita lähipiirissä, yksi huono tsägä koronassa voi viedä vuosien tuloksen, muiden lähipiirin terveyden, itsellä tullut suoraan sanottuna pelko saliaddiktio vs. riski sukulaisten tartuttamisesta. Neljä vuotta salia nyt takana.

 

[Bådieinari]

Mielestäni elämä ei ole reilua siltä osin, monia kestävyysurheilijoita lähipiirissä, yksi huono tsägä koronassa voi viedä vuosien tuloksen, muiden lähipiirin terveyden, itsellä tullut suoraan sanottuna pelko saliaddiktio vs. riski sukulaisten tartuttamisesta. Neljä vuotta salia nyt takana.

En ole ikinä miettinyt asioita sillä tavalla onko reilua vai ei. Paskoja juttuja sattuu kaikille. Yleensä ongelmat ovat itseaiheutettuja tai sitten ne ovat asioita jotka vain sattuvat. Esim kukaan ei pitäisi sairastua syöpään mutta en tiedä onko se epäreilua? Silloin kun hain töitä enkä onnistunut vaikka kävin monessa haastattelussa tuli sellainen fiilis että on tämä epäreilua mutta fakta on se että mokasin tai sitten oli minua parempia vaihtoehtoja. Sairaudet ovat tietenkin ikäviä. Niille ei aina voi mitään mutta voidaanko puhua epäreiluudesta siinä tapauksessa, en tiedä

 

[Brodo.Shaggins]

Silloin kun hain töitä enkä onnistunut vaikka kävin monessa haastattelussa tuli sellainen fiilis että on tämä epäreilua mutta fakta on se että mokasin tai sitten oli minua parempia vaihtoehtoja.

Tämä on oikea asenne. Toki on selvää, ettei elämä ole reilua, koska meitä tuomitaan ulkoisen habituksen muun pitkälti oman vaikutusvallan ulottumattomissa olevan perusteella. Pisimmälle pääsee kuitenkin usein sillä, että tavallaan vähän ummistaa silmät siltä epäreiluudelta ja pyrkii itse vaikuttamaan niihin asioihin, joihin suinkin vaan voi vaikuttaa ja unohtaa sen kaiken nillittämisen, selittelyn ja itsesäälin. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta tämä kyky tarttua toimeen onkin mun nähdäkseni juuri se asia, joka erottaa elämässä menestyvät tapaukset niistä usein heikommin menestyvistä, jotka vain selittelevät ja suunnittelevat suunnittelemistaan koskaan oikeasti tarttumatta toimeen jonkun ”epäreilun” asian takia.

 

[pikkupumppaaja]

Ei ole, mutta reilumpaa kun ihmiset keskimäärin kuvittelee. Liian paljon asioita laitetaan sen piikkiin että "mulle nyt vaan jaettiin huonot kortit / en vaan mahda tälle mitään / tää nyt vaan menee näin" tms. selityksiä. Suurimmalla osalla täällä tallustavista on ollu alussa ihan hyvät kortit, mutta sitten kun ne pelataan väärin niin siitä syytetään kaikkea muuta kun omaa tapaansa pelata.

On tietysti niitäkin, joilla ne kortit on oikeasti ollut paskat ja jollekkin on taas jaettu semmonen käsi ettei niillä voi oikein muuta kun voittaa. Mutta se on pieni porukka loppujenlopuksi, ja valtaosa meistä tavan tallaajista tekee sen oman elämänsä.

 

[Bådieinari]

Onnellisimmat ovat ne jotka ymmärtävät pelata niille jaetuilla korteilla. Pelisäännöissä on puutteita mutta pitää hyväksyä ne. Vaikka olisit hyvä tyyppi niin et saa sitä työpaikkaa jos menet haastatteluun verkkareissa.

 

[Homo habilis]

Mun mielestä pelikortti vertaus on ns. keittiöpsykolgiaa. Onhan siinä pointti, mutta ei ihmisen mieli ihan niin yksinkertaisesti toimi.

Pelaa korttisi oikein on vähän sama kuin sanoisi masentuneelle, että älä ole masentunut vaan hymyile ja nauti elämästäsi tai alkoholistille, että älä juo.

 

[Bådieinari]

Mun mielestä pelikortti vertaus on ns. keittiöpsykolgiaa. Onhan siinä pointti, mutta ei ihmisen mieli ihan niin yksinkertaisesti toimi.

Pelaa korttisi oikein on vähän sama kuin sanoisi masentuneelle, että älä ole masentunut vaan hymyile ja nauti elämästäsi tai alkoholistille, että älä juo.

Jo mutta jos se on niin että se olet sinä vs maailma niin häviät kuitenkin. Tarkoitin sitä että pitää olla realistinen. Onko se aina niin että pätevin kaveri saa työpaikan? Ei välttämättä, se joka osaa puhua on se joka usein saa sen. Onko se epäreilua? Ehkä mutta se vaan toimii näin. Mun mielestä moni unohtaa sen että mitään ei saa, pitää ottaa

 

[Deleted member 96894]

Mun mielestä pelikortti vertaus on ns. keittiöpsykolgiaa. Onhan siinä pointti, mutta ei ihmisen mieli ihan niin yksinkertaisesti toimi.

Pelaa korttisi oikein on vähän sama kuin sanoisi masentuneelle, että älä ole masentunut vaan hymyile ja nauti elämästäsi tai alkoholistille, että älä juo.

Eihän masentunut tai alkoholisti pelaa korttejaan oikein jos koittaa piilottaa ongelmansa tai olla välittämättä siitä. Kortit pelaa oikein jos ongelman koittaa ratkaista.

 

[manux]

Se on kovin helppo laitostua nykysuomessa. Sit kun joutuu isoon maailmaan missä onkin kilpailua niin ei pärjää. Sen jälken syytellään geenejä, yhteiskuntaa, vanhempia jne. mutta, koska on laitostuttu ei osata hakea korjausta oman pääkopan sisältä ja toimia haiden keskellä. Jos elämä olis reilua niin imho. ei tarvisi kilpailla, kaikki sais saman. Tasapäistäminen, se on hieno asia niin kauan kuin ei törmää niihin joita ei ole tasapäistetty ja joudu kilpailemaan globaalisti. Ne pärjää jotka jaksaa yrittää. Onnikin on sellainen, että monesti se, joka vaikuttaa onnekkaalta on tehnyt paljon duunia ja ne "onnekkaat mahdollisuudet" löytyy jo sen tehdyn työn takia. Tietty on myös satunnaisuutta, kuten lottovoitto.

 

[Homo habilis]

Eihän masentunut tai alkoholisti pelaa korttejaan oikein jos koittaa piilottaa ongelmansa tai olla välittämättä siitä. Kortit pelaa oikein jos ongelman koittaa ratkaista.

Useinmiten alkoholistit eivät tunnusta olevansa edes alkoholisteja joten mikä sitten on hyvä käsi? Minkälaiset kortit elämässä pitää olla, koska sittenhän voihan kukin huijata itseään omaavansa hyvät kortit.

Ja vaikka pelaisin kortit oikein elämässäni voin joutua vaikka vakavaan onnettomuuteen joka muuttaa loppuelämäni. En ehkä sitten täysin ymmärrä tätä kortti teoriaa, mutta elämässä on paljon asioita jotka vaikuttavat elämään myös itsestään riippumattomia asioita jotka vaikuttavat ihmisten elämään.

 

[Deleted member 96894]

Useinmiten alkoholistit eivät tunnusta olevansa edes alkoholisteja joten mikä sitten on hyvä käsi? Minkälaiset kortit elämässä pitää olla, koska sittenhän voihan kukin huijata itseään omaavansa hyvät kortit.

Ja vaikka pelaisin kortit oikein elämässäni voin joutua vaikka vakavaan onnettomuuteen joka muuttaa loppuelämäni. En ehkä sitten täysin ymmärrä tätä kortti teoriaa, mutta elämässä on paljon asioita jotka vaikuttavat elämään myös itsestään riippumattomia asioita jotka vaikuttavat ihmisten elämään.

Kysehän nimenomaan ei ollu siitä onko sulla hyvä käsi vai huono käsi vaan miten pelaat sillä. Jos et myönnä alkoholiongelmaasi, pelaat huonosti. Jos joudut onnettomuuteen, se ei välttämättä oo huonosti pelaamista (ellet itse aiheuta tilannetta), vaan se huono jaettu käsi.

Mikään vertaus ei vamaan ikinä selviä mistään tosielämän ilmiöstä latistamatta sitä, mutta ei toi korttivertaus huonoimmasta päästä oo. Ideana just erottaa se että on asioita joihin et voi vaikuttaa, kuten se mitkä kortit jaetaan, ja asioita joihin voit, eli miten pelaat niillä.

 

[pikkupumppaaja]

Useinmiten alkoholistit eivät tunnusta olevansa edes alkoholisteja joten mikä sitten on hyvä käsi? Minkälaiset kortit elämässä pitää olla, koska sittenhän voihan kukin huijata itseään omaavansa hyvät kortit.

Ja vaikka pelaisin kortit oikein elämässäni voin joutua vaikka vakavaan onnettomuuteen joka muuttaa loppuelämäni. En ehkä sitten täysin ymmärrä tätä kortti teoriaa, mutta elämässä on paljon asioita jotka vaikuttavat elämään myös itsestään riippumattomia asioita jotka vaikuttavat ihmisten elämään.

Mun pointti sulta ainakin meni ohi tän vertauksen kanssa. Tarkotin sitä, että syytetään liian herkästi kaikkea muuta kun itseään (eli sitä kättä mikä sulle on jaettu eikä sitä miten sen kanssa oot pelannu). Liian moni uskottelee itselleen että oma epäonnistuminen asian X suhteen johtuu "paskoista korteista" eikä "paskasta tavasta pelata". Tuo on varmaan myös itseään ruokkiva ajattelutapa; jos syyttää kaikesta epäonnistumisesta sattumaa, niin tuskin sitä sitten on kovin suurta paloa yrittää onnistuakkaan..

Mä itse tulkitsen tätä niin, että asiat mihin sulla on ollut todellista valtaa vaikuttaa itse, niin on sitten sitä pelaamista. Jos sulle käy jotain epätodennäköistä sun omista toimista riippumatta, niin se on taas sitten jaetuista korteista johtuvaa. Ja mitäänhän ei voi absoluuttisesti jakaa sattumaan ja sitten taas asiaan joka on "täysin" sun hallittavissa. Hyvä esimerkki on toi onnettomuuteen joutuminen: tälle et oikeen mahda mitään, jos nyt et oo ite sit päättäny ajella 2 promillen kännissä 140km/h. Nämä sattuman kautta tosi paskaan tilanteeseen joutuneet on kuitenkin aika pieni vähemmistö, ja sattumaa paskasta tilanteesta syyttäviä tuntuu olevan aika reilusti. Monessa asiassa sattumalla on jonkin verran tekemistä, mutta omilla toimilla voi kyllä vaikuttaa todennäköisyyteen huomattavasti.

Ja itse lähinnä viittasin tällä sellaisiin henkilöihin, jotka notkuu siellä räkälässä nelikymppisenä ja kiroo "vitsi kun mustakin olis voinu tulla tätä ja tota ja tätä mutkun X ja X ja sain nii paskat kortit". Kyse on kuitenkin näissä aika usein tehdyistä valinnoista, se joka sen asian X on saavuttanut on yleensä tehnyt asioita sen eteen. Menee vähän samaan kategoriaan, kun ihan käsittämätön määrä lihavista syyttää siitä geenejä (eli sattumaa) eikä omia elintapojaan: ei pystytä myöntämään sitä, että suurin vaikutus tähän asiaan on omalla tavalla toimia eikä jaetuilla korteilla. Ja tässäkin pätee toi sama; osalla se sattuma varmasti vaikuttaa jonkin verran, suurimmalla osalla taas ei.

Ne pärjää jotka jaksaa yrittää. Onnikin on sellainen, että monesti se, joka vaikuttaa onnekkaalta on tehnyt paljon duunia ja ne "onnekkaat mahdollisuudet" löytyy jo sen tehdyn työn takia. Tietty on myös satunnaisuutta, kuten lottovoitto.

Näin just. Esimerkiksi taloudellinen menestyminen vaatii usein tietyn määrä sitä onnekasta sattumaa. Se onnekas sattuma ei tapahdu siellä kotisohvalla maatessa ja tämän vuoksi joidenkin todennäköisyys siihen on aikalailla pyöreä nolla, ja siitä sitten syytetään aivan kaikkea muuta kuin itseään.

 

[Bådieinari]

Jos rupee analysoimaan niin löytyy yleensä syy miksi olet tilanteessa x. Tyypillistä työpaikoilla on se että toinen saa palkankorotuksen ja toinen taas ei ja sitten itketään vaikka erona oli se että toinen kävi pyytämässä sitä. Pienetkin asiat asiat vaikuttavat.