Tähänastisissa kirjoituksissa on sivuttu, muttei sen tarkemmin tartuttu siihen kohtaan, joka itselle tuli ensimmäisenä mieleen.
Kun näitä testä on lähdetty kehittämään, on pakko olla jonkinlainen päämäärä, tai tavoittelemisen arvoinen tila.
Esimerkiksi nyt se mainittu intti, ja sen sotilaan muotokuva:
Hyvän taistelijan tulee olla kunnossa. On mietitty, että minkälaisia tilanteita joissa fyysistä rasitetta tulee, ja sitten mietitty, mitä lihaksia ja mitä ominaisuuksia taistelijalla tulee olla selviytyäkseen näistä tilanteista säilyttäen edelleen taistelukuntonsa. Tämän jälkeen näistä ominaisuuksista on vedetty johtopäätöksiä, jonka mukaan on tehty kuntoa mittaavat testit, joiden eri osa-alueet kertovat helposti tulkittavaan ja keskenään vertailtavaan muotoon mahdollisimman hyvin mahdollisimman monen erilaisen testattavan henkilön ominaisuudet. Jos hyvän taistelijan ominaisuudet ovat testattu, ja tuloksena on seuraava lista:
Taistelija, joka juoksee 3000 m / 12 min.
Punnertaa 60 kertaa minuutissa.
Istumaanousu 65 kertaa / min.
Leukoja 10.
Vauhditon pituus 2,40 metriä.
yms.
Tästä voidaan vetää johtopäätös, että taistelija on hyvässä fyysisessä kunnossa.
Sen sijaan, jos tässä testissä tulokset ovat selkeästi alle keskiarvon, voidaan todeta raa'asti taistelijan olevan huonokuntoinen.
Huomioitavaa lauseessa on se, että puhun taistelijan kunnosta.
Tämän takia erilaisten testien tulokset eivät ole keskenään vertailukelpoisia, lisää hämmennystä aiheuttaa fyysisten ominaisuuksien erot.
Toisin sanoen, jos joku on kova kyykkäämään, on hän kova kyykkäämään.
Jos joku menestyy hyvin tässä intin testissä, on hänen kuntonsa hyvä sotilaaksi.
He eivät siis voi täyttää toistensa paikkaa täysin, sillä heidän ominaisuudet ovat erilaiset.
Armeijan testi siis palvelee täysin armeijan tarkoitusperää, ja on siten sotilaan oikea kunnon mittari.
Jääkiekkotuomareilla on, hiukan tasosta riippuen, omanlaiset testit, jossa mitataan lihaskuntoa.
Samaten junnujoukkueen pelaajilla on erilainen testi, kuin liigatason pelaajilla.
Eli siis kun tiedetään mitä halutaan mitata, kehitetään testi, joka palvelee tarkoitustaan.
Hyvin usein käytetään sitä peruyhdistelmää Cooper + lihaskuntotesti.
Tästäkin voidaan vetää johtopäätös, että se on toimiva hyvin monessa lajissa, on aika universaali, ja kertoo aika selkeästi jonkun testattavan heikkoudet, kuten myös jonkun testattavan kovakuntoisuuden.
Mielestäni tämä yhdistelmä on oikea kovan kunnon mitta.
Kova kunto on mielestäni hyvä hapenottokyky,lihasvoima sekä kyky puskea itseään, eli sisu.
Vielä tiukemmin pähkinän kuoreen tunkien:
Pitää olla jokaisella osa-alueella hyvä, että voi olla hyvä.
Hiukan pitkästi tuli tekstiä, mutta sounot. Tylsää töissä.
