Ongelmasyöjien mitä söit tänään/eilen

[unnna]

Hienoa hienoa Ja hyvä insensibility, että laitat itsesi nyt etusijalle, ruoan eettisiä puolia tosiaan voi miettiä sitten myöhemmin kun on niin sanotusti "vähän viisaampi". Mutta noista ravitsemusterapeuteista minulla ainakin on hyvin vahvat mielipiteeni. Nehän noudattavat siellä tätä iki-ihanaa valtion ravitsemussuositusta ja kuten moni on varmaan huomannut, niin kaikki liput ja laput mitä saa mukaan, on jonkun Valion tms. teettämiä. Eli tottakai niissä korostetaan aina sen tietyn firman tuotteiden hyvyyttä ravinnossa. Mutta Suomen valtion ravitsemussuositushan on naurettavan vanhanaikainen ja niiiiin hiilaripainotteinen, että huh huh. Muistaakseni sen mukaan 60% päivän energiasta pitäisi tulla hiilareista, joten sen takia ne sitä leipää yrittää joka väliin tuputtaa. Eli jos sitä leipää ja puuroa ei tuu syötyä niin paljoa kun ne siellä yrittää änkeä niin hyvä vaan. Saman energiamäärän voi ottaa ihan hyvin proteiinista. Täyttää sitä paitsi paremmin ja ei iske sitä kauheesta väsymystä, minkä jostain hiilaripommista saa. Itse en ainakaan saanu mitään irti siitä ravitsemusterapeutilla käynnistä. Eri juttu tietysti jos sattuu olemaan sellanen henkilö, joka osaa ja ymmärtää neuvoa muutakin kun sitä hiilarinpuputtamista. Eli ei hätää, energiaa saa muustakin kun leivästä! Rasvaa, lihaa ja kasviksia, sillä minä ainakin voin hyvin.

 

[Seryli]

Mulla on vähän erilainen ongelma, kuin täällä yleensä. Mä oon todella syömisrajoitteinen kasvissyöjä. Ja haluaisin saada ravintooni enemmän proteiinia. Nyt saan aivan liikaa hiilareita enkä paljoo ollenkaan proteiinia. En voi syödä kalaa, lihaa enkä kanaa. Munia syön ja maitotuotteita. Olisko kenelläkään mitään ehdotuksia mitä vois syödä että sais proteiinia?

Esimerkki syömisistä esim eilen (joka oli kieltämättä hyvin niukka päivä):
Aamulla: kahvia maidolla ja makeutusaineella. 2 leipäpalaa margariinilla ja juustolla

Lounas: nuudeleita ja kasviksia eli jokin kiinalainen pöperö

Iltapäivä: 2 Jim-patukkaa

Ilta: pari juustosiivua ja 2 dl punaisista linsseistä tehtyä keittoa, mehua


Tossa oli aika yleinen näkymä mun päivän syömisistä. Usein tuo iltapala kattaa voileipiä pari, joiden päällä on munakkaat (2 kpl munia) ja juustosiivuja.

 

[ninia]

Seryli:

Syön lakto-ovo-ravintoa, joskus harvoin kalaa. Saan proteiinia n. 150 g päivässä syömällä nämä: 2x200g raejuusto 2%, 2x250g Ehrmann, palkkarissa 30g heraproteiinia; joista yht. 770 kcal ja lähes 140g proteiinia. Loppu pähkinöistä, pavuista tai kananmunista. Ongelmasi voisi ratketa esim. näillä. Jos syöminen ylipäätään hirvittää, siihen en valitettavasti osaa kommentoida.

 

[Seryli]

^Kiitos paljon noista, raejuuston voisin kyllä lisätä ja palkkarikin vois olla hyvä juttu vetää vaikka iltaisin iltapalana. Ehrmannia voisin kokeilla ja vaikka tarvittaessa maustaa sitä jollain. Just olen etsimässä jotain ohjeita myös jonkun hyvän ja ravitsevan, proteiinirikkaan pirtelön tekoon kun just on hieno uus blenderikin. Varmaan ehrmannilla sais pirtelöön lisättyä kunnolla "sisältöä".

 

[sprit]

^Kiitos paljon noista, raejuuston voisin kyllä lisätä ja palkkarikin vois olla hyvä juttu vetää vaikka iltaisin iltapalana. Ehrmannia voisin kokeilla ja vaikka tarvittaessa maustaa sitä jollain. Just olen etsimässä jotain ohjeita myös jonkun hyvän ja ravitsevan, proteiinirikkaan pirtelön tekoon kun just on hieno uus blenderikin. Varmaan ehrmannilla sais pirtelöön lisättyä kunnolla "sisältöä".

Jep ite oon rahkalla korvannu jätskin pirtelöistä, eikä sitä oikein edes huomaa :D Tai jos laittaa jotain makeita marjoja siihen joukkoon, mitään erityistä makeutusta en yleensä pistä, tosin äiti on aika anteliaasti kaatanu sokeria noiden pakastemarjojen sekaan eli ei varmaan ole tarviskaan... Toinen hullun herkullinen vaihtoehto on laittaa hedelmiä blenderiin ja sekaan desi heraa, sitä yleensä jatkan appelsiinimehulla, niin on herkkufruitie koossa. Tuo ufs whey on ainakin nyt naurettavan halpaa, eikä sitä maista tuolla ollenkaan. Sit tietty kumpaankin voi tunkea sekaan vaikka mitä siemeniä, pähkinöitä jne tai vaikka jotain öljyjä jos tahtoo rasvaa, vaihtoehto kyl tosiaan riittää, niin ei heti pääse kyllästymään!

 

[violetti]

Seryli, tofua, soijarouhetta, papuja ja linssejä! Myös siemenet ja pähkinät. Liota siemeniä ja/tai pähkinöitä ja pistä blenderiin kera banaanin ja marjojen, nam.

 

[Seryli]

Olisko jotain suositusta että mitä siemeniä? Kun en oo koskaan harrastanut tollaisia. Nyt on ainoa mitä tiedän sellainen tulinen linssikeitto, punaisista linsseistä. Näitä smoothie- ja pirtelöjuttuja täytyy aivan ehdottomasti testata. Mulla on hyvää mansikkapalkkaria kuitenkin pussillinen.

 

[Sharaid]

Avaudunpas tänne kun en muutakaan paikkaa keksi

Miksi syöminen on niin hankala asia? En ymmärrä, melkeinpä ongelma siitä on minulle viime aikoina kehkeytynyt :(

Rakastan ruokaa palavan intohimoisesti. Hyvä ruoka maistuu niin ihanalta, että tunnen olevani ihan taivaissa, kun syön jotain todella hyvää Ajattelen ruokaa usein ja haaveilen siitä. Syöminen tekee minut onnellisksi... hetken ajaksi.

Rakasta hyviä makuja, niin paljon, etten voi kieltäytyä niistä. Jos on jotain hyvää syötävää, ahmin sitä loputtomasti, yleensä siihen asti, että tulee huono olo. Tällaista hyvää ovat esim. tuore leipä, leivonnaiset, karkki, suklaa, sipsit, juustot, keksit, jäätelö, pähkinät, yms. Jos jotain hyvää nostetaan tarjoiltavaksi vaikka pöydälle, se vainoaa mieltäni. Haluan ahmia sitä heti ja tuntea sen maun suussani. Eilen esim. aukesi poikakaverin luona sipsipussi. Kauhea himo iski. Sipsit alkoivat vainota mieltäni. Ja samalla yritin kieltää itseäni niitä syömästä. Sorruin lopulta, kuten nykyään aina Eilen meni valmistujaisjuhlissa jotain 4 palaa voileipäkakkua (TAIVAALLISTA), kuivakakkua, juustokakkua, riisipiirakkaa, karkkia, suklaata, sipsiä... Syön niin kauan kunnes olo on oksettava, en pysty lopettamaan...

Pahinta on se, että koen syömisestä jatkuvaa huonoa omaatuntoa. Se piinaa minua aina kun syön jotain epäterveellistä. Haluan syödä terveellisesti! En halua syödä herkkuja ja roskaa, mutta jotenkin on vain pakko saada maistella. Inhoan itseäni aina kun olen syönyt jotain hyvää... Ahdistaa. Kun katson peiliin näen läskiä ja alkaa masentaa, vaikka tiedän etten ole lihava. Tuntuu, että ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa: joko ahmin kaikkea niin paljon kuin pystyn tai sitten kontrolloin tiukasti mitä suuhuni laitan. Mitä vähemmän herkkuja syön, sitä vähemmän niitä mieli tekee, joten jos jättäisin kaiken pois, saattaisi elämä olla helpompaa.

Äh, en tiedä, miten ruoka voi olla näin iso asia? Ja mistä helvetistä tämäkin ongelma yhtäkkiä tuli? :( En ole koskaan aiemmin ollut näin paha ahmija/syömisen katuja. Tilanne tuntuu vain pahenevan...

Nytkin tekisi mieli mennä ahmimaan patonkia Oivariinilla. Rakasta Oivariinia! Siinä on ihana, suorastaan orgastinen maku.... Aah.

 

[Johq]

Sharaid, kuulostaa tutulta! Mie pääsin tommosista ahmimisista eroon sillä, että rupesin vaan yksinkertaisesti syömään sitä terveellistä kunnon ruokaa enemmän, niin ei jaksanut syödä enää mitään herkkuja eikä tehnyt edes mieli kun oli maha täysi. Ja eihän terveellinen ruoka ole aina tylsän makuista, vaan siitäkin voi tehdä "herkkua". Mie ajattelin etten ikinä osais enää suhtautua herkkuihin normaalien ihmisten tavoin, etten siis ahmisi kaikkea aina heti kerralla. Mutta nyt onnistuu vaikka leivonnaisen syönti ja en ahmi koko pakettia niitä kerralla! Yritä niin, että syöt sen 3-4h välein kunnon ruokaa ja sitten jos vielä tekee mieli joku pikku herkku niin sallit sen itsellesi! Mut luulen et jos muu ruokailu kunnossa niin ei tommosia ihme himoja välttämättä pääse tulemaan...Jos kroppa vaan yrittää sanoa että saat liian vähän ruokaa?

 

[Stash]

Tuon LampChickenin sanoman lisäksi tietysti kannattaa kääntää ajatukset myös siihen psyyken puoleen. Aika usein nimittäin syömisongelmissa on ainakin yhtenä osavaikuttajana myös se suhde ruokaan: onko se ainoa tapa saada nautintoa ja rentoutua? Liittyykö lapsesta asti kaikkeen mukavaan ruoka ja syöminen? Aika usein se, että ajatukset ovat koko ajan ruoassa vaikka ruokaa on saatavilla eikä siitä syömishäiriöisen tavoin kieltäytyisikään, on merkki siitä, että siitä elämästä on kokonaisuudessaan vaikeaa nauttia tai puuttuu asioita, jotka todella kiinnostaisivat. Helposti elää sitä "sitten kun"-elämää ja kun tuo syömisen odottelu on yksi osa sitä. Sitten kun se ainoa nautinnollinen hetki, tässä tapauksessa syöminen, on loppumassa, siitä ei haluakaan päästää irti vaan jatkaa.. En tiedä kuulostaako sinulle tutulta, mutta itse ainakin olen havainnut myös tuollaisia piirteitä niissä elämänjaksoissa, kun on ollut vaikeuksia ja syöminenkin on ollut yksi ongelma.

Ja se ratkaisu sitten on kaiketi itse löydettävä. Toki perusasiat elämässä pitää laittaa kuntoon, eli riittävästi ja tasaisin väliajoin ruokaa, kuten LC kirjoitti, riittävästi unta ja lepoa sekä sosiaalista tukea. Lisäksi kannattaa miettiä sitä elämää ja omaa suhtautumistaan perustavammallakin tavalla. Alkaa tehdä asioita, joista pitää; poistaa ylimääräiset velvollisuudet ja huonot omattunnot elämästään; kuunnella kehoa jne. Ihminen kun on psykofyysinen kokonaisuus, niin yleensä kaikki epätasapainot heijastuvat monella tasolla ja ovat myös monien eri tekijöiden aikaansaannosta.

 

[violetti]

Olisko jotain suositusta että mitä siemeniä? Kun en oo koskaan harrastanut tollaisia. Nyt on ainoa mitä tiedän sellainen tulinen linssikeitto, punaisista linsseistä. Näitä smoothie- ja pirtelöjuttuja täytyy aivan ehdottomasti testata. Mulla on hyvää mansikkapalkkaria kuitenkin pussillinen.

pirtelöissä toimii chia-, hampun-, auringonkukan- ja kurpitsansiemen pinjansiemen on ainakin itelle enemmän salaattisiemen...

 

[Sharaid]

Noh, mulla vaikuttaa tilanteeseen varmaan aika paljon, että pyrin kaikessa tekemässäni täydellisyyteen. Vaikuttaa sitten syömiseenkin. Tiedän syyt siihenkin miksi olen perfektionisti. Psyykepuoli on aika lailla tiedossa, mutta kukapa sen osaa sanoa miten se korjataan Se on se vaikea osio. Tai oikestaan tiedän senkin miten osaisin olla rennompi itseni suhteen enkä vaatia mahdottomuuksia, mutta se käytännön toteutus on ongelma.

Oikea ruoan määrä on iso ongelma. Kalorilaskureista ei ole ollut apua, koska en osaa arvioida ruokien kalorimääriä (esim. päivittäin syömääni laitosruokaa) eikä minulla ole vaakaa punnitsemista varten (enkä osta, koska ei ole yhtään ylimääräistä rahaa ). En osaa myös erottaa oikeaa nälkää kuvitteellisesta nälästä. Koska mulle tulee herkästi nälkä, jos ajattelen vain sitä tai tekee ihan vain mieli syödän jotain syömisen vuoksi.

 

[Rime]

Mä en enää jaksa...

Bongasin tällaisenkin aiheen.

Otsikko kertookin kaiken. En nimittäin enää jaksa tätä.

Joka saatanan perjantai, tänäänkin, tulee ihan järkyttävä hiilarinhimo.
Ei mua himota mitkään karkit, jugurtit tms, vaan...
Vaalea leipä, sämpylät ja karjalanpiirakat. Siinä on mun heikot kohdat.
Ja tietysti kamalat kasat juustoa ja rasvaa.

Mulla on siis takana pitkä syömishäiriö historia, ortoreksiasta anoreksiaan ja varmaan nyt oon tossa välillä varmaankin.
Lihasta on tullut jonkin verran entiseen verrattuna, koska syön proteiinipainotteisesti, mutta en mitään bodaa, teen vain pari kertaa viikossa vatsatreeniä kotona, muuten lenkkeilyä.
Syön vhh, mutta ruokavalioon kuuluu lenkkipäivinä pari näkkäriä.
Ja muuten ihan hedelmiä, aamulla lautasellinen puuroa ja maitotuotteita.

Akillesjänteet on ollu jo nelisen kuukautta tulehtunut, joten viikkokilometrit (10km/h) on nykyään semmoset 30-33,5 km. Ennen 40-50.

Tiedän että mun hiilarihimot johtuu kyllä liian vähäisestä rasvansaannista.

Mutta mihin sitä uskaltaa lisätä? Kaikki aina sanoo että ei se mihinkään varastoidu, ei se näy missään ja näin, mutta nojoo...

Aloitin tänä aamuna laittamalla 1 rkl öljyä puuroon, mutta yleensä mun nälkä herää illalla.
Ja sitä pakoon menen menemällä aikaisin nukkumaan, ja ahdistuksen takia.

Niin, ja tämäkään perjantai ei ollut poikkeus.

Kotiin tullessa 4 aikaan koitin siinä kiltisti syödä rahkaa kookosöljyn ja kahvin kera mutta ei, päässä ja mielessä vaan pyöri juusto ja vaalea leipä...

Tänäänkin meni heti....
Koskenlaskijaa, lidlin kolmiojuustoa, cheddaria, jauhelihaperunalaatikkoa, italianpataa, 2 juustosämpylää, vaaleaa maalaisleipää, karjalanpiirakka, kaurapuikula, 2 lidlin hampurilaispihviä, metukkaa pari siivua, kanaa, lihapiirakka, kalapuikkoja kasa...

Ja aina menee koko viikonloppu pilalle.
Lauantaina miinuksella turvotuksia laskien ananaksella ja masennuksen kanssa, että vois melkein ihan porua vääntää.

Vaikka mä kuinka ja kuinka, yritän joka ikinen perjantai itselleni sanoa että on mullakin oikeus herkutella. Mutta kuten huomaatte, tota ei voi herkutteluks kutsua.
Toi on ahmimista. Pakonomaista. Siitä ei tule hyvä olo, - päinvastoin, turvotusta, maha ratkeaa, yleisesti paha olo ja niin kamalat sydämentykytykset että ihan pelottaa.
Ja väsymys.

Mä en edes tiedä liikunko mä paljon, onko 3 lenkkiä viikossa paljon?
Ja tolla vauhdilla.

Ja joka ikinen kerta mä vannon että ei enää ikinä.
Ens perjantai on erilainen, mä keksin jotain muuta, juon sitä coca cola zeroa jota ostan aina pullon.

Mutta ei, aina ne himot on niin valtavat.

Pelkään että kohta mulla on BED, tai bulimia ja ongelmat vaan seuraa toisiaan.

Oon varmaan joku hiilariholisti.

Kauhea vuodatus, mutta mä oon niin kyllästynyt tähän.
Miks tekee tällasta jota tietää katuvansa ja josta ei tule hyvä olo?

Enkä pysty tekeen niin että okei, syön yhden.
Koska mä syön koko paketin sitä leipää tai karjalanpiirakoita.

Ja aina tuun lukeen lohdutusta jostain mättöpäivä-keskusteluista, mutta ei ne mua koske, kun en ole mikään kilpabodari. Ei ne toimi mun kohdalla.

Pidemmällä aikavälillä paino vain nousee, mutta aivan väärällä, sairaalla tavalla.

Painoa en tarkalleen tiedä, en ole sitä punnituksissa halunnut tietää.
Pituutta vaivaiset 163-164 cm ja painoa öö, aina aamupalan jälkeen varmaan 48?
En tiedä, eikä ne luvut mua kiinnosta, ahdistavat vain.
Mutta kuukautiset ei tulleet edes 54 kilossa...

Mutta nyt on mun mielestä siis olennaista että pääsis pois tästä "juopottelusta", ja sitten keskittyis muihin asioihin, kuten noiden menkkojen takas saamiseen...

Ps. Mulla ei ole sitten hölkäsen pöläystä paljonko niitä kaloreita pitäisi syödä vähintään päivässä, siis perusnergiankulutus ilman liikuntaa, tällaisella nuorella alle 2kk päästä 18.v täyttävällä tytöllä.
Laskurit näyttää jotain 1300, jes.

 

[Serpent]

Rime, kuulostaa ehkä härskiltä, mutta onkohan tämä foorumi sulle juuri NYT oikea paikka? Täällä pyörii ihmisiä, joiden elämäntyyli pyörii jossain määrin ruoan ympärillä - toisilla enemmän ja toisilla vähemmän, mutta ruokailu on iso osa tämän "skenen" elämäntyyliä anyway - ja sun taas kannattaisi ehkä tässä vaiheessa koittaa saada ajatuksia mihin tahansa muuhun, paitsi ruokaan. Jos lähetään keittiöpsykologialinjalle, niin usein esim. tuo ahmimishäiriö kumpuaa siitä, että koitetaan täyttää jotain tyhjiötä elämässä. Oletkin jo ehkä huomannut, ettei ahmiminen sitä tyhjiötä poista…

Olen silti sitä mieltä, että parempi sun on täällä pyöriä kuin jossain SH-palstoilla, mutta mitä jos vaikka suosiolla skippaisit mättöketjujen selailun? Keskity vaikka treeniaiheisten ketjujen selailuun! Sanoit, ettet (vielä ?) ole punttikselle raahautunut - mitäs jos vaikka ottaisit sen seuraavaksi projektiksesi? Opettele punttailun ja treenien laatimisen salat ja tekniikat? Keskity välillä siihen?

Ja toisaalta kehottaisin myös miettimään, mitä rakastat elämässä eniten. Jos saisit valita ihan mitä tahansa koko maailmasta, johon haluaisit kunnolla uppoutua, niin mitä se olisi? Toiset liimailevat postimerkkejä, toiset kutovat lapasia, toiset eivät saa näppejään irti kamerasta, toiset ottavat kitaratunteja… ehkä ymmärrät.

Ruoka(ilu) on sulle ongelma. Mitä vähemmän annat tilaa ajatuksistasi ruoalle (pakkomielteisessä sävyssä), sen vähemmän ongelmia sulla on. En tarkoita sitä, että sun pitäisi lakaista ongelma maton alle (poissa silmistä, poissa mielestä EI toimi pidemmän päälle), vaan että sun kannattaisi marssia sellaisen puheille, joka ammatikseen auttaa sinunlaisiasi. Se ei ole merkki heikkoudesta! Ennemminkin se on merkki heikkoudesta, jos antaudut ja alistut tuolle nykykäytöksellesi ilman aikomustakaan järkevöittää elämääsi tuolta osin… :/

Ruoalla ja sen miettimisellä et mitä todennäköisimmin tule ongelmaasi ratkaisemaan. Pinnat sulle siitä, että olet havahtunut tilanteesi hankaluuteen! eka askel kohti parempaa, kyllä se siitä!

 

[Rime]

Rime, kuulostaa ehkä härskiltä, mutta onkohan tämä foorumi sulle juuri NYT oikea paikka? Täällä pyörii ihmisiä, joiden elämäntyyli pyörii jossain määrin ruoan ympärillä - toisilla enemmän ja toisilla vähemmän, mutta ruokailu on iso osa tämän "skenen" elämäntyyliä anyway - ja sun taas kannattaisi ehkä tässä vaiheessa koittaa saada ajatuksia mihin tahansa muuhun, paitsi ruokaan. Jos lähetään keittiöpsykologialinjalle, niin usein esim. tuo ahmimishäiriö kumpuaa siitä, että koitetaan täyttää jotain tyhjiötä elämässä. Oletkin jo ehkä huomannut, ettei ahmiminen sitä tyhjiötä poista…

Olen silti sitä mieltä, että parempi sun on täällä pyöriä kuin jossain SH-palstoilla, mutta mitä jos vaikka suosiolla skippaisit mättöketjujen selailun? Keskity vaikka treeniaiheisten ketjujen selailuun! Sanoit, ettet (vielä ?) ole punttikselle raahautunut - mitäs jos vaikka ottaisit sen seuraavaksi projektiksesi? Opettele punttailun ja treenien laatimisen salat ja tekniikat? Keskity välillä siihen?

Ja toisaalta kehottaisin myös miettimään, mitä rakastat elämässä eniten. Jos saisit valita ihan mitä tahansa koko maailmasta, johon haluaisit kunnolla uppoutua, niin mitä se olisi? Toiset liimailevat postimerkkejä, toiset kutovat lapasia, toiset eivät saa näppejään irti kamerasta, toiset ottavat kitaratunteja… ehkä ymmärrät.

Ruoka(ilu) on sulle ongelma. Mitä vähemmän annat tilaa ajatuksistasi ruoalle (pakkomielteisessä sävyssä), sen vähemmän ongelmia sulla on. En tarkoita sitä, että sun pitäisi lakaista ongelma maton alle (poissa silmistä, poissa mielestä EI toimi pidemmän päälle), vaan että sun kannattaisi marssia sellaisen puheille, joka ammatikseen auttaa sinunlaisiasi. Se ei ole merkki heikkoudesta! Ennemminkin se on merkki heikkoudesta, jos antaudut ja alistut tuolle nykykäytöksellesi ilman aikomustakaan järkevöittää elämääsi tuolta osin… :/

Ruoalla ja sen miettimisellä et mitä todennäköisimmin tule ongelmaasi ratkaisemaan. Pinnat sulle siitä, että olet havahtunut tilanteesi hankaluuteen! eka askel kohti parempaa, kyllä se siitä!

Kiitos vastauksesta, meni hetki ennenkuin sain mitään vastattua.

Se on totta että mä yritän täyttää jotain tyhjiötä tolla ahmimisella aina, mikä se tyhjiö sitten on, en tiedä.
Arkisin päivät sujuu niin hyvin liikkuessa, syödessä, jne...

Enemmän mä miellän itseni juoksijana, kuin punttaajana (en edes tykkää käydä salilla), mutta kotosalla tosiaan on tullu pientä reeniä tehtyä.

Ja nää kysymykset kuulostaa oikeasti niin idioottimaisilta ja tyhmiltä "terveempien" mielten korviin, mutta niin, mulle saa puhua kuin tyhmälle, oikeasti, että tajuan kaikki faktat.

Juuri tuo kysymyskin että onko 3 lenkkiä viikossa (30km) paljoa edes?
Tai riittävästi?

Ja nyt tällä viikolla päätin että kokeilen kaikkea erilaista.
Esim. tänään tein vatsatreenin kerrankin kokonaan ilman että oli jalat jossain tv-tason alla, jolloin se liike tosiaankin tehdään enemmän lonkilla.
Ärtymystä tosin aiheutti kamalasti etten osaa vieläkään käyttää voimapyörää, ja se että ei tullut kipua tai poltetta vatsalihaksiin.
(Tein niitä ns. fitness-liikkeitä, ensin jalat ylhäällä, lasketaan melkein alas asti ja sitten nosto, jalat haaralleen ja kädet työnnetään sieltä välistä, you know.
Ja ihan perusnousuja, mutta vain lavat irti lattiasta ja 1,5kg painoilla)

Mulla on toi kipu kans varmaan aina ollu semmosena merkkinä hyvästä ja tehokkaasta treenistä.

Mutta kaikki vinkit ja kommentit on enemmän kuin tervetulleita!

 

[Pampuliina]

No entäs jos alkaisit Rime keskittyä siihen juoksemiseen? Ottaisit siinä tavoitteita, ei ainoastaan pakkomielteistä(?) 10 km 3x viikossa. Sinun ruokailusi ovat nyt niin huonot, että ne syövät tehoa juoksultasi. Olen lukenut, että syöt lenkkipäivinä pari näkkäriä enemmän, jahtaat ja laskeskelet ainoastaan kaloreita. Että kuinka monta näkkäriä voi syödä kun kävit juoksemassa 10 km. Entäs jos kiinnittäisit huomion siihen, että mitä kannattaa syödä että juoksu kulkee. Juoksua harrastaneena tiedän, ettei varmasti kulje, jos kituuttaa koko viikon odottaen perjantain mättöä. Ei varmasti juoksu kulje viikolla eikä viikonloppuna. Juokse erilaisia lenkkejä, 5 km kovaa, intervalleja, pitkää ja hidasta ja sitten koitat puristaa 10 km omaan enkkaan. Koetko ollenkaan liikunnan iloa?

30 km viikossa juoksua on riittävästi. Mutta sulle se ei ole koskaan riittävästi, jos kyttäät ainoastaan kulutustasi ja kaloreita.

 

[Sabi]

Bongasin tällaisenkin aiheen.

Otsikko kertookin kaiken. En nimittäin enää jaksa tätä.

Joka saatanan perjantai, tänäänkin, tulee ihan järkyttävä hiilarinhimo.
Ei mua himota mitkään karkit, jugurtit tms, vaan...
Vaalea leipä, sämpylät ja karjalanpiirakat. Siinä on mun heikot kohdat.
Ja tietysti kamalat kasat juustoa ja rasvaa.

-----

Tiedän että mun hiilarihimot johtuu kyllä liian vähäisestä rasvansaannista.

Mutta mihin sitä uskaltaa lisätä? Kaikki aina sanoo että ei se mihinkään varastoidu, ei se näy missään ja näin, mutta nojoo...

Aloitin tänä aamuna laittamalla 1 rkl öljyä puuroon, mutta yleensä mun nälkä herää illalla.
Ja sitä pakoon menen menemällä aikaisin nukkumaan, ja ahdistuksen takia.

Niin, ja tämäkään perjantai ei ollut poikkeus.

Kotiin tullessa 4 aikaan koitin siinä kiltisti syödä rahkaa kookosöljyn ja kahvin kera mutta ei, päässä ja mielessä vaan pyöri juusto ja vaalea leipä...

----

Vaikka mä kuinka ja kuinka, yritän joka ikinen perjantai itselleni sanoa että on mullakin oikeus herkutella. Mutta kuten huomaatte, tota ei voi herkutteluks kutsua.
Toi on ahmimista. Pakonomaista. Siitä ei tule hyvä olo, - päinvastoin, turvotusta, maha ratkeaa, yleisesti paha olo ja niin kamalat sydämentykytykset että ihan pelottaa.
Ja väsymys.

----

Pelkään että kohta mulla on BED, tai bulimia ja ongelmat vaan seuraa toisiaan.

Oon varmaan joku hiilariholisti.

Kauhea vuodatus, mutta mä oon niin kyllästynyt tähän.
Miks tekee tällasta jota tietää katuvansa ja josta ei tule hyvä olo?

Enkä pysty tekeen niin että okei, syön yhden.
Koska mä syön koko paketin sitä leipää tai karjalanpiirakoita.

-----

Pidemmällä aikavälillä paino vain nousee, mutta aivan väärällä, sairaalla tavalla.

Painoa en tarkalleen tiedä, en ole sitä punnituksissa halunnut tietää.
Pituutta vaivaiset 163-164 cm ja painoa öö, aina aamupalan jälkeen varmaan 48?
En tiedä, eikä ne luvut mua kiinnosta, ahdistavat vain.
Mutta kuukautiset ei tulleet edes 54 kilossa...

Mutta nyt on mun mielestä siis olennaista että pääsis pois tästä "juopottelusta", ja sitten keskittyis muihin asioihin, kuten noiden menkkojen takas saamiseen...

Ps. Mulla ei ole sitten hölkäsen pöläystä paljonko niitä kaloreita pitäisi syödä vähintään päivässä, siis perusnergiankulutus ilman liikuntaa, tällaisella nuorella alle 2kk päästä 18.v täyttävällä tytöllä.
Laskurit näyttää jotain 1300, jes.

Kuulehan Rime, et ole yksin näiden ajatusten kanssa. Syömishäiriöstä irtautuminen on raastava ja tuskallinen prosessi. Jo pelkästään siksi, että mitä kauemmin on sairastanut, sitä vähemmän omasta identiteetistä on jäljellä. Sairaus on ikään kuin vienyt ihmiseltä uskon ja luottamuksen itseensä ja valintoihinsa. Ihminen uskoo, että vain sairastamalla hän on 'turvassa' ja sairaudesta on vaikea päästää siitä irti. "Kuka minä olen jos en enää sairasta?" SE on juuri se joka sinunkin pitää selvittää ja urheasti kohdata. Et ehkä pysty siihen pelkästään minun rohkaisuni perusteella, mutta se on se mitä sinunkin on uskallettava tehdä. Saavuttaaksesi oikean elämän itsesi kanssa.

Se mitä joskus söit, sillä ei enää tänään ole väliä. Muista, että meillä on aina mahdollisuus uuteen alkuun. Tiedän, että oman identiteetin ollessa vielä hauras, on vaikea luottaa itseensä ja helposti sitä diagnosoi itselleen vaikka mitä sairauksia. Ahmimiskäyttäytyminen on kuitenkin aliravitsemuksen jälkeen täysin luonnollista ja sen VOI saada kuntoon (en halua käyttää sanaa hallintaan). Lyön vetoa, että kehosi mineraalivarastot ovat tässä vaiheessa vielä kaikkea muuta kuin tasapainossa (himot), puhumattakaan päivittäisistä kalorimääristä ja biologisesti inhimillisestä rasvaprosentista (kuukautiset ym).

Huomaa että ahmimistasi lisää syömishistorian lisäksi myös oma käyttäytymisesi:
- Elät vieläkin kovassa, henkisessä stressissä.
- Etsit itsellesi turvallisia sääntöjä ja rajoja (esim. kalorimääriä) mutta et uskalla kuunnella kehosi viestejä.
- Et uskalla syödä päivittäin riittävästi vaan panttaat energiaa herkkupäivälle (kuvittele vesimassa joka patoutuu ja lopulta pato rikkoutuu ja kaikki vyöryy voimalla padon läpi). Näin ollen kehosi ottaa kaiken mitä se saa kun annat sille vapaat kädet.

Miten voi siis olettaa, että ahminen loppuu jos sen syytä ei lähde kitkemään? Kaikki ahmiminen ei johdu mielen heikkoudesta tai 'lohtusyömisestä'. Hiilihydraatin himot kertovat myös ravinteiden ja energian puutteesta. Voisit kokeilla hankkia itsellesi esim. suolahappokapseleita ja testata ensin ovatko vatsahapposi sellaisessa kunnossa, että ruoka todella imeytyy (päivän aikana joka aterialla +1 kapseli kunnes tuntee poltetta, vähän sama kuin joisi jotain kuumaa, voit etsiä ohjeita netistä tai kysellä privalla minulta). Tämän jälkeen voit hankkia itsellesi esim. muutamia vitamiinivalmisteita ruokavaliosi tueksi (D-vitamiini, monivitamiinit, magnesium, sinkki, ym.).

Yritä kuitenkin ennen kaikkea syödä monipuolista ruokaa! Kierrätä riittävästi eri ruoka-aineita ja kokeile uusia juttuja. Näin voit taata mahdollisimman laajan ravinneskaalan. Jos rasvan lisääminen pelottaa, voit kokeilla syödä rasvaisemmat ateriat vähemmillä hiilihydraateilla. Eli aloita esim. rasva + proteiini + kasvikset- komboilla. Hiilarit voit syödä omilla ateroillaan. Rasva ei todellakaan ole vaarallista. Se on elintärkeä rakennusaine joka toimii esim. solukalvoissa ja hormoneissa. Toisaalta, hiilihydraattejakaan ei ole syytä pelätä rasvan kustannuksella. Molempia on mahdollista lisätä tasapainoisesti ruokavalioonsa.

Aseta itsellesi tavoitteita, että pyrit olemaan laskematta kaloreita, et seuraa painoasi päivätasolla, uskallat kokeilla mitä uusista ratkaisuista seuraa (ja vaikka se ihan 'kauhein' tapahtuisi, että rasvaa vähän tulee, niin huomaat, että se ei tuhoa sinua. Sen saa halutessa jopa poiskin, jos hirvittää). Kohdista myös katseesi elämään kehon ulkopuolella. On vaikea nauttia elämästä jos ruoka ja keho hallitsevat kaikkea.

 

[Rime]

No entäs jos alkaisit Rime keskittyä siihen juoksemiseen? Ottaisit siinä tavoitteita, ei ainoastaan pakkomielteistä(?) 10 km 3x viikossa. Sinun ruokailusi ovat nyt niin huonot, että ne syövät tehoa juoksultasi. Olen lukenut, että syöt lenkkipäivinä pari näkkäriä enemmän, jahtaat ja laskeskelet ainoastaan kaloreita. Että kuinka monta näkkäriä voi syödä kun kävit juoksemassa 10 km. Entäs jos kiinnittäisit huomion siihen, että mitä kannattaa syödä että juoksu kulkee. Juoksua harrastaneena tiedän, ettei varmasti kulje, jos kituuttaa koko viikon odottaen perjantain mättöä. Ei varmasti juoksu kulje viikolla eikä viikonloppuna. Juokse erilaisia lenkkejä, 5 km kovaa, intervalleja, pitkää ja hidasta ja sitten koitat puristaa 10 km omaan enkkaan. Koetko ollenkaan liikunnan iloa?

30 km viikossa juoksua on riittävästi. Mutta sulle se ei ole koskaan riittävästi, jos kyttäät ainoastaan kulutustasi ja kaloreita.

Joo, mä myönnän että tosta kympistä on tullu silleen pakkomielle, että se on ainoa lenkki joka riittää.
Tiedän myös että tollaiset tasaiset, samantehoiset ja samanlaiset lenkit viikosta toiseen ei pahemmin kehitä kuntoa, tai sitä mieltäkään.

Juoksusta kyllä saan mielihyvää, eihän kukaan voi kieltää lenkin jälkeistä fiilistä.
Ja lenkin aikana, mutta joskus lenkki kulkee hyvin, joskus ei, ja siihenkin vaikuttaa monet asiat.

Oman kehonsa kuuntelu olis kyllä avainasemassa, ja sitä mä harjottelenkin joka ikinen päivä.
Ja ihan varmasti ihan koko elämäni ajan.

Nyt vaan nää akillesvaivat muutenkin haittaa tätä juoksua, ei pysty juoksemaan niin nopeasti, vaan se on enemmän tommosta hidasta hölköttelyä.

Kiitos Sabi (jälleen) pitkästä vastauksesta.

Mä tajusin jotenkin eilen että sitä on ajatellut aina että jää tosiaan pelkkää tyhjää tän sairauden jälkeen.
Mutta itseasiassa, tää sairaushan on se tyhjyys ja tekee kaikesta muustakin ympärillä olevasta merkitsemätöntä ja tyhjää.
Ja sen tyhjyyden täyttää parantuessa elämä.
Syömisen ja liikkumisen yms, tulisi tulla vaan siinä rinnalla elämän kanssa, eikä olla se pääasia ja elämän sisältö.

Ensin mikään syöminen ei ole liian vähän, ja mikään liikuntamäärä tarpeeksi, mutta nyt näiden vuosien jälkeen keho varmaan lähtee ottamaan kaikkea takaisin.
Se huomaa saavansa enemmän ruokaa, mutta ei silti tarpeeksi, ja vastaavasti mikään ruokamäärä ei tunnu riittävän ja täyttävän.
Kuinkahan kauan tätäkin kestää... Mutta nojoo, kai tossa on jotain perää?

Mä todellakin yritän lisätä rasvaa, ja siitä motivoituneena jääkaapista ei löydy enää oikein mikään kevyt-tuotteita.
Eilen kävin hakeen turkkilaista ja kreikkalaista jugurttia, kermaviiliä, kermaa, sardiinejä öljyssä...
Puuroonkin meni taas öljyä ja tänään vielä ajattelin syödä ihan kunnolla leipää.

En halua uskoa että viljat aiheuttais mulle ahmimishimoja, mutta kuulemma sellainenkin on mahdollista.
Aamupuurosta on vaan hankala luopua ja korvata sitä esim. munilla, ja kyllä varmaan juoksukin kulkee paremmin hiilareilla?

Mutta mene ja tiedä, kokeila ja uskalla.

 

[Serpent]

Ensin mikään syöminen ei ole liian vähän, ja mikään liikuntamäärä tarpeeksi, mutta nyt näiden vuosien jälkeen keho varmaan lähtee ottamaan kaikkea takaisin.
Se huomaa saavansa enemmän ruokaa, mutta ei silti tarpeeksi, ja vastaavasti mikään ruokamäärä ei tunnu riittävän ja täyttävän.
Kuinkahan kauan tätäkin kestää... Mutta nojoo, kai tossa on jotain perää?

Mä todellakin yritän lisätä rasvaa, ja siitä motivoituneena jääkaapista ei löydy enää oikein mikään kevyt-tuotteita.
Eilen kävin hakeen turkkilaista ja kreikkalaista jugurttia, kermaviiliä, kermaa, sardiinejä öljyssä...
Puuroonkin meni taas öljyä ja tänään vielä ajattelin syödä ihan kunnolla leipää.

En halua uskoa että viljat aiheuttais mulle ahmimishimoja, mutta kuulemma sellainenkin on mahdollista.
Aamupuurosta on vaan hankala luopua ja korvata sitä esim. munilla, ja kyllä varmaan juoksukin kulkee paremmin hiilareilla?

Mutta mene ja tiedä, kokeila ja uskalla.

Mun mielestä on ihanaa, että haluat parantua & voida paremmin ja että olet valmis kokeilemaan "uusia" ruokia! Voi kuitenkin olla fiksua varoa, ettei loikkaa sääntökirjasta toiseen (ts. "ihan sikapaljon hiilariiii" vs. "pelkkää rasvaa ja protskua"), vaan koittaisi mieluummin parhaansa mukaan poimia ne mielekkäimmät jutut omaan ruokavalioonsa. Ruoka pitää hengissä ja syöminen on elävien kirjoissa pysymisen elinehto, joten turha tehdä sapuskailusta (eli OMASTA ruokavaliosta) ITSELLEEN ikävää.

Jos et halua luopua aamupuurosta - älä Jos joskus haluat kokeilumielessä luopua - go for it! Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän, eivätkä ekat sataviiskyt kokeilua välttämättä onnistu tai tunnu sisällä asuvalle sairaudelle hyviltä. Mutta toisaalta eipä sitä penskanakaan heti oppinut kävelemään, joten älä lannistu, Rime, sinnikkyys palkitaan

 

[Rime]

Huoh.

Oon nyt joka aamu lisännyt puuroon öljyä ja muutenkin viikolla koittanut vähän enemmän panostaa syömiseen.

Silti, taas eilen.
Yöllä kotiin tullessa parin light siiderin jälkeen...

puolikas paketti leipäjuustoa
2 karjalanpiirakkaa voilla ja juustolla
1 vaalea leipä voikerroksella
2 lihapiirakkaa
2 lihapullaa
2 banaania
pala kinkkua

Ja taas yli kokonaisen päivän kalorit.

Ja nyt on ihan kosketusarka maha ja selkä...

... Enkä mä enää jaksa tätä tai itseäni.

Tää ahmiminen tuntuu pahemmalta kun koko 6 vuoden ortoreksia/anoreksia helvetti.