omaan taskuun vai perinnöksi ?

[hookoo]

Taloussanomien sivuilta löytyi mielenkiintoinen artikkeli:

http://www.taloussanomat.fi/omatalous/2008/06/10/rahat-omaan-taskuun-vai-perinnoksi/200815755/139

Itse aion antaa lapselle/lapsilleni niin vietävästi omaisuutta kuin mahdollista. En minä nyt ainakaa valtiolle anna penniäkään enempää kuin on pakko. Tottakai jälkeläiset eivät pääse kiinni rahoihin ilman omaa suostumustamme mm. tili on semmoinen että sieltä voi nostaa vain vanhempien mukanaollessa/vanhempien kuoltua ja omaisuuden osalta on suunnitelmissa että viimeistään jälkeläisten täytettyä 30vuotta siirtyy maallinen varallisuus. Itsellemme kaipaamme kaksiota/kolmion jostain palvelujen läheltä tai parhaimmassa tapauksessa espanjasta.

En usko että asiassa on mitään merkitystä siinä ovatko omat vanhempamme meitä auttaneet vai ei, mutta tästäkin tietysti voi jotain juttua irrota.

 

[Kaapeli]

Itselläni ei ole jälkeläisiä eikä näillänäkymin tule, joten en osaa sanoa kuinka itse toimisin.
Mutta itse en pahastuisi, jos omat vanhempani käyttäisivät vaikka kaiken omaisuutensa ennen kuolemaansa omaan hyvinvointiinsa. He ovat minuun tuhlanneet jo rahaa aivan tarpeeksi.

 

[ossipena]

ite oon sitä mieltä että jälkikasvu tulee olemaan onnellisempi jos se joutuu tienaamaan itse omat rahansa. paitsi että voi olla että rupean lepsuilemaan jos kersoja joku päivä nurkissa pyörii.

 

[GoA]

Kyllähän itsekin sitä perintöä "odottelee" mutta mielummin toivon että itseensä sen rahan käyttäisivät. Itsellä on kuitenkin omat työt ja oma elämä jota rahoittaa itse ansaituilla rahoilla. Antaa vanhempien tehdä samoin. Tosin eipä sillä että tarttisi perintöä vielä 30-40 vuoteen miettiä. :lol2:

 

[Timba79]

No tottakai vanhemmat saavat varallisuuttaa käyttää omaan hyvinvointiinsa. Mutta itse ainakin ajattelen niin, että yritän turvata omien lasteni taloudellisen tulevaisuuden. Eli ei sitä kerättyä omaisuutta tartte surutta menemään laittaa, tuskin sekään kenestäkään onnellista tekee? Tai jos tekee, tuskin on paljon omaisuutta ehtinyt edes kerätä. ;)

Sellainen tietty "sukuvarallisuus" antaisi monelle leppoisammat yöunet.

 

[Jack11]

Tavoitteenani on tehdä lapsista tai viimeistään lapsenlapsista taloudellisesti niin riippumattomia, ettei heidän TARVITSE tehdä koskaan rahan takia mitään. Ei valita vaikkapa kauppatieteilijän tai juristin uraa saadakseen taloudellisesti hyvän elämän.

Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, ettenkö yrittäisi kasvattaa heistä järkeviä raha-asioissa.
Passiivinen tulo on tämän jutun juju, ei se että jättäisin ison könttäsumman jonka voi pistää haisemaan ;)

Tällä hetkellä lapsia ei ole, eli en osaa sanoa miten 35v päästä kuusikymppisenä asiasta ajattelen mikäli jälkikasvua ei synny.

 

[Mikakinlie]

ite oon sitä mieltä että jälkikasvu tulee olemaan onnellisempi jos se joutuu tienaamaan itse omat rahansa. paitsi että voi olla että rupean lepsuilemaan jos kersoja joku päivä nurkissa pyörii.

Joo mua ainakin vituttais ihan suunnattomasti jos joutuis perintöä ottamaan vastaan. Vittuun tuollaiset vanhemmat jotka tahallaan kiusaavat jälkeläisiään. Onneksi perinnöstä voi luopua mutta tässä on taas se vaara, että itse leimaantuu kusipääksi, koska perintö siirtyy perimysjärjestyksessä eteenpäin omille jälkeläisille jos niitä on.

 

[Timba79]

Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, ettenkö yrittäisi kasvattaa heistä järkeviä raha-asioissa.
Passiivinen tulo on tämän jutun juju, ei se että jättäisin ison könttäsumman jonka voi pistää haisemaan ;)

Tätä minäkin ajan takaa! Itse teen palkkatöitä, kehitän perheyritystä ja olen piensijoittaja. Elän toiveissa, että 10-20 vuoden päästä on senverran passiivisia tuloja, ettei tartte ihan järkyttävän pitkiä päiviä tehdä.

Ensimmäinen mistä olen pyrkinyt eroon on ylityöt, toistaiseksi sujunut hyvin. Vain satunnaiset matkapäivät venyy ja noille ei oikein voi mitään.

 

[ossipena]

Joo mua ainakin vituttais ihan suunnattomasti jos joutuis perintöä ottamaan vastaan. Vittuun tuollaiset vanhemmat jotka tahallaan kiusaavat jälkeläisiään. Onneksi perinnöstä voi luopua mutta tässä on taas se vaara, että itse leimaantuu kusipääksi, koska perintö siirtyy perimysjärjestyksessä eteenpäin omille jälkeläisille jos niitä on.

No ei se sinäänsä vituta, mutta en minä henk koht niitä rahoja tai muuta omaisuutta tarvitse. Tämän takia meinasinkin puhua järkeä vanhemmilleni sit joskus toivottavasti kaukana tulevaisuudessa. Puhun tosin omasta puolestani koska sisaruksia on useampi enkä heidän mietteitä tarkemmin tiedä.

no jos kuitenkin perintöä ja jälkikasvua mulle siunaantuu niin olen samoilla linjoilla eli passiivista tuloa ja henkilökohtainen toiminta perinnön kanssa on lähtökohtaisesti omaisuutta kartuttavaa. Ja lapset yritän kasvattaa niin että papan rahoja ei vedetä viivana nenään bläkin vessassa..

mutta en tahdo että kukaan mun jälkeläinen ois täysin rahallisesti riippumaton..pysyypähän mieli virkeänä kun on myös (hallinnassa olevia?) uhkia arjessa. Enkä näe että tuo riippumattomuus parantaisi elämänlaatua oleellisesti.

 

[demos]

Ei ole ihme, etta Suomi on koyha ja sellaiseksi jaa. Keskimaarainen linja nayttaa olevan "ma mitaan rahaa tai omaisuutta omiltani ota vastaan - enka varmaan jata lapsillenikaan...". Miten Suomeen voi paaomaa kertya, kun ajatus on, etta lapset olisivat onnellisempia, jos aloittavat tyhjasta?

Katin villat se noin on. Satatuhatta euroa tililla ja puolikas talosta, kunnon koulutus ja kasvatus tekee lapsesta ihan varmasti vahemman huolestuneen kuin sellaisen, jonka on maksettava omasta taskustaan vanhempiensa hautajaisetkin. Se, etta rahasta ei tarvitse huolehtia joka kaanteessa ja kaupasta voi ostaa sen, mita haluaa ilman pelkoa tilin nollaantumisesta kuun lopussa, nostaa huomattavasti elamanlaatua. Voin kertoa ihan kokemuksesta.

 

[Haukifile]

Mahdollisuuksien mukaan mielellään molemmat. Mieluummin annan lapsillekin vähän helpomman tilanteen rahallisesti perinnöksi, kuin käyttäisin kaiken ylimääräisen itseeni. Säästöjä toivon mukaan jää myös perinnöksi asti.

Lapset voi opettaa vastuullisiksi myös muuten kuin tyrkkäämällä tienaamaan omat rahansa heti kun mahdollista.

 

[demos]

Lapset voi opettaa vastuullisiksi myös muuten kuin tyrkkäämällä tienaamaan omat rahansa heti kun mahdollista.

Taysin samaa mielta. :hyvä:

 

[Mimuli]

Ainoa perintö mitä mä tulen saamaan on ehkä puolikas mun mummin kerrostalo kolmiosta, siis siinä tapauksessa että se siirretään äidin ohi suoraan mulle. Mutta voi olla että äiti ottaa omansa, mitä vastaan mulla ei ole mitään, käyttäköön miten haluaa koska yksinhuoltajana se on muhun käyttänyt rahaa aivan valtavasti. Isältäni saatan periä jotain eli ehkä puolikkaasta kolmanneksen, tosin voi olla että senkin on kieroillut niin että kaikki on vaimonsa nimissä.

Omat lapset on vielä pieni ja itsellä toivon mukaan elämää edessä, vaan eipä omaisuuttakaan ole mainittavasti. Mutta kyllä sitä sitten jos vanhoilla päivillä varoja on niin ihan mielellään niillä takaa itselleen mukavan loppuelämän. Kuitenkaan ei sitä silloin tuhlailemaan käydä ja panna kaikkea haisemaan vaan toivottavasti omaisuutta on antaa omille lapsille esim. asunnon muodossa tms.

Kuitenkin musta on eri asia saada perintö jolla voi vaikka maksaa asuntovelkaa pois ja elää sitä kautta hieman mukavammin ja vähemmässä stressissä, kuin syntyä kultalusikka suussa valmiina odottamaan että pappa betalar.

 

[Mad]

Ainoa perintö mitä mä tulen saamaan on ehkä puolikas mun mummin kerrostalo kolmiosta, siis siinä tapauksessa että se siirretään äidin ohi suoraan mulle. Mutta voi olla että äiti ottaa omansa, mitä vastaan mulla ei ole mitään, käyttäköön miten haluaa koska yksinhuoltajana se on muhun käyttänyt rahaa aivan valtavasti. Isältäni saatan periä jotain eli ehkä puolikkaasta kolmanneksen, tosin voi olla että senkin on kieroillut niin että kaikki on vaimonsa nimissä.

Juttuhan on niin että lapset saa vanhemmilta lain mukaan puolet omaisuudesta ja jos sit iskäs haluaa testamenttaa puolet vaimolleen niin se menee fifty fifty.

 

[Mike]

Itse aion antaa lapselle/lapsilleni niin vietävästi omaisuutta kuin mahdollista.

Meitsi ei ymmärrä tuota. Eiköhän ne sun kersat kuule tee omat massinsa sitten kun sen aika on? Onko elämän ja työnteon tarkoitus kerätä rahaa kakaroille kun ite delaa? Täysin absurdin hullu ajatus IMO. Siis en voi tajuta miten kukaan voi ajatella niin, että valitsee mieluummin kuoleman jälkeen (about joskus 60 vuoden päästä) 100 tonnia lapsilleen, jotka ovat jo duunissa jne kuin että ottaisi Ferrarin NYT!

 

[Timba79]

Meitsi ei ymmärrä tuota. Eiköhän ne sun kersat kuule tee omat massinsa sitten kun sen aika on? Onko elämän ja työnteon tarkoitus kerätä rahaa kakaroille kun ite delaa? Täysin absurdin hullu ajatus IMO. Siis en voi tajuta miten kukaan voi ajatella niin, että valitsee mieluummin kuoleman jälkeen (about joskus 60 vuoden päästä) 100 tonnia lapsilleen, jotka ovat jo duunissa jne kuin että ottaisi Ferrarin NYT!

No jos sun isoisäs isä ois jo ajatellut, että mahdollisimman paljon jälkipolville, niin voisit ostaa itsellesi ja lapsillesi vaikka parit ferrarit. ;)

Ja sanotaan nyt vielä, että senttiäkään en ole perintöjä saanut, enkä muutenkaan mitään isoja raha-avustuksia, eli omillaan tässä on tultu toimeen ja kaikki nykynen hankittu.

Demos tossa hyvin sanoi, että Suomessa on jotenkin hullunkurinen tuo ajatus, ettei vanhemmilta voisi ottaa mitään, eikä vastaavasti itse voisi jättää mitään, tai menee lapset piloille.

Kyllä niiden lasten voi ja kannattaakin antaa opetella tulemaan omillaan toimeen. Niitä voi sitten oman alun jälkeen avittaa mukavasti. Ja lisäksi jos perheessä keskustellaan avoimesti rahasta ja sen käytöstä, oppii ne nuoret ettei se itsestään taivaalta tipahda.

Tottakai homma menee vituiksi jos lapsi saa kaiken minkä tahtoo vain sentakia että isäpapalla on rahaa. Järkeäkin tässä voi käyttää.

Ja edelleen, homma vaan on niin, että jos kaiken (ja vähän päälle) käyttää nyt heti, on tuo kaikki pois tulevasta kuluttamisesta. En siis tarkota sitä, että eletään teltassa ja syödään roskiksesta, jotta saa kaiken säästöön. Mutta ei sitä tartte ostaa 60.000 euron audiakaan jos on varaa 5000 euron tojotaan.

 

[Mimuli]

Juttuhan on niin että lapset saa vanhemmilta lain mukaan puolet omaisuudesta ja jos sit iskäs haluaa testamenttaa puolet vaimolleen niin se menee fifty fifty.

Jos kaikki omaisuus on vaimon nimissä ja isä kuolee ensin en mä saa siitä mitään. Niiden lapset perii sitten äidiltään sen. Koska vaimon omaisuutta ei jaeta miehen kuollessa vaikka erotilanteessa ne puoliksi laitettaisiinkin.
Jos vaimo kuolee ensin, isä perii puolet, lapsensa toisen puolen ja isän kuollessa mä saan siitä sit kolmanneksen. Jos niillä nyt mitään omaisuutta on, asunnon luulis olevan.

Näin mun tietääkseni.

 

[Jakob]

Omille vanhemmille olen koittanut sanoa, että pistäkää haisemaan vaan. Matkustelkaa tehkää kaikkea mikä kiinnostaa ja mihin rahat riittää. Ei tarvitse säästellä. Uskoisin, että sisko on samaa mieltä. Ei harmita vaikka laittavat kämppästä lähtien kaiken lihoiksi.

Vanhukset kun on pääseet kunnolla jaloilleen vasta tällä vuosikymmenellä. Ei tartte enää kituuttaa ja laskea jokaista penniä. Mun puolesta saavat nauttia tienaamistaan hedemistä ihan itse. Ei tartte mua ajatella.

Ei tosin tunnu menevän perille, joten hiukan on vielä valitus kesken.

 

[Mike]

No jos sun isoisäs isä ois jo ajatellut, että mahdollisimman paljon jälkipolville, niin voisit ostaa itsellesi ja lapsillesi vaikka parit ferrarit. ;)

Paljon siistimpää olisi periä se itse Ferrari, jolla faija olisi päristellyt menemään kesäisin. Mitään järkeä pantata rahoja jossain rahastoissa sitä odottaen, että kuolee. Hullujen hommaa IMO täysin, ei voi tajuta.

 

[raipat]

Mitään perintöä ei ole tähän suuntaan tulossa ja parempi niin, omaisuus pitää olla itse hankittua ;- )) Ei sillä, että vanhuksilla jotain ylimääräistä annettavaa olisi.