Olev Annuksen elämäkerta "Tallinnan terminaattori"

[Tallinna]

Legendaarisen Olev Annuksen suomenkielinen elämäkerta "Tallinnan terminaattori" julkaistaan lokakuussa 2020. Kirja käy läpi Olevin elämänvaiheet alkaen lapsuuden Tallinnasta ja Puna-armeijan Spetsnaz-erikoisjoukoista; maailman bodyhuipulle (IFBB:n Euroopan mestari, Nabban maailmanmestari) Olev nousi solmittuaan fiktiivisen avioliiton suomalaisen naisen kanssa ja muutettuaan Suomeen vuonna 1984. Olev (nyt 70-v.) on elänyt rankan elämän, punttirauta on kolissut ja lätty lätissyt. https://www.bazarkustannus.fi/kirja/tallinnan-terminaattori/

 

[hese70]

Neuvostoliiton Spetsnaz-joukkojen tekemästä ”tappokoneesta” tuli Suomen huippu-urheilija – Olev Annus oli huima lihaskimppu

Kun Viron lihaksikkain mies halusi Suomeen, joutui hän tyrmäämään kaksi miestä kadulle paljain käsin.

www.iltalehti.fi

Olev on kyllä todellinen legenda.

 

[B-Ice]

Tätä kirjaa lukiessa miettii, että kärsiikö kirjoittaja erittäin pahasta dementiasta. Eikö tosiaan muista, mitä juuri edellisellä sivulla kirjoitti. Kirjassa hakataan niin paljon ihmisiä, että Marko Lönnqvist, Nacci Tranberg ja Immu vaikuttaa pyhäkoulupojilta tämän rinnalla. "Kops - tumps - pam - titityy" -tyylinen kerronta tekee kirjasta melko raskaan ja väkisinkin miettii, että mille kohdeyleisölle tämä kirja on suunnattu. Harmittaa, että Olevin varmasti mielenkiintoinen elämä ja elämänvaiheet jää kirjassa täysin noiden "titityy" turpaanlyöntikohtausten ja yksinkertaistettujen rautalangasta väännettyjen treenimetodien selvitysten varjoon. Olisin mielelläni lukenut tarkemman kuvauksen Olevin elämänvaiheista kuin siitä, mitä on pudotussarja tai milloin missäkin ja ketäkin lyötiin turpaan niin, että "kops ja titityy" toinen tippuu katuun. Tätä hokemaa kirjassa jaksetaan toistaa kyllästymiseen asti ja sen yli.

Itse asiassa kirjasta jäi hyvinkin ristiriitainen kuva Olevista. Jos tämän ihan kylmiltään lukisi ilman voimailualan taustaa niin mieleen piirtyisi vain pahojen henkisten ongelmien kanssa painivasta erittäin väkivaltaisesta ja vaarallisesta kehonrakentajasta. Ajoittain jopa miettii, että onko asia tosiaan niin ja omat bodauslehdestä nuorena mieleen maalatut mielikuvat sankarimaisesta kehonrakentajasta ei suostu murtumaan. En oikein tiedä, että kannattiko tätä kirjaa sen puolesta lukea ja miksi se jäi harmittamaan.

Mutta kaikesta huolimatta ainakin pitkän linjan voimailijoiden kannattaa tämä kirja lukea. Siinä käy hyvin ilmi, että kyllä sitä on ennekin ollut kehonrakennuspiireissä sitä "KooPee:mäistä" kyräilyä ja old school -meininki on lähinnä legendaa. Historia on vain toistanut itseään.

On totta, että Olev on todellinen legenda, mutta kirja kyllä menee jo tässäkin överiksi. Jos joku lukee tuon kirjan niin voisi laskea, kuinka monta kertaa kirjassa mainitaan, ettei Olev hikoile. Itse putosin jo laskuista.

 

[hese70]

Juu, en ole lukenut enkä kuunnellut tuota kirjaa. Legendalla tarkoitin tietenkin hienoa kehonrakennusuraa. Eipä kuvauksesi kyllä innosta välttämättä kirjaa lukemaankaan.

 

[Hammer]

Tätä kirjaa lukiessa miettii, että kärsiikö kirjoittaja erittäin pahasta dementiasta. Eikö tosiaan muista, mitä juuri edellisellä sivulla kirjoitti. Kirjassa hakataan niin paljon ihmisiä, että Marko Lönnqvist, Nacci Tranberg ja Immu vaikuttaa pyhäkoulupojilta tämän rinnalla. "Kops - tumps - pam - titityy" -tyylinen kerronta tekee kirjasta melko raskaan ja väkisinkin miettii, että mille kohdeyleisölle tämä kirja on suunnattu. Harmittaa, että Olevin varmasti mielenkiintoinen elämä ja elämänvaiheet jää kirjassa täysin noiden "titityy" turpaanlyöntikohtausten ja yksinkertaistettujen rautalangasta väännettyjen treenimetodien selvitysten varjoon. Olisin mielelläni lukenut tarkemman kuvauksen Olevin elämänvaiheista kuin siitä, mitä on pudotussarja tai milloin missäkin ja ketäkin lyötiin turpaan niin, että "kops ja titityy" toinen tippuu katuun. Tätä hokemaa kirjassa jaksetaan toistaa kyllästymiseen asti ja sen yli.

Itse asiassa kirjasta jäi hyvinkin ristiriitainen kuva Olevista. Jos tämän ihan kylmiltään lukisi ilman voimailualan taustaa niin mieleen piirtyisi vain pahojen henkisten ongelmien kanssa painivasta erittäin väkivaltaisesta ja vaarallisesta kehonrakentajasta. Ajoittain jopa miettii, että onko asia tosiaan niin ja omat bodauslehdestä nuorena mieleen maalatut mielikuvat sankarimaisesta kehonrakentajasta ei suostu murtumaan. En oikein tiedä, että kannattiko tätä kirjaa sen puolesta lukea ja miksi se jäi harmittamaan.

Mutta kaikesta huolimatta ainakin pitkän linjan voimailijoiden kannattaa tämä kirja lukea. Siinä käy hyvin ilmi, että kyllä sitä on ennekin ollut kehonrakennuspiireissä sitä "KooPee:mäistä" kyräilyä ja old school -meininki on lähinnä legendaa. Historia on vain toistanut itseään.

On totta, että Olev on todellinen legenda, mutta kirja kyllä menee jo tässäkin överiksi. Jos joku lukee tuon kirjan niin voisi laskea, kuinka monta kertaa kirjassa mainitaan, ettei Olev hikoile. Itse putosin jo laskuista.

No ehdin jo pistää kirjan aiemmin varaukseen, mutta rapsasi perusteella olisin kyllä sen ihan uteliaisuudesta ottanut lukuohjelmaani. Mutta jos puhutaan näistä kriminaalien "elämänkerroista" yms, niin aika monta on niistä tullut luettua, eikä tähän mennessä yhtään hyvää. Jos Annuksen kirjan pääsanoma on lähinnä mukiloinnissa, niin eipä se kovin hyvää kuvaa anna, vaikka mies ei krimistatuksella ratsastakkaan. Mutta luetaan ensin ja katsotaan sitten. Immu taas on mielestäni sieltä fiksuimmasta päästä, kun kykenee aikuismaisesti analysoimaan menneisyyttään. Annuksen bodyura ja kunto on kyllä ollut aika vakuuttava ja mies olisi ansainnut enemmän arvostusta, kun mitä sai suurena tuntemattomana, joka tietysti johtui myös siitä, että hänen tähtihetkensä eivät sijoituneet nykyiseen someaikaan.

 

[Mr_Jasso]

Olevin tarina on mielenkiintoinen, mutta kirja itsessään yksi huonoimpia mitä tullut ikinä luettua/kuunneltuna. Ei jatkoon.

 

[Mies847]

Puhuu ensin arskasta pienenä ja miltäs mies itse näyttää Fellin rinnalla?

Arnold Schwarzenegger näki kadulla Suomen lihaskimpun ja meni juttelemaan – mikä Iso-Arskan silmää vaivasi?

Kun Olev Annus kuunteli Arnold Schwarzeneggerin puheita, hän kiinnitti huomiota tämän silmään.

www.iltalehti.fi

Neuvostoliiton Spetsnaz-joukkojen tekemästä ”tappokoneesta” tuli Suomen huippu-urheilija – Olev Annus oli huima lihaskimppu

Kun Viron lihaksikkain mies halusi Suomeen, joutui hän tyrmäämään kaksi miestä kadulle paljain käsin.

www.iltalehti.fi

 

[Kuli]

Se on muuten mielenkiintoinen ilmiö että silloin aikoinaan tänne ilmestyneistä,virolaisista,inkeriläisistä ja venäläisistä kaikki selitti/väitti palvelleensa spetznatz erikoisjoukoissa ja lisäks lähes kaikki osoittautui rikollisiksi.Joku helvetin pätemisen tarve näillä tais olla ja yrittivät pelotella ihmisiä.

 

[Tri Ceps]

Puhuu ensin arskasta pienenä ja miltäs mies itse näyttää Fellin rinnalla?

Arnold Schwarzenegger näki kadulla Suomen lihaskimpun ja meni juttelemaan – mikä Iso-Arskan silmää vaivasi?

Kun Olev Annus kuunteli Arnold Schwarzeneggerin puheita, hän kiinnitti huomiota tämän silmään.

www.iltalehti.fi

Neuvostoliiton Spetsnaz-joukkojen tekemästä ”tappokoneesta” tuli Suomen huippu-urheilija – Olev Annus oli huima lihaskimppu

Kun Viron lihaksikkain mies halusi Suomeen, joutui hän tyrmäämään kaksi miestä kadulle paljain käsin.

www.iltalehti.fi

Lyhyemmältä, mutta puolet leveämmältä.

 

[Mies847]

Lyhyemmältä, mutta puolet leveämmältä.

Fellihän painoi aktiiviaikanaan 150 kiloa, että en nyt tiedä miltä se erotus olisi näyttänyt paikan päällä varsinkin posettaessa. Tämän päivän bodareista Bull on sellainen, että ei jää pieneksi. Muuten aika monen kovankin suomibodarin kohdalla paikan päällä tilanne on näyttänyt vähän siltä, kuin isä ja pojat olisivat lähteneet salille.

Toki sanotaan ettei pituudella ole bodauksessa positiivista merkitystä. Kuitenkin kuvittelisin että raskaassa sarjassa jotain näyttävyyttä tuo sekin, että onko pituutta vajaa 170cm vai lähes 190cm, kunhan vain lihaa on riittävästi.

 

[jaafetti]

En ole kirjaa lukenut ja tuskin luen, mutta silloin kun Olev tuli Suomeen ja treenasi Rädyn salilla, siis silloin kun oli MMissä ja voitti EMät, niin ystävällisen oloinen mies oli. Ehkä hieman ujonkin oloinen, mutta kun alko juttelemaan niin hauskat jutut. En mitenkään saanut ikinä väkivaltaista kuvaa...
Treeneistä...jalkoja otti isoilla romuilla mutta esim rintaa jotain vipunostoja ja penkkiä superina, siinä järjestyksessä ja en tainut yli sataa kiloa nähdä penkissä koskaan, vaikka yli 200 kuulemma otti jos siltä tuntu. Hackissa kuitenkin jotain 250kg luokkaa kulki usein...
Saatto tulla salille, meni suoraan alataljan luo (oli ulkooven vieressä) tappi niin että koko pakka painona,
(oli 300lbs/135kg) otti sillä niin kun lämppäsarjat ja selkätreenin aloituksen kylmiltään...

 

[Maraze]

Olevin diettiruuat oli kuulemma monipuoliset,seitä,seitä,seitä ja kyytipojaksi seitä.Joskus mandariini.

 

[Jack Mullings]

Puhuu ensin arskasta pienenä ja miltäs mies itse näyttää Fellin rinnalla?

Arnold Schwarzenegger näki kadulla Suomen lihaskimpun ja meni juttelemaan – mikä Iso-Arskan silmää vaivasi?

Kun Olev Annus kuunteli Arnold Schwarzeneggerin puheita, hän kiinnitti huomiota tämän silmään.

www.iltalehti.fi

Neuvostoliiton Spetsnaz-joukkojen tekemästä ”tappokoneesta” tuli Suomen huippu-urheilija – Olev Annus oli huima lihaskimppu

Kun Viron lihaksikkain mies halusi Suomeen, joutui hän tyrmäämään kaksi miestä kadulle paljain käsin.

www.iltalehti.fi

Mitä paskaa? Varmaan ekaa kertaa kuvassa joku näyttää Hanssia leveämmältä ja Fell on kyllä raameiltaan isoin bodyukko Suomessa jonka tiedän.
Kuvista nyt ei kuitenkaan kannata johtopäätöksiä tehdä, mutta oli tähän silti pakko tarttua.

 

[Mies847]

Mitä paskaa? Varmaan ekaa kertaa kuvassa joku näyttää Hanssia leveämmältä ja Fell on kyllä raameiltaan isoin bodyukko Suomessa jonka tiedän.
Kuvista nyt ei kuitenkaan kannata johtopäätöksiä tehdä, mutta oli tähän silti pakko tarttua.

Livenähän noi olis pitänyt nähdä, että vois vertailla. Mä näkisin kuvan niin, että annus on paremmassa kuvakulmassa ja kroppa auki kameraan päin, kun taas Fell on juuri päin vastoin.

 

[Hammer]

No ehdin jo pistää kirjan aiemmin varaukseen, mutta rapsasi perusteella olisin kyllä sen ihan uteliaisuudesta ottanut lukuohjelmaani. Mutta jos puhutaan näistä kriminaalien "elämänkerroista" yms, niin aika monta on niistä tullut luettua, eikä tähän mennessä yhtään hyvää. Jos Annuksen kirjan pääsanoma on lähinnä mukiloinnissa, niin eipä se kovin hyvää kuvaa anna, vaikka mies ei krimistatuksella ratsastakkaan. Mutta luetaan ensin ja katsotaan sitten. Immu taas on mielestäni sieltä fiksuimmasta päästä, kun kykenee aikuismaisesti analysoimaan menneisyyttään. Annuksen bodyura ja kunto on kyllä ollut aika vakuuttava ja mies olisi ansainnut enemmän arvostusta, kun mitä sai suurena tuntemattomana, joka tietysti johtui myös siitä, että hänen tähtihetkensä eivät sijoituneet nykyiseen someaikaan.

No niin, kirja on luettu. Vaikka itsekin olin hieman ennakkoluuloinen, niin mielestäni Annuksen elämäntarina oli lukukokemuksen jälkeen huomattavasti parempi kuin odotin. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka haluavat kokea pienen palan Suomen bodyhistoriasta sekä otteita kisabodarin elämästä ja hänen kohtaamistaan, erilaisista uraa vaikeuttavista kitkatekijöistä - Annuksen silmin nähtynä ja koettuna. Itse en Annusta tunne, vaikka olenkin kerran hänet tavannut. Niinä aikoina omiin korviin ei myöskään koskaan kantautunut juttuja Olevista "tappelupukarina", muuten hän oli juurin sellainen, kuten kirjassa on kuvattu - vähäpuheinen ja omissa ajatuksissaan viihtyvä. Kirjan puutteena on se, että asioiden käsittelyissä ei mennä pintaa syvemmälle, vaikka oleelliset asiat tuodaankin esille. Bodyjuoruilla ei myöskään mässäillä, vaikka jokunen tapaus on mainittu. Annuksen oma persoonaa toki vaikuttaa tässä, koska hän ei itse asioita paljon selitellyt, eikä äänen tehnyt syvällisiä analyysejä syistä ja seurauksista. Mukilointi osuutta on myös moitittu, joita Oleville tuntui saattuvan tavallista enemmän. Tässä kannattaa kuitenkin huomioida tuon aikainen virolainen konteksti, joka poikkesi aika lailla suomalaisesta ilmapiiristä. Olev ei itse näistä tappeluista mitään suurta numeroa tehnyt, kuten ei juuri mistään muustakaan. Jotkut asiat olivat vain välttämättömiä pahoja, joita tuli ja meni. Mutta kaikessa, mitä Olev teki, hän oli periaatteiden mies. Eikä niistä tingitty. Tässä on myös hyvä muistaa Olevin armeijatausta neuvostovallan alla. Se mitä venäläiset ovat aina kunnioittaneet yli kaiken, on voima, ja varsinkin sotilaallinen voima. Kun tähän yhdistetään tinkimätön asenne, niin voi ehkä ymmärtää, miksi Olen ei väistänyt niitäkään tappeluita, jotka olisi kunnialla voinut vältää. Yksi tällainen tapaus oli se kirjan viimeinen tappelu, joka käytännössä päätti Olevin uran, kun hänen hauiksensa repesi. Kirja paljastaa äärimmäisen päämäärätietoisen urheilijan, joka oli valmis tekemään kaikkensa uransa eteen, mutta ei sekään aina riittänyt, koska kohtalo puuttui usein peliin erilaisten sattumien ja myös (body)politiikan kautta. Alussa Oleville tärkeimmät asiat olivat tässä järjestyksessä kehonrakennus, lapset ja naiset. Myöhemmin Olev tuli uskoon ja Jumalasta tuli hänelle tärkein asia. Mielestäni Olev Annus on - ja on ollut - ehdottomasti Suomen mielenkiintoisin ja menestyksekkäin bodari, josta kuitenkin tiedetään harvinaisen vähän.

 

[Guzzi]

Olin hämmästynyt kun käyttämäni kirjaston uutuushyllystä
löytyi Tallinnan Terminaattori.
Itselläni voimailu oli aktiivisemmilla 80- 90 ja kirja kiinnosti ajan kuvauksena.
Mutta ,koville otti lukea läpi.Lotila kirjoittaa kuin lukija olisi vähä-älyinen.
Meikäläisellä lukukiinnostus säilyi tuttujen nimien vuoksi.Esim Reikun vaimo Pirjo Haapalo oli lukiokaverini.
Silloin herätti piireissäni paljon keskustelua kun Pirjo lähti Reikun matkaan.Ja jätti pappismiehensä.
Ehdoton oli Olavi ,itsekeskeinen ja väkivaltainen.Onhan se kummallista että pikkuhousuissa lavalla pyöriminen täyttää kaiken.
Ehdottomuus tulee hyvin esille uskonnollisessa etsinnässä.Ei ole löytynyt sopivaa seurakuntaa jossa Raamatun totuuksia pidetään kunniassa ja toimitaan niiden mukaan.
Meissä vanhoissa kirja herättää muisteloita mutta nyky bodarille voipi
olla pitkästyttävää luettavaa.




.

 

[raho]

"Kops ja titityy" minuakin häiritsi.
Toki olen tuhansia kirjoja lukenut, niin osannen suodattaa osan pois.

Arvostelulajissa mieltymykset ja mielipiteet tulevat esille "oliko tulos ennalta sovittu"

Weider oli lajissa itsevaltias.
En tiedä onko nytkin?

Toki jokaisen(?) lihasryhmän treeni esiteltiin ;-)

Em. huolimatta suosittelen bodauksen historiasta kiinnostuneille

 

[Roku]

Tuli joskus aikoinaan nähtyä monta kertaa livenä Ove. Treenas samalla salilla missä itse joskus nuorena kollina treenasin. En nyt millää enää muista mikä sen salin nimi oli mutta sijaitsee siinä hotellin alla siinä lähellä missä Mike asuu. Olikohan Sas hotelli vai mikä nyt olikaan. Olihan tuo iso ukko ja muistan et aivan älyttömät pohkeet oli eikä ollu pieni muutenkaan.

Mike mikä sen salin nimi oli. Oot luultavasti asuni siinä jo silloin ku se sali oli siellä kellarissa. Tosin en tiedä vaikka siellä olis sali edelleen.

 

[YJT]

Helsingissä, Runeberginkadun SAS hotellin kellarissa on City gym.

 

[Roku]

Helsingissä, Runeberginkadun SAS hotellin kellarissa on City gym.

Niin oli juu, onko sali vielä olemassa? Siihen aikaan kun itse siellä kävin niin siellä treenas muitakin tunnettuja suomiskenen henkilöitä.