Oletko eräjormailija?

Liittynyt
7.9.2002
Viestejä
1 042
Ikä
57
Kävin viime viikolla "eräjormailemassa" eli käppäiltiin parin päivän aikana aika reippaasti. Yövyttiin puolijoukkueteltassa ja laavussa. Trangiat tehokkaasti hyötykäytössä ja sitä rataa. En ole aiemmin juurikaan eräjormaillut, mutta mahtavaa oli. Paikoitellen askeettisen rankkaakin, mutta jäi tosi positiiviset fiilarit. Jäi kaipuu takaisin metsään.
Löytyykö pakkikselta eräharrastajia? Kuinka monella veri vetää metsään?
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Kyllä minulla veri vetää skuugeen samoilemaan. Ah, sitä hiljaisuutta, saavat hermot tilaisuuden rauhoittua.
Toinen asia, joka on taivaallisen rentouttavaa on meri ja kanootti. Purjevenekin käy :)
Tosin urbaanina kaupunkilaisena reissun pituus max.muutama päivä.
 
Viimeksi muokattu:
Muutama erä on tullut käytettyä, ja olen varsin tyytyväinen tuotteeseen. :) Pyrin käymään ainakin kerran vuodessa viikon vaellusreissulla. Useamminkin tekisi mieli, mutta asuinpaikka, työt ja muut harrastukset estävät jormailua tehokkaasti. Seuraava tilaisuus taitaisi tarjoutua isäni rajavartiostossa työskentelevän kaverin kutsun kautta. Tiedossa olisi koiralla vahvennetun kolmimiehisen ryhmän partiointia rajan tuntumassa, joskin aseet olisi tarkoitettu vain latvalinnustusta varten. Vaikka kyseessä olisi nimellisesti metsästysreissu, niin saalis on toisarvoinen asia. Toivottavasti ehtii mukaan. :)
 
Huomenna alkaa erä- ja luonto-oppaan koulutus, jonka yritän suorittaa päätyön ohella reilussa vuodessa. Sitten olenkin tosi Jorma...
 
Kyllähän sitä tulee luonnossa liikuttua mielellään, yleensä metsästys- ja kalastusmeiningeissä.
 
Lapsena ja teininä tuli käytyä pidemmillä lapinvaelluksilla vanhempien kanssa, nykyisin kaveripiiri on liian urbaania lähteäkseen vaeltamaan ja itse olen liian nössö lähteäkseni yksikseen pidemmälle reissulle ihan täysin korpeen. Vaeltaminen on kuitenkin tosi hienoa ja toivottavasti vielä joskus löytyy sellaista seuraa, että pidemmätkin vaellusreissut onnistuisi. Varsinkin Lappiin tekisi mieli, siellä erämaassa on niin erilaista kuin täällä etelän citymetsissä. Luonnossa rentoutuu väkisinkin, on hienoa katsella erilaisia maisemia ja kuunnella metsän ääniä. Pidemmässä vaelluksessa on vielä se fyysinen itsensä voittamisen upeus.

Nykyisin tulee käytyä metsälenkeillä viikottain, tykkään viedä koiran juoksemaan metsään kun sen on paljon mukavampi kirmailla luonnossa vapaana kuin täällä kaupungin asfalttiteillä hihnan päässä. Ja kyllä säännöllinen metsäily omallekin päälle hyvää tekee, varsinkin kun tämä elämä tuntuu olevan kovin hektistä ja stressaavaa nykyään. Hirvikärpäset vaan osaa aika tehokkaasti välillä pilata sen rauhallisen fiiliksen mitä metsä muuten tarjoaisi :curs:
 
Talvisin tulee oltua metissä ihan työkseen, joten kiinnostaa niin sairaasti ryömiä siellä vielä vapaaehtoisesti. :D Eksyin viime vuonna muuten metsään ja mulla oli kartta vielä mukana. Merkkasin rajoja. :hyper:
 
Kävin viime viikolla "eräjormailemassa" eli käppäiltiin parin päivän aikana aika reippaasti. Yövyttiin puolijoukkueteltassa ja laavussa. Trangiat tehokkaasti hyötykäytössä ja sitä rataa. En ole aiemmin juurikaan eräjormaillut, mutta mahtavaa oli. Paikoitellen askeettisen rankkaakin, mutta jäi tosi positiiviset fiilarit. Jäi kaipuu takaisin metsään.
Löytyykö pakkikselta eräharrastajia? Kuinka monella veri vetää metsään?

tottakai täällä eräharrastajia on. en toki metsästys mielessä. kesällä käytiin enon ja serkun kanssa ihan huvikseen mettäs leiriintymässä teltassa ja laavussa nukuttiin, trangialla tehtiin ruokaa jne.. ja kesäisin ja syksyisin tulee marjastettua. :D
 
Eräjormailija... Kuulostaa hieman epäilyttävältä. :jahas: Jokatapauksessa, vereni vetää erämaille, työ vain haittaa rakkaita harrastuksia melko tavalla. Joskus nuorempana tuli seikkailtua Lapissakin ihan telttamajoituksella hieman karummissa olosuhteissa, hyvät jäi muistot moisista reissuista. Eräruoka, hyvät kaverit, reipasta mieltä ja kiire jätetään kotiin, niin retki on onnistunut.:)
 
Vaeltaminen on kuitenkin tosi hienoa ja toivottavasti vielä joskus löytyy sellaista seuraa, että pidemmätkin vaellusreissut onnistuisi.

Hirvikärpäset vaan osaa aika tehokkaasti välillä pilata sen rauhallisen fiiliksen mitä metsä muuten tarjoaisi :curs:

Ajattelispa useammat naiset noin. :)

Tänä syksynä muutes on harvinaisen vähän hirvikärpäsiä. Johtuneeko kuivuudesta vai mistä? Tänäänkin kun kävin sompailemassa tuolla niin kärpästen lukumäärä taisi kokonaisuudessa jäädä alle kymmeneen. Normaalisti niitä saa koko kävelemisen ajan nyppiä pois kimpusta ja metsästä tullessa kun heittää takin pois niin löytyy 30-80 pyörimässä paidan päällä. Tänä syksynä siis kannattaa reippailla luonnossa normaalia enempi! Vaikka parhaat kelithän ne on vasta sitten kun hieman pakkanen purasee. Sillon ei ole hirvikärpäsistäkään haittaa ja ruskakin värjäilee maisemaa komeimmillaan.
 
Kyllä se on joka kesä johonkin päästävä luonnon armoille. Muiden vuodenaikojen osalta on vähän heikompaa kun ei ole kunnon varusteita eikä oikein likviditeettiä moisiin sijoittaakaan. Reissutkin on yleensä vain viikonlopun mittaisia kun tuo oravanpyörä ei niin hevillä päästäisi irti. Tuli sentään tänäkin kesänä käytyä melomassa, yöt vietettiin pienessä saarentapaisessa kalliolla. Hienoa oli.
 
Minullakin tuli joku "ahaa-elämys" kun kävin eka kertaa miljoonaan vuoteen luonnon armoilla. Toki viime talvena olin taas kertausharjoituksissa, mutta siinä oli vähän eri meininki. Niin se ahaa juttu: metsän hiljaisuus --> oli nautinto olla poissa kaikesta melusta, paras hetki yöllä järven rannalla kun tähdet tuikkivat. Askeettisuus --> joskus on hyvä jättää mukavuudet pois, niitä taas arvostaa eri tavalla reissun jälkeen. Ja jotain kiehtovaa siinä on, että pitää tehdä pöperöt metsässä itse, ilman mikroaaltouunia. Tai pitää päästä pisteestä a pisteeseen b. Tai ulkona nukkuminen, ilman seinien suojaa. Ja luonnossä näkee/kuulee/haistaa juttuja, joita ei kaupungissa näe. Vaikka pahimpina hetkinä kirvasinkin että "tänne en s..tana enää tule", niin siitä huolimatta tekisi jo mieli pakata kimpsut ja kampsut.. ja lähteä mettään :)
 
Kaipa sitä tulee jonkun verran eräjormailtua... Reilut 40 yötä vietetty teltassa tän kesän osalta ja kyllä niitä retkiolosuhteissa vietettyjä viikonloppuja varmaan vielä tänä syksynä tulee muutama.
 
täälläkin tulee jormailtua aikalailla, tehtyä metsäretkiä kun suvun mettääkin on muutama hehtaari, en tiedä voiko puhua askeettisuudesta kun on tehty metsään korsu jossa yövytään ja siellä on öljylamppua ja patteriradio, mutta kyllä se vaan on hieno tunne herätä aamulla käydä pistävän viileässä aamuilmassa, keittää kahvit pannussa, polttaa tupakki odottaessa ja sitten metsälle. Tälläistä elämää ei ehkä pidemmän päälle kestäisi mutta on se hienoa aina välillä. Juuri nyt on takana to-su putki luonnonrauhassa oloa, metsä on kuin toinen koti johon voi paeta nykyajan kiireistä elämää.
:5:
 
Jonnin sortin Jormaksi saatetaan pian luullakin. Hortoilen metissä lähinnä kalastuksen ja vaeltelun merkeissä. Aika paljo sitä lopussaan tulee erästeltyä.
 
Kyllähän sitä kerran vuodessa pyrkii irtautumaan arjesta lähtemällä yksin vaeltelemaan. Tänä vuonna kävin karhunkierroksen kävelemässä. Kyllähän sitä rauhottuu, jää arkiset askareet mielestä ja vaellluksen jälkeen arvostaa taas pieniäkin asioita, kuten mukavaa vuodetta ja kunnon ruokaa.
Ens vuonna sitten Hetta-Pallas :rock:
 
Löytyykö pakkikselta eräharrastajia? Kuinka monella veri vetää metsään?
Eräharrastajaksi ei meikäläistä voi sanoa mutta pakko on myöntää, että metsä vetää apinaa takaisin kotiseudulle. Luonto on aina tuntunut toiselta kodilta.
 
Olen ollut erätyttö pienestä pitäen (vanhemmilta opittua, ovat aina harrastaneet erävaelluksia ja luonnossa liikkumista, ja tottahan meidät lapsetkin otettiin mukaan heti kuin vain kynnelle kyettiin). Suosikkiseutujani on ns. suurtunturien alue Käsivarressa, rakastan avointa ja karua maisemaa.

Ja kalastaminen kuuluu asiaan så klart :thumbs:
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom