Oldschool -miehet ja -naiset

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja func
  • Aloitettu Aloitettu
Liittynyt
30.4.2008
Viestejä
5 133
Löytyykös palstalta muita ns. kehityksen kyydistä pudonneita? Keneltä vielä löytyy paperikartat, muistilaput ja kynät taskuista vai ovatko kaikki jo siirtyneet digiaikaan ja älyluurit ja PDA:t pullottavat taskuissa? Itse olen huomannut että elämä sujuu paremmin ja hommat helpommin kun on jättänyt sitä teknoräpläämistä vähemmälle ja palannut vanhoihin menetelmiin.

Itse olin nuorempana kova tekniikan mies ja tulee tuota vieläkin seurattua tiiviisti mutta en niitä uusimpia teknoleluja omaan elämään enää halua. Oma näkemys on sellainen, että varsinkin viimeisen viiden vuoden aikana on kehitetty aivan helvetisti kaikkea millä ei ole mitään käyttöä, ajatelkaapa vaikka nettiä, pakkiksen foorumi ja muut sivut toimii ihan samalla tavalla kuin viis vuotta sitten, ehkä jopa huonommin kun nykyään netissäkin suurin osa sivuista on mainoksia, skriptejä sun muuta turhaa paskaa. Ei ole yks tai kaks kertaa kun niinkin yksinkertaisen asian kuin aukioloaikojen tarkistaminen vaatii valtavaa flash-seikkailua ja odottelua. Yleisesti joka asiassa, tietokoneissa, navigaattoreissa, puhelimissa, työkoneissa, jopa autoissa ja telkkareissa pitää päivittää ja säätää aivan helvetisti kaikennäköstä ja senkin jälkeen on vielä ongelmia.
Ja lopulta se käyttö on ihan samaa kuin vuosikausia sitten, mp3 soi ihan samalla tapaa winamp 1.0 kuin nykysellä 5.0 versiolla, itse asiassa vanhempi versio on nopeampi....

Kaikki on monimutkaistettu tarpeettomasti, mikroissakin on miljoona nappia ja vipstaakia ja piipitys on helvetinmoinen yhen lihapiirakan lämmittämisessä. Liedenkin saa nykyään tilttiin, auton mittaristossa on enemmän valoja kuin joulukuusessa ja älyttömät safety featuret haittaa jo melkein käyttöä, listaa vois jatkaa...

Jossain vaiheessa herää kysymys onko tämä oikeasti tarpeellista ja elämää helpottavaa? Menneisyyteen ei kannata juuttua, mutta kyllä jossain kohdissa tätä kehitysjuoksua on menty metsään. Vanha majori lähtee aina laakista käymään, mutta uudessa NH:ssa summerit huutaa ja vikakoodit vilkkuu. Hyvä kun autonsa saa käymään, korjaamisesta ei kannata haaveillakaan. Navigaattori on ihan jees mutta ehkä mä nyt karttaan luotan kuitenkin enemmän. Uudessa iPhonessa on hiton siisti näyttö mutta puhelut katkeaa.... no mitäs pienistä, niin 90-lukua muutenkin joku soittaminen.

Hirveetä angstia mutta tuntuu että syytä onkin. Mites muilla? :)
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Mua kanssa vähän huvittaa tämä nykypäivän "teknomeininki". Jengi jonottaa kaupan ovella jotain uutta IPhonea ja televisiot vaihtuu 50-tuumaisesta 70-tuumaiseen kun vanhassa oli liian pieni ruutu eikä se ollut edes LED-teknologiaa hyödyntävä! Tietokone pitää olla viimeistä huutoa ja jollain tusinaydin prossulla, kolme näyttöä vierekkäin vaikka käyttö rajoittuu leffojen imutukseen tai foorumisurffailuun. Samaan aikaan toisaalla meikäläinen vääntää 3D-mallia jollain 3vuotta vanhalla aikanaan 500euroa maksaneella läppärillä 14" tuuman näytöltä. En oo mitenkään kehityksen kyydistä pudonnut eikä oo hirveesti varaakaan kun inssihommia pitäisi nyt koulun jälkeen alkaa vääntämään. En silti kaipaa omaan kotiini juurikaan mitään nykyajan härpäkkäitä. Joskus tulevaisuudessa vanhuuden päivillä vois muuttaa korpeen, lämmitellä torppaa tyylikkäästi puilla ja katsoa retromeiningillä napakymppinauhoituksia VHS-kasetilta ja 14" putkitöllöltä :D
 
Samaa mieltä. Periaatteessa kaikki nämä härvelit löytyy, mutta kamerat, mp3-soittimet ja puhelimet päivittelen uusiin paaaaljon rauhallisempaan tahtiin kuin "nuorena" eli vasta silloin kun alkaa hajoamaan. Mitään iPadin tyylisiä turhakkeita en edes harkitse. Silti noita edellämainittujen laitteiden raatoja ja vanhentuneita versioita alkaa olemaan piironki täynnä. Mitä nykyään tekee esim. jollain 2-3 mpix kameralla? Ladon seinään vaan, ei kukaan huoli. Töissä tulee käytettyä ihan muistivihkoa ja kynää elektronisten vaihtoehtojen mukaan. Olin joskus myös aika kova päivittämään TV:tä ja muita siihen liittyviä laitteita, mutta onneksi rauhotuin sen asian suhteen. Sillä tahdilla mitä noita tulee uusia koko ajan ei olisi varaa matkustaa tai tehdä mitään muuta jos haluaisi pysyä kelkassa.

Ehkä isoin asia mistä näkee teknoleipiintymiseni on se että en ole Facebookissa. Kyllä vain. Ja tuttavapiiriini kuuluu itseasiassa muutama muukin parikymppinen täysin tervettä sosiaalista elämää elävä ihminen, jotka ihan omasta valinnasta ovat jääneet tuolta pois. Ymmärrän toki sen viehätyksen tunteen, minkä internetin käyttöön vasta lähivuosina tutustunut perustaneli siellä tsätätessään saa. Kai se itelläkin oli joskus aikanaan kun näissä mesen edeltäjissä tsättäili kavereiden kanssa. Periaatteessa FB on ihan samaa sontaa just näillä ylimääräisillä vipstaakeilla ja päivityksillä varusteltuna.

Joskus olen mietiskellyt kännykkää edeltävää aikaa ja sitä, että onko perus Matti Meikäläinen oikeastaan niin tärkeä että pitäisi koska vain olla tavoitettavissa missä tahansa. Mun mielestä ei. Ois joutanu jäädä keksimättä melkein :P Hätätilanteissa toki erittäin hyvä vehje.

Kaiken tämän valituksen jälkeen täytyy silti myöntää, että kyllä sitä välillä tulee innostuttua ja jopa käytettyä uusia ominaisuuksia näissä härveleissä itsekin :D Ja saattaahan niistä joskus olla jopa hyötyä, jos joku uus härveli jollain ominaisuudellaan saa kannustettua esim. urheilemaan tai muuhun oikeasti järkevään touhuun.
 
Nykyään tuntuu, että kaikesta tekemisestä tulee tosi katkonaista kun töissä puhelimeen tulee kaikki sähköpostit mitä sitten lueskellaan pitkin päivää ja vastaillaan mikäli ei satuta olemaan siinä koneella, sitten jos ollaan koneella niin siinä koko ajan pomppii ilmotuksia sähköpostista. Samalla tietysti käydään välillä heittämässä läppää facebookissa ja kenties mesessäkin. Tuntuu että semmosta varsinaista rauhallista aikaa millon vois oikeesti keskittyä ei saa jossei rajoita tietoisesti tota omaa viestintäänsä, niin että vastailee sähköposteihin vaan kerran tai kaks päivässä, ja muuten antaa sen sähköpostin olla vaan.

Onhan tuota tutkittukin, että nykyään ihmisillä on aika paljon vaikeuksia keskittyä mihinkään yksittäiseen asiaan pidemmän aikaa kun koko ajan on niin paljon häiriötekijöitä.

Muutenkin kyllä huomannu, että noi pikaviestimet kyllä addiktoi aika pahasti, monesti menny joku iltaki vaan mesetellessä/facebookatessa ihan ohitse. Ja koko illan saalis on vaan se että on jotain tyhjän päivästä jauhanu kavereiden kanssa.

Haittaa kyllä kavereiden tapaamistakin se kun jengi vaan himassaan naputtelee facebookkia sun muuta. Sitten kun tavataan livenäkin ni vähän väliä pitää jotain statuspäivitystä jonku käydä heittämässä ja naputella tekstareita sinne sun tänne.

Vaatii aika paljon itsehillintää kyllä pysytellä kohtuudessa noiden kaikkien teknisten laitteiden ja pikaviestimien kanssa, niin että kaikki aika ei menis niiden pläräykseen. Tuntuu kyllä että kun seuraa jotain tutkimuksiakin ihmisten ajankäytöstä niin kun tv:tä katsotaan joku 3h/pvä, sitten facebookkiin menee herkästi tunti ja muihin pikaviestimiin varmaan toinen mokoma, niin ei sitä jää millekkään varsinaisesti "kehittävälle" toiminnalle suurimmalla osalla ihmisistä mitään aikaa. Tosin en nyt tiedä kuinka moni haluaakaan niin ihmeesti mitään älyllisesti tai fyysisesti haastavaa tehdä vapaa-ajallaan, mielummin vaan täytetään kaikella "helpolla" se vapaa-aika.
 
Samaan aikaan toisaalla meikäläinen vääntää 3D-mallia jollain 3vuotta vanhalla aikanaan 500euroa maksaneella läppärillä 14" tuuman näytöltä.

Mutta eikös tolla kestä renderöidä jotain yksinkertaistakin perusskeneä valoilla joku kaksi kuukautta?
 
Ei ole säännöllisiä tuloja, joten ei erikoisemmin varaa vaihtaa elektroniikkaa ym tiheään ''päivittyvää'' uuteen koko ajan - ja miksi vaihtaa, jos vähän vanhempikin pelittää. Onhan tuossa jonkun verran tilillä, mutta mielummin pidän pientä puskuria, jos esim. auto vaatii remppaa tai muuta tärkeämpää rahareikää tulee kuin uusi iPhone tms. Sitten joskus, kun on johtajan palkat, vaihdan telkkaria vuoden välein ja kännykkää kolme kertaa vuodessa, mutta nyt ei mitään järkeä. Valintakysymyksiä, mihin rahansa sijoittaa.

Lisäravinteissa on myös tietynlaista trendihifistelyä menossa ja kaikenlaista jauhoa löytyy, johon muotitietoiset laittaa rahansa, imo.
 
Väki menee markkinamiesten narussa talutettuna, kuin älyttömät pässit näiden telsujen, kännyköiden/multikoiden yms. päivittämisten kanssa. Käytössä on joku ihan toimiva, ehkä suht uusikin laite, mutta kun on raukka langennut siihen "Pitää olla!" mantraan, niin sitten pöljänä jonotetaan uusinta iPhonea, led tekniikalla toteutettua helvetin isoa taulutelsua jne., eletään persaukisena, vaikka painetaan epäinhimillisiä työtunteja, kun pitää olla nääs. Koetetaan epätoivon vimmalla tehdä itestään kuulimpaa ja parempaa ostamalla turhaa sälää ja kamaa kämppä pullolleen.

Ei kiitos mulle semmoista. 2004 ostin 32 tuumaisen kuvaputkitelsun merkkiä Beko, maksoi 550€. Toivon, että ko rakkine kestää vielä monen monta vuotta, ei huvita vaihtaa missään nimessä. Ostin tuon telsun, koska äidiltä saamani vanha Finlux valitettavasti hajosi lopullisesti, muuten en olisi tuotakaan ostanut. Kun tuo Beko laukeaa, pitää harkita, josko olisi kokonaan ilman telsua tai järkkäisi jonkun usb digiboksin tietokoneeseen. Luurina on kaksi vuotta sitten ilmaiseksi lankomieheltä saatu Nokian E70, joka oli jo silloin käytetty. Aivan sama, toi toimii (vaikka ärsyttävää viivettä on, myönnän), jopa moppiilinetti on peräti kolme geenä! :eek: Joten noilla mennään ja käytetään säästyneet rahat johonkin mulle tärkeämpään (kuten esim. maukkaaseen ja kalliiseen ruokaan ja kahviin). Niin juu, on mulla kai noin 7v vanha (ostin aikanaan käytettynä muistaakseni 120€) Nokian malli 6800 vielä varaluurinakin. Siinä on kyllä jo kuori halkeillut, mutta muuten toimii hienosti. Eli mulla on jumankauta KAKSI toimivaa kännykkää, joissa on vieläpä kalenteri ja hyvä muistiinpanotoiminto molemmissa (perus luuriominaisuuksien lisäksi ainoita juttuja, mitä mä oikeasti tarvitsen ovat noi, esim. kameralla en tee mitään)! Mikä järki mun olisi joku pähee uutuusmalli ostaa?
 
Kaiketi mä kuulun tähän ryhmään.

Ylipäätään mitään elektroniikkaa ei ole tarkoitettu risumiehen käsiin, ei ole mun juttu. Tietomakone on 4v vanha halppisläppäri, luuri on +5v vanha kapula, jolla voi soittaa ja siihen soittaa ja siinä se. Tai no on siinä herätyskellokin, siinäpä se mitä luurilta kaipaankaan. Eipä löydy myöskään minkään sortin musiikin kuuntelu vermeleitä taikka muutakaan viihde-elektroniikkaa. Tai no TV + DVD on, ostin epähuomiossa uuden kun kerta halvalla sain. Sekin saattaa olla välistä viikon kiinni, jos kulti reissussa ym. Lähinnä leffojen katteluun nuo vermeleet. Minkään sortin pelimööpeleitä ei ole, joskus oli PS2, mutta enpä siihen yhtään peliä hoksannut ostaa koskaan, niin annoin pois. Videokameran ostin kans, mutta enpä tuota ole jaksanut opetella käyttään, käyttäkööt ne jotka osaa. Enkä muuten ole Feispuukissakaan, enkä mene.

Muistiinpanot ym. kirjailen käsin (kynä + paperi) suurimmaksi osin, niin työssä kuin harrasteissakin. Tietomakoneella lähinnä olosuhteiden pakosta joskus.

Autoa taikka muutakaan moottorihärveliä ei ole myöskään, viimeisen myin 2005 pois ja ajattelin ostaa uuden kun tulee tarve. Ei ole vielä tullut.

Jotta kai sitä vissiin ollaan jonnin sortin Oldschool-ukkeli...
 
iivili sanoi:
Ei kiitos mulle semmoista. 2004 ostin 32 tuumaisen kuvaputkitelsun merkkiä Beko, maksoi 550€. Toivon, että ko rakkine kestää vielä monen monta vuotta, ei huvita vaihtaa missään nimessä. Ostin tuon telsun, koska äidiltä saamani vanha Finlux valitettavasti hajosi lopullisesti, muuten en olisi tuotakaan ostanut. Kun tuo Beko laukeaa, pitää harkita, josko olisi kokonaan ilman telsua tai järkkäisi jonkun usb digiboksin tietokoneeseen.

Bekot ovat tehty suhteellisen toimivista osista, juotokset lyijyllisellä tinalla yms. Turkissa muistaakseni tehtyjä laitteita. Kestoikä luultavasti hakkaa taulutelkkarin kestoiän.. Pölyä tosin kerää kuvaputkitelkkarit, joten pölyjä jollain konstilla ottaa vois poies kotelon sisältä..

:offtopic:
 
Mutta eikös tolla kestä renderöidä jotain yksinkertaistakin perusskeneä valoilla joku kaksi kuukautta?

Juu varmasti kestäisikin, jos tekis jotain grafiikkaa tai kunnon kuvankäsittelyä mut meinasin siis teknisten koneenosien yms. mallintamista 2d piirustusten pohjalta 3d-ympäristöön. Tovi menee kyllä niissäkin työvaiheissa jos laitteisto on vähän vanhempaa :)
 
Juu varmasti kestäisikin, jos tekis jotain grafiikkaa tai kunnon kuvankäsittelyä mut meinasin siis teknisten koneenosien yms. mallintamista 2d piirustusten pohjalta 3d-ympäristöön. Tovi menee kyllä niissäkin työvaiheissa jos laitteisto on vähän vanhempaa :)

Juu aivan no sitten ymmärtää, itte ihan aloituskuopissa 3d-hommissa mutta enemmän juuri tuota graafista puolta, missä ok koneillakin pikkujutut kestää ikuisuuden rendata. Ja näköjäänhän inssihommista puhuit tuossa.
 
Mielenkiintoista pohdiskelua tässä ketjussa...

Itse olen ottanut kehityksen juoksusta joitain itselleni sopivia juttuja käyttöön, mutta monet olen nähnyt tarpeettomiksi. Kännykästä en lähtisi luopumaan. Ei sen ole pakko olla aina päällä, mutta tosi hyvä olla matkassa. Itse olen esim. joutunut kaksi kertaa soittamaan ambulanssin paikalle tien päältä. Mukavampi noin, kuin lähteä etsimään lähintä taloa, jossa on porukat kotona ja puhelin käytössä. Tunnustan, että sähköposteja tulee välillä katsottua kännyllä, mutta se hoituu kaikkein halvimmallakin Noksulla. Facebookkiin ei tarvitse päästä kännyllä, eikä tietokoneella.

Tietokone on muuten jo neljä vuotta vanha pöytäkone (litteä näyttö sentään on). Ja nyt tietokoneesta tulikin mieleen, että en ole ikinä imuroinut netistä yhtään - toistan ikinä - yhtään elokuvaa, peliä, tai musiikkiesitystä. Kuinka moni pystyy samaan??? Omistan mp-3 -soittimen, mutta rippaan siihen musat cd-levyiltä. Ihan maagista hommaa! Se soitin on jotain 5 v vanha puoli gigainen soitin. Eihän siihen sovi kuin jotain ehkä kahdeksan levyä ok äänenlaadulla, mutta toisaalta olen elänyt walkman-aikaankin. Kyllä korvalappustereoihin ja kahdeksaan c-kasettiin (nuoret voivat googlettaa, että mikä se on ;) ) verrattuna kuitenkin tuo puoli gigainenkin on melkoinen peli.

televisiona löytyy 13 v vanha 25" Finlux, josta en aio luopua kuin pakon edessä. Ainakin vielä vuosi sitten hakkasi kuvan tarkkuudessa kaverin uuden 1000 euron taulutelevison. Pari vuotta sitten tuo simahti, mutta korjaus ja imurointi maksoi vain 50e. Niin ja ai perhana,meillä ei ole tallentavaa digiboxia, vaan tarpeen tullen vedetään ohjelmat vhs:lle. Kyllä! Niitä kasettejakin myydään vielä marketeissa.

Autotkin on perhana nykyään sellaisia, ettei niihin kohta pysty öljyjä itse vaihtamaan. Eikä kyllä oikein pystykkään, kun on pellin alus niin täynnä romua, että asentajalla pitäisi olla viisivuotiaan raajat ja 30 vuoden työkokemus. Ilmastointi on kyllä autossa taas sellainen, mitä en pois vaihtaisi. Automatkalla en muuten käytä mitään neitien navigaattoreita, vaan kunnon miesten paperisia tiekarttoja. Naureskelen mielessäni naapureille, jotka ajelevat navigaattoriedensa ohjaamina surkeita kärrypolkuja, koska ne ovat navigaattorieden mielestä nopeampia reittejä, kuin 20% lyhyemmät valtatiet.


Edittiä vielä.. Kitarahommissakin tykkään, että esim efektit ovat yksittäisiä pedaaleja kunnon metallikuorilla, eikä mitää muovisia multiefektihässäköitä. Ja efektit laitetaan tietysti suoraan linjaan, eikä mihinkään luuppeihin. Se on vaan hyvä, että signaalissa on vähän kuraa ja tuhnua!!!
 
Viimeksi muokattu:
Pakko se kai on itekin myöntää olevana parikymppinen old-school-patu. Facebookissa en ole, enkä mene. Kun on tarpeeks monta kertaa joutunut vastaamaan kyselyihin siitä, miksei käytä kyseistä turhaketta, niin on naamakirjan välttely muuttunut jo pikku hiljaa periaatteeksi, josta ei enää oikeastaan kasvonsa säilyttäen ole mahdollista päästä eroon. Telkkaria en myöskään köyhänä opiskelijana tv-lupamaksujen johdosta ole suostunut hankkimaan. Jos ja kun paljon puhuttu YLE-maksu meille kaikille joskus mätkäistään, minäkin aion kyllä taas toivottaa tuon ihmelaatikon huusholliini tervetulleeksi. Pakkohan se on, jos siitä kerran maksamaankin joutuu. Yli 30-tuumainen se kyllä ei saa olla, ihan vaan periaatteenkin vuoksi.

Kännykän suhteen olen myös aina noudattanut samaa minimalistista linjaa. Ensimmäisen hankin muistaakseni ollessani 15-vuotias, monien mielestä kohtuu myöhään siis.Kyseessä oli Nokian perusmalli, hinta muistaakseni 49 eskoa. Valitettavasti sen taival päättyi vajaan kahden vuoden ikäisenä tapaturmaisesti lahtelaisen asfaltin kovaan pintaan. Onneksi hätä ei ollut tämän näköinen, vaan sain käyttööni isäni vanhan, väriä lukuun ottamatta täysin samanlaisen puhelimen. Yhteinen taipaleeni tämän oranssin kaunokaisen kanssa kestikin sitten aina tämän vuoden alkuun asti, jolloin lukuisten kuuluvuusongelmien ja kavereiden valitusten jälkeen hankin uuden, jälleen kerran Nokia-merkkisen kannettavan puheaparaatin liittymän ja vuoden ilmaisen puhe- ja tekstiviestipaketin kanssa hintaan 59e. Sen kanssa olisi nyt sitten taas tarkoitus pärjäillä, kunnes jomman kumman kuolema meidät erottaa...
 
Kännykkä on kohtalaisen monta vuotta vanha silloinen nokian halpismalli ilman kameraa/selainta. Puhelut ja tekstiviestit luonnistuu ja akku kestää. Parasta. Televisiota en omista, aikaa tuntuu kuluvan aivan perkeleesti jo tietokoneellakin (läppäri. laskut on maksettava ja opiskelut ei tahdo luonnistua ilman). Musiikkimiehenä mp3-soitin löytyy. Tuollainen kaverilta saatu noin gigan sony, taitaa olla vuoden 2006 mallia. Enempää tallenustilaa en ole tarvinnut, tuleepahan kuunneltua tarkemmin ne noin kymmenen levyä mitkä tuo imee kerralla sisäänsä.

Aikaa vapautuu aivan muille ajatuksille kun koittaa pysyä roinan suhteen perusasioissa.
 
Mä olen kyllä aikamoinen it-nörtti ja pidän tilpehööristä, mutta mielestäni kulutan järkevästi tätä elektroniikkaa.

Pöytäkone on raskaimpia koulu/testitöitä (monta virtuaalipalvelinta samaan aikaan) varten, se on vanha mutta käytetyillä komponenteilla päivitetty suht päteväksi. En käytä pöytäkonetta ellei ole pakko, se vie niin paljon sähköä.
Läppäri löytyy, siitä maksoin 300 euroa ja se on minulle riittävä koska surffaan sillä vaan nettiä. Duuniläppäri erikseen.
Kännykkä on duunin kautta ollut viimeiset... 4 vuotta tms.
Äänentoistoa varten on sitten kunnon vahvari joka kestää toivottavasti vielä 10 vuotta ja sitten keskinkertaiset kajarit, mun korvissa ei kuulu kun tinnitystä joten hifistä en maksa.

Tuntuu niin överiltä kun jengi ostaa jotain yli 1000 euron läppäreitä kotiin ja käyttö on sitten netissä surffailua. Ja telkkarissakin pitää olla Full HD ja vähintään kolme HDMI liitäntää, vaikka mitään teräväpiirtolaitetta ei ole ja telkkuun liitetään digiboxi scartilla. Markkinointimiehet tosissaan vievät ihmisiä miten haluavat, porukka ei jotenkin osaa suhteuttaa sitä että mikä laite sopii mihinkin käyttöön.

e. Mulla on paljon lähes roskiksesta dyykattua ihan kelvollista tavaraa, esim. kahvinkeitin ja mikro. Molemmat olisivat menneet roskiin muutoissa, mutta ehdin väliin. Mitä järkeä heittää täysin siisti ja toimiva mikro roskikseen? Eikö voisi edes sen vertaa uhrata aikaa, että veisi kierrätyskeskukseen... Sama tuon kahvinkeittimen kanssa, täysin toimiva ja ihan siisti. Mun ajatusmaailmaan ei vaan mahdu se, että jotain toimivaa käyttöelektroniikkaa mihin liian monella ei ole valitettavasti varaa, heitetään roskiin.
 
Pojat on syntyneet väärällä vuosikymmenellä. Ai että, mä kaipaan niitä aikoja kun sovittiin kaupungissa paikka jossa sitten odotellaan toisia. Jos joku oli myöhässä niin voi voi. ei tarvinnut rimpautella :). Ei vaan rehellisesti pitää sanoa, että en oikein keksi miten helvetissä me silloin pärjättiin. Kapakasta kun lähettiin himaan, niin se oli oikeesti oltava siellä autolla tiettyyn aikaan. Muuten tuli pitkä yö katuja tallaillessa. Kokemusta on.

Muistiinpanot laittaisin mielummin lapulle kuin härpättimiin (lue: puhelimeen). Siinä on vaan se ongelma, että muistilaput sattuu olemaan aina eri paikassa kuin minä. Siksi väkipakolla naputtelen puhelimeen, joka nyt melkein aina on mukana. Olen myös nörtti joka on kiinnostunut kaikenmaailman turhakkeista. Siis oikeesti turhakkeista, jotka on kivoja pari viikkoa ja sitten unohtunut. Pakko ne on silti saada, maksoi mitä maksoi. Nimimerkillä: kolme läppäriä, kaks pöytäkonetta, ps3 ja lukematon määrä muuta tilpehööriä.
 
Jakob, muistelen treffejä Stockan kellon alla... Niin sitä vaan onnistuttiin ihan hyvin elämässä asiat hoitamaan, vaikka ei voinutkaan soittaa Kansallismuseon kohdalta, että on kolme minuuttia myöhässä.
 
Kyllähän asiat yleensä hoitui. Taisi ihmiset olla melkoisesti jämptimpiä aikojen ja tekemisten suhteen. Tiedä häntä, enkä mä kyllä ihan kauheesti noita aikoja tuossa suhteessa haikaile, vaikken nyt mikään teholuurimies olekkaan.
 
En minäkään, mutta välillä ihmettelen, että miten onnistuimme saamaan aikaan tapaamiset toiselle puolelle kaupunkia ilman yhtään puhelinsoittoa sopimisen jälkeen. Nykyään ei mitään voi enää varmasti sopia - aina sanotaan, että soitellaan sitten... Se minua hieman ärsyttää. Yleisesti kuitenkin olen tyytyväisempi nykyiseen asiaintilaan.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom