Oikeuden hinta, oikeasti

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Purtsi
  • Aloitettu Aloitettu

Purtsi

Tsemppari/Kouluttaja
Liittynyt
24.11.2003
Viestejä
4 098
Tällä viikolla julkisuuteen noussut juttu pääministerin ja sen jonkun emännän suhteesta, ja siihen liittyvästä oikeudenkäynnistä on saanut mut ajattelemaan asiaa laajemmin.

Mitä oikeudenkäynti Suomessa oikeasti maksaa?

Esim. tämän päiväinen Metro-lehti uutisoi epäsuositun emännän joutuvan maksamaan ko. jutusta sakkoja 300 €. Mutta se ei ole koko totuus. Syytetty, joka tuomitaan syylliseksi, joutuu yleensä maksamaan sekä omat, että vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Jotka ovat usein moninkertaiset pelkkään tuomioon verrattuna.

Oma oikeudenkäyntinikin tuotti vastapuolelle tuomion lisäksi 300 € sakkoja, ja pikkuisen vajaa 4000 € kuluja. Ja siinä ei paljon itkut auta.

Samoin tää ministerin ex-emäntä. 300 € sakkoja, oman ja vastapuolen lakimiehen kulut , jotka ovat muistaakseni n 15 000 €. 300 € ja 15 000 € on aika kaukana toisistaan. Ja tämä tuntuu jengiltä unohtuvan aika usein, ettei se pelkkä sakko/korvaus ole mitä jaa maksettavaksi. Plus ikuinen merkintä rikosrekisteriin.

Usein mediassa kerrotaan vain osa totuus, eikä kokonaisuutta, joka kuitenkin on maksettava. Ihan omasta pussista. Onko kukaan muu huomannut tämän epäkohdan uutisoinnissa?
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Näinhän se menee. Muutama kerta on tullut tilanne vastaan jossa olis voinu ihan hyvin korvauksista tapella oikeudessa mut hirvittää tosiaan noi kulut mitä homma maksaa ja sit vielä jos häviää kuitenki niin saattaa vähän kaduttaa maksella joku 20te tyhjästä...
 
On tullut huomattua. Itsellä olisin ollut haastamassa oikeuteen erästä henkilöä tässä vähän aikaa sittten, mutta kun todisteet eivät olleet täysin aukottomat ja oli pieni mahdollisuus, että homma olisi kaatunut omaan niskaan niin oli pakko jättää leikki kesken.
 
Kyseiseen tapahtumaan vastatakseni olen ihan vitun tyytyväinen, että vastapuolelle tulee kunnon kulut. En diggaille Sussusta.

Muuten tää oikeudenkäyntikulujen maksaminen on mun mielestäni siinä mielessä ongelma, että se nostaa rimaa lähteä käräjille. Vaikka olisi itse oikeassa ja haluaisi korvausta väärydelle jonka on kohdannut, on aina mahis, että saattaa joutua maksamaan rikolliselle pitkän pennin.

Voihan sen ajatella toki niinkin, että on hyvä kun ei ihan joka asiasta lähdetä oikeuteen. Mun mielestäni on kuitenkin ongelma, ettei jengi uskalla lähteä nostamaan syytettä ja puimaan asioita oikeudessa.
 
Voihan sen ajatella toki niinkin, että on hyvä kun ei ihan joka asiasta lähdetä oikeuteen. Mun mielestäni on kuitenkin ongelma, ettei jengi uskalla lähteä nostamaan syytettä ja puimaan asioita oikeudessa.

Niin, itse olen ainakin tyytyväinen ettei joka kerta kun naapurin katajan juuret kasvaa oman tontin puolelle, lähdetä tuhlaamaan verovaroja. Edes notaarin palkan vertaa.

Kerran olen salissa katsojan roolissa istunut, kyseessä oli ilmiselvästi tuulesta temmattu pahoinpitelyväite. Korvauksia vaadittiin huimat 200mk ja siinä vaiheessa tuli kyllä fiilis, että tämmöistäkö vartenko tämä koko sirkus on koolle kutsuttu.
 
Tuo on vielä pientä. Tänään tuli oman toimiston asiassa tuomio, korvaukset 1.6 miljoonaa ja oikeudenkäyntikulut aika tasan miljoonan. Kulut tosiaan usein ylittää itse jutun intressin. Tosin ihan hyvä vaan, kuluriskin nojalla turhat kanteet jää helposti nostamatta.
 
Niin, itse olen ainakin tyytyväinen ettei joka kerta kun naapurin katajan juuret kasvaa oman tontin puolelle, lähdetä tuhlaamaan verovaroja. Edes notaarin palkan vertaa.

Kerran olen salissa katsojan roolissa istunut, kyseessä oli ilmiselvästi tuulesta temmattu pahoinpitelyväite. Korvauksia vaadittiin huimat 200mk ja siinä vaiheessa tuli kyllä fiilis, että tämmöistäkö vartenko tämä koko sirkus on koolle kutsuttu.

Totta tuokin.

Henkilökohtaisella tasolla mua vituttaa aika paljon myös se, että toisaalta(kuluista huolimatta) osa jengistä tuppaa menemään oikeuteen aina, kun nokka vähän verestyy. Tarkoitan tällasia tapauksia, että on vittuiltu koko ilta jollekin tyypille ja sitten kun tuleekin turpaan, niin ollaan saman tien itkemässä että laki kieltää turpaan lyömisen. Juujuu, väkivalta ei ole ratkaisu, mutta mun mielestäni lievä pahoinpitely on silloin tällöin ihan oikeutettua. Kusipäisyydestä sakotetaan.

Vähän ennen joulua sain aika pahasti köniini. En muista, olinko itse vittuillut tai mistä kahakka tarkalleen alkoi, mutta sain nyrkistä silmään ja sitten vähän painittiin. Tän jälkeen vastapuoli(joka siis löi ensin, ite en tainnut iskuja antaa) pyysi kädestä päivää anteeksi ja sillä selvä. Silmä oli karmeen näköinen ja painin jäljiltä jalka on yhä vähän pipi, mutta missään vaiheessa ei tullut mieleenkään nostaa minkään sortin syyettä. Todennäköisesti mä olin ollut kusipää sinä iltana ja ansaitsin turpaani, joten se siitä.

Oikeusvaltiossahan me eletään, luojan kiitos, mutta silloin tällöin pieni villin lännen reilu peli -meininki on mun mielestäni paras ratkaisu.

Se joka haluaa lukea tän viestin kukkahattutätilaseilla, saa toki tulkita meikäläisen anarkistiksi ja väkivalta lopettaa vittuilun -tyyppiseksi pelleksi, mutta ei kannata. Mä olen pasifisti, jolla on kuitenkin käsitys oikeudenmukaisuudesta ja suoraselkäisydestä.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom