Oi miksi en osaa olla hiljaa...

[aNgeldust]

Itsellä vähän samanlainen ongelma, toisaalta taas täysin päinvastainen. Kehittelen päässäni jos jonkinlaisia juttuja mitä tekisi välillä kertoa, mutta yleensä ei vaan kehtaa, joissain tilanteissa vaan miettii että nyt tekisi mieli kertoa taas niin helvetisti faktaa mutta sit loppujenlopuks päätyy olemaan hiljaa.

 

[Seagram]

Tulee sitä välillä päästettyä niitä niin sanottuja sammakoita suustaan.
Välillä tulee aika pahojakin möläytyksiä, joissa ei pelkestään anna huonoa kuvaa itsestään vaan loukkaa jota kuta toista. Mutta eiköhän noita tule lähes kaikille.

 

[Dymond]

No ehkä oikea tyyli on olla hiljaa. Kysymys oli asetettu siten, että siihen ei haluta vastausta.

Älä... Kunhan lohdutin. :D

 

[VelttoV]

Älä... Kunhan lohdutin. :D

:D Kunhan olin taas pää auki. Ja hymiö unohtui. Hassua muuten, että kun joku huutaa väkijoukossa :"Haluuko joku turpaan!", niin harva vastaa. ;)

Voidaanko noita sanoa retorisiksi kysymyksiksi? Kun ei odoteta edes vastausta?

 

[tokkopaisto]

Saattaisin hiukan tilannetekijöistä riippuen jopa vastatakin "saa tulla koittaan". Tuollaiset retoriset kysymykset on siitä huonoja että joku ymmärtämätön saattaa niihin harmillisesti vastata ja sit täytyis kysyjän tavallaan vähän niin kuin vastata huutoonsa.

 

[MiQulis]

otetaampa nyt esimerkki millon meikä vois pitää sen suuni kiinni :D . Juhannuksena tuli kaverin exän veli jotaki uhoon ja huus että vittu että hakkaan sut niin että siskoskaan ei tunnista sua. Siinä vähän aikaan mietin että miten tässä vältyttäs tappelulta. No viisaana miehenä huusin että "tiiäkkö mitä? "Ei mulla paljon haittaa vaikka sie löysikki mut totta sulla pitäs vituttaa ku tää kaveri on pannu sinun pikku-siskoa." Tämän jälkeen ei ollu fyysisen koskemattomuuden menetys kovin kaukana

 

[TTTP]

Minullakin on ongelmia pitää suutani kiinni. Huumorintajuni on aika omaperäinen ja vaikka kokemuksesta tiedän, etteivät mielestäni hauskat jutut huvita useimpia ihmisiä, en silti malta pitää suutani kiinni.

Esim: Lumisokea ja sadekuuro kohtasivat.

 

[Sumu]

mua kyl jaksaa ärsyttää se et ne kuitenki luulee et puutteessaha sitä ollaa ku nyt noin tuli juttelemaan.

Aika helposti susta tuollaisen kuvan saa.

Silti pitäis opetella joskus vaikenemaanki, vaikka ei siin oo musta mitään pahaa jos hakee kontakteja vastakkaiseenkin sukupuoleen..ainoa et ne varmaa pitää mua liian tyrkkynä ja huomionkipeenä..

No eipä taida neitien veikkaus kovin kauas osua...


Hohhoijaa, piti sitä lusikkansa tähänkin soppaan iskeä.

 

[J_mp]

nimim mulle yks varattu tyttö sano, et sä oot muuten mun niin ihannemies, mut sä oot ihan liian huomionkipeä, jos sä et kokoaikaa hakis huomiota, ni mä vaihtaisin mun poikakaverin suhun ihan koska tahansa, mukava sä oot, mut en ehkä kauaa kuitenkaan jaksais antaa sitä määrää huomiota minkä sä haluat.

Hahaha, vittu sä oot ET.


Noniin, oliko tämä nyt sitä Oi miksi en osaa olla hiljaa....

 

[Hummerivirta]

Hahaha, vittu sä oot ET.

Jostain kummallisesta syystä hajosin täysin tohon ET:hen :lol2:

 

[Descartes]

Jostain kummallisesta syystä hajosin täysin tohon ET:hen :lol2:

Samoin :lol2: Ihan helvetin nokkelaa :D

Nykyään noita lipsahduksia ei enää pääse sattumaan, mutta pienenä sai kyllä hävetä joskus viikonkin. Muistan vieläkin sen tunteen: "nyt tuntuu että tässä jutussa on aikuisten mielestä jotain pahaa, mutta en keksi nyt niin sanon sitte". Ja sitte

Yksi esimerkki on kun velipuolen äiti oli käymässä meillä kylässä. Ei ollut mitenkään suosiossa isän suvun puolella, joten alustus hänestä oli mitä oli. Sitten kesken jonkin juhlien, kuitenkin joku tapahtuma missä pihalla vähän enemmän porukkaa: "äiti hei, ei tää Aleksin äiti ookaa nii tyhmä/ilkee!".