- Liittynyt
- 1.10.2012
- Viestejä
- 447
En mä sitä pomoa haikaile, vaan työtä ja työyhteisöä noin muuten. Mutta se täytyy sanoa, että tuo kaipuu vanhaan työhön on jo haihtunut ajan kanssa. Etin uusia hommia, vaan vaikeaa on tällä hetkellä. Näin käy tälle exällekin jossain kohtaa, eli kaipuu haihtuu pois.Sä olet täällä kertonut että sun vanhassa työssä oli kusipäinen pomo, joka mollasi tekemisiäsi. Minkä ihmeen takia haikailet sitä enää? Ja mikään ei estä vaihtamasta uudestaan jos nykyinen työnkuva ei ole sitä mitä haluat. Olen ymmärtänyt että asut isossa kaupungissa, joten työpaikkoja kyllä riittää.
Sama naisen suhteen, kertomasi perusteella kävelevä red flag.
Ota itseäsi niskasta kiinni ja käännä katse eteenpäin. Noin epärealistinen ja pitkäkestoinen menneisyyteen haikaileminen ei ole tervettä. Kaikki tekevät virheitä, mutta epäterveestä työpaikasta lähtö ja tikittävästä aikapommista eroaminen eivät ole virheitä.
Yritetään ottaa joo. Se isoin virhe niin työn kuin parisuhteen suhteen on se, että etsii sitä "täydellistä". Ei sellaista ole. Ahneen paskainen loppu, kuten kirjoitin. Sitten taas, ei tämä lopullinen loppu ole, vaikka nyt tuntuu siltä. Ehkä pieni "välivaihe" ennen kun pääsee takaisin jaloilleen. Terapiassa ei päästy vielä siihen, miten elää loppuelämä yksin. Sitä on kieltämättä vaikea hyväksyä. Mutta ajan kanssa löytynee keinot siihenkin. Vapaaehtoishommiin ilmoittauduin jo, saa jotain sisältöä siitäkin.