Ja teosofisessa kirjallisuudessa on joskus esitetty seuraava tulkinta, tiivistettynä ja yksittäisiä Raamatun kohtia referenssiksi nyt etsimättä:
Alun perin Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, Jumalan lapsiksi. Sitten tuli syntiinlankeemus, karkotus paratiisista ja kaikki meni muutenkin päin mäntyä. Tässä vaiheessa alkoivat messiasprofetiat yhdestä tulossa olevasta Jumalan valitusta, 1. Mooseksen kirjan alkusivuilta alkaen. Ei ole kaukaa haettua tulkita tämä niinkin yksinkertaisesti, että syntiin langenneesta ihmiskunnasta vielä kerran syntyy ihminen, joka vastaa alkuperäistä, synnitöntä Jumalan luomusta ja tämän tapahtuessa koko ihmiskunta saa anteeksi. Tämä selittää Jeesuksen aseman Jumalan (ainoana) poikana paremmin kuin erilaiset, vuosisatojen mittaan keksityt monimutkaiset teologiset selitykset, vie pois tarpeen selittää syntymä neitseelliseksi ja poistaa kysymykset siitä, miksi Jumalan valittu ei tullut maailmaan rytinällä ja näkyvästi vaan syntyi talliin (tai jossain apokryfikirjoissa luolaan) puusepän poikana eläen koko nuoruutensa tavallista elämää.
Jatkakaa, ja kun Raamattu on tulkittu loppuun niin voidaan siirtyä tulkitsemaan kotimaista hengentiedekirjallisuutta.
Mystikolle nuo tarinat ovat varmasti mielenkiintoisia. Satuja toki, mutta jos ottaa luonnontieteen faktat tosiasioina ja lukee raamatun tarinoita ihan puhtaasti filosofisina, niin onhan siellä paljon meidän kulttuurin hyviäkin puolia ja järjellistä elämän ohjenuoraa. Sen kanssa ja siitä huolimatta ollaan täällä Euroopassa kuitenkin kehitytty tietämättömyydestä ylös.
Uusi testamentti ja neitsyt(?) Maria tarina on varmaankin ollut naisen aseman nostamista, kun nostettu hänet tarinassa valokiilaan. Nyt neitsyys pitää poistaa koska meidän ajan feminismi ja tuollainen alentaa, pitää olla vahva nuori nainen raamatussakin. Ei se sen takia muuttunu koska 2000 vuotta luettu kirjaa ja kreikan kielen tieteitä ja nyt vasta tajuttu mitä joku kreikan sana tarkoittaa oikeasti.
Samoin veikkaan että painotus anteeksiannosta tullut jonkinlaisista sosiaalisista paineista hillitä julmuuksia ihmisten kesken. Eli nostettu yhteiskuntaa raakalaisemmista tavoista ylös, ettei nyt kuolemantuomiota ihan kaikesta. Toki kristinusko niihinkin tapoihin kätevästi taipuu kun sopivasti
tulkitsee, mutta olettaisin että joku tällainen yhteiskunnallinen tilaus ollut taustalla. Vanhan testamentin aika oli niin julmaa, että kaikki ihan sekopäinen julmuus oli normaalia hyvältä jumalaltakin. Vuonna nolla kehitys oli kuitenkin sen verran mennyt eteenpäin, että täyty löytää vähän uutta inhimillisempää tulokulmaa.
Kristinuskossa ja muissa monoteistisissa uskonnoissa näkyy varmasti myös kaupungistuminen. Luonnon helmassa eläneet palvoivat luonnon elementtejä ja niihin liittyviä jumaluuksia, kaupunkilaiset mieluusti yhtä jumalaa, kaupungin hallitsijalle kätsä, kannatti antaa yleistyä, rinnasti siihen jumaluuteen itseään ja pysyi porukka herran nuhteessa paremmin. Kaikenlaisia sosiaalisia normeja täynnänsä nämä uskonnot, koska tiiviimmin yhteiselettäessä tulivat tarpeeseen.
Itseä kiinnostaa enempi tuollaisia miettiä, ei oikein fantasia ja mystiikka sellaisenaan ole mun juttu. Pikemminkin kiintoisaa funtsia että miksi tuollaista kehitelty.
? 
