Off-topic 24h

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Bisley
  • Aloitettu Aloitettu
Sittemmin itki sinkkukavereilleen, ku ei sekään ihana kiinnostava mies lämmenny yhtään, vaikka hän kuinka yritti.

emmä usko, olemme jo tässä syksyllä yhtesti polkupyöräilleet "samaa matkaa" kapakasta kotiin

hän siis asuu samalla suunnalla, mutta en oikein ota hänen sosiaalisesta staattuksesta selvää, enkä uskalla suoraan kysyä, tietenkään
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Ja jos kirjoitit tuon edes jotenkin tosissasi, niin voin valistaa sen verran, että mikään terapia ei muuta aikuista ihmistä olennaisesti muuksi kuin miksi luonto ja vuosikymmenien elämänkaari ovat sen luoneet. Eikä tee ujosta ja epävarmasta ihmisestä naissankaria. Oppia ja kehittyä toki voi, mutta rajallisesti ja kaikkea muuta kuin helposti.
En tiedä oliks sulla kokemusta tuosta terapiasta, mutta pakko sanoa omien kokemusten pohjalta, että kyllä siellä onnistuessaan aika isoja muutoksia voi tapahtua, miten ihminen näkee asioita ja miten ihminen näkee ittensä, mikä voi näkyä sit monessakin asiassa. Ite en mennyt terapiaan naisten iskemisen takia, vaan siksi, että arki oli saatanan vaikeaa, mutta kyllä tuosta on vähän niinku sivutuotteena saanut sen, että naisille puhuminenkin on saatanasti helpompaa nykyään, kun ei ole niin lukossa ittensä kanssa, koita pitää jotain turhaa suojamuuria ja analysoi hemmetisti kaikkea, ennen kuin saa jotain ulos suustaan.

Vaatii toki sen, että löytyy sopiva terapeutti ja että uskoo itekin siihen, että terapiasta voi olla apua, mikä nyt vaikuttas vokotin tapauksessa olevan ongelma, jos noita vastustaa jo jotenkin lähtökohtaisesti.
 
En tiedä oliks sulla kokemusta tuosta terapiasta,

Ei ole, lasken itseni niin toivottomaksi tapaukseksi että jos minun kalloani täytyy kutistaa niin käännyn suoraan Borneon alkuasukkaiden puoleen.

Mutta itse kunkin henkilökohtaisista haasteista ja terapioiden tarpeesta voi keskustella ihan asiallisestikin eikä vain jatkuvana tyhjien vittuiluheittojen sarjana, joita eräs Canis Lupus-sukuinen kirjoittaja täällä jatkuvasti viljelee. Jos vokot sitä noin paljon risoo, niin olisi parempi pistää suoraan ignoreen kuin jatkaa tuota kirjoitustyyliä.
 
Onko tässä mitään järkeä miettiä purulinnan niinsanottuun "autotalliin" autotallimaista käyttöä? P 5.8 m x L 2.6 m x K 2.1 m tila eli vetäisi esim Volvo Amazonin ja pituudessä jäisi työtilaksi vajaan puoltoista metriä ja sivuille puolisen metriä... Vai rakentaisiko harrastustilaksi? Kaikki "tallissa" menee uusiksi, niin saisihan tuosta kaikenlaista, mutta myös rasvamontun kanssa jokinlaisen harrasteauton askartelupaikan.
 
Vaatii toki sen, että löytyy sopiva terapeutti ja että uskoo itekin siihen, että terapiasta voi olla apua, mikä nyt vaikuttas vokotin tapauksessa olevan ongelma, jos noita vastustaa jo jotenkin lähtökohtaisesti.
Toki riippuu myös ihmisestä ja tilanteesta, terapiakaan ei ole haittavaikutukseton hoitomuoto tai tarkoita että se aina kaikille toimisi. Kokonaisuudessaan siitä on apua monissa ongelmissa ja mielenterveyshäiriöissä ja toki haitoista on suhteellisen vähän tutkittua tietoa, mutta sen sopimattomuus tai haittavaikutuksetkaan ei mitenkään poissuljettuja.

Pari mielenkiintoista artikkelia


Ja vähän analyyttisempi
 
Onko tässä mitään järkeä miettiä purulinnan niinsanottuun "autotalliin" autotallimaista käyttöä? P 5.8 m x L 2.6 m x K 2.1 m tila eli vetäisi esim Volvo Amazonin ja pituudessä jäisi työtilaksi vajaan puoltoista metriä ja sivuille puolisen metriä... Vai rakentaisiko harrastustilaksi? Kaikki "tallissa" menee uusiksi, niin saisihan tuosta kaikenlaista, mutta myös rasvamontun kanssa jokinlaisen harrasteauton askartelupaikan.
Aika ahtaaksi menee jos vähänkään isompaa remonttia aikoo tehdä....
 
Kertoisitko nyt ihan mielenkiinnosta mitä sulla on niin pahasti hampaankolossa vokotia vastaan että pitää harrastaa jotain aivovammaista vittuilua aivan joka välissä? Alkaa olla ihan saatanan rasittavaa luettavaa näin sivustakin.
Haha, hienosti on osaan porukasta purrut jäsen V:n hienovarainen trollailu, vaikka olemme saaneet lukea myös lipsautuksia pöydässä porisemisen jälkeen jatkoille päätymisistä ym.

Lisäksihän olemme saaneet lukea hänen olleen useamman vuoden pituisessa parisuhteessa (se siitä, ettei saa ikinä) ja silloinen puolisonsakin on täällä todennut, että ihan normaalisti hän osaa kommunikoida ihmisten kanssa.
Ja jos kirjoitit tuon edes jotenkin tosissasi, niin voin valistaa sen verran, että mikään terapia ei muuta aikuista ihmistä olennaisesti muuksi kuin miksi luonto ja vuosikymmenien elämänkaari ovat sen luoneet. Eikä tee ujosta ja epävarmasta ihmisestä naissankaria. Oppia ja kehittyä toki voi, mutta rajallisesti ja kaikkea muuta kuin helposti.
Tästä jo näemmä mainitsitkin, ettet tiedä mistä puhut, ja sait jo vastauksenkin.
 
Toki riippuu myös ihmisestä ja tilanteesta, terapiakaan ei ole haittavaikutukseton hoitomuoto tai tarkoita että se aina kaikille toimisi. Kokonaisuudessaan siitä on apua monissa ongelmissa ja mielenterveyshäiriöissä ja toki haitoista on suhteellisen vähän tutkittua tietoa, mutta sen sopimattomuus tai haittavaikutuksetkaan ei mitenkään poissuljettuja.

Pari mielenkiintoista artikkelia


Ja vähän analyyttisempi
Olen nähnyt tuo toisen kyllä aikaisemminkin, mutta kerro, mikähän se olis sellainen täysin ongelmaton hoitomuoto, jolla voit hakea apua esim. sosiaaliseen jännittämiseen ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon? Tai huonoon impulssikontrolliin, joka puhkeaa väkivaltaisuuksiksi kotona? Tai vaikka tunteiden tunnistamisen ja käsittelyn ongelmiin, jotka purkautuu ahdistumisena tai masennuksena? Koska näihin ei voi hakea mitään täsmänappulaa työterveydestä ja nappulat ei varsinkaan ole mitään ongelmattomia.

Minusta terapiasta ois potentiaalisesti hyötyä suunnilleen kaikille, mutta niin kuin olen varmaan joka viestiin tästä aiheesta laittanut, niin siihen pitää itse myös sitoutua ja suurin ongelma varmaan löytää ylipäätään jostain vapaita aikoja, kun ala totaalisen ylikuormittunut. Jos on edes varaa maksaa se 80-90€ per kerta omasta pussista. Jos ei, niin byrokratia lisääntyy, jos haluaa kelan korvaavan. Ja lisähaaste vielä terapeutin kanssa se, että pitäs löytää sellainen, kenen kanssa synkkaa.

Eikä ne asiat tietystikään aina ratkea terapiassakaan, kun asiat ja elämäntilanteet voi olla monimutkaisia, mutta itekseen vatvomalla tai Pakkiksella kirjoittelemalla noi oikeat ongelmat ei ainakaan ratkea. Toki jos niiden kanssa pystyy elämään, niin saa varmaan tehdä niin kuin lystää omien asioidensa kanssa.
 
Toki riippuu myös ihmisestä ja tilanteesta, terapiakaan ei ole haittavaikutukseton hoitomuoto tai tarkoita että se aina kaikille toimisi. Kokonaisuudessaan siitä on apua monissa ongelmissa ja mielenterveyshäiriöissä ja toki haitoista on suhteellisen vähän tutkittua tietoa, mutta sen sopimattomuus tai haittavaikutuksetkaan ei mitenkään poissuljettuja.

Pari mielenkiintoista artikkelia


Ja vähän analyyttisempi

Jos normaalilla ihmisellä on haava kädessä, niin ei se sillä parane että sormella sörkkii haavaa säännöllisin välein. Avaa sen auki kattoo mitä sisällä. Jatkaa vuotamistaan paranematta niin kauan kun sitä sörkkii. Jos antaa sen itsekseen parantua, suuntaa katseen eteenpäin niin paranee kyllä. Eri asia jos on sairauksia kuten hemofiliat tai joku lihansyöjäbakteeri haavassa.

Haavan lailla mieli toimii normaalilla ihmisellä. Jos sitä avaa säännöllisesti ja niin ei se sieltä parane. Kerran hoitaa, mutta muuten antaa olla niin paranee kyllä. Ei tietysti sitte jos mieleltään sairas, tsykoosit ja kaksuuntaset häiriöt.
 
Kyllähän miehet yleensä ovat naisia isompia, mutta on kyllä ero iso masan hyväksi. :)

Masa on isoin kissa, jonka olen koskaan nähnyt 😃 Tiesin, että se on kookas ja vakavasti ylipainoinen, mutta kun olin hakemassa Masaa kotiin ja näin sen ensimmäistä kertaa, niin meni nauruksi. Masa on niin lutuinen luonteeltaan ja helppo käsitellä (kynsien leikkuu, kuljetuskoppaan laittaminen, harjaaminen), että alkuperäinen omistaja on pitänyt Masaa kuin kukkaa kämmenellä, mutta rakkautta on osoitettu myös tarjoamalla liikaa ravintoa.

Masa on isoimmillaan painanut ilmeisesti 12 kg, mikä on sairaalloista ylipainoa kissalla 😪 Nyt on 8 kg. Jos vielä kilon saisi pudotettua pois. Ruokahan sille maistuu - usein ja runsaasti.
 
Jos normaalilla ihmisellä on haava kädessä, niin ei se sillä parane että sormella sörkkii haavaa säännöllisin välein. Avaa sen auki kattoo mitä sisällä. Jatkaa vuotamistaan paranematta niin kauan kun sitä sörkkii. Jos antaa sen itsekseen parantua, suuntaa katseen eteenpäin niin paranee kyllä. Eri asia jos on sairauksia kuten hemofiliat tai joku lihansyöjäbakteeri haavassa.

Haavan lailla mieli toimii normaalilla ihmisellä. Jos sitä avaa säännöllisesti ja niin ei se sieltä parane. Kerran hoitaa, mutta muuten antaa olla niin paranee kyllä. Ei tietysti sitte jos mieleltään sairas, tsykoosit ja kaksuuntaset häiriöt.
Minkä takia poliiseillakin on purkukeskusteluita traumaattisen tilanteen jälkeen? Siksi, että asiat pitää käsitellä, eikä jättää niitä hautumaan tai padota niitä sisälleen, koska tällä jälkimmäisellä tavalla on isohko mahdollisuus, että jossain kohtaa paskasaavi täytyy ja sit on isompia ongelmia.

En siis ymmärtänyt yhtään, että viittasko tuo haavan sörkkiminen jotenkin siihen, ettei itteään vaivaavista asioista pitäs puhua (kotona tai terapiassa), koska sehän on niin väärin kuin olla ja voi.
 
mutta kerro, mikähän se olis sellainen täysin ongelmaton hoitomuoto, jolla voit hakea apua esim. sosiaaliseen jännittämiseen ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon?
Ongelmatonta hoitomuotoa ei taida olla, tärkeää että hyödyt on suurempia kuin haitat, eikä haitat vakavia ja välillä voi kestää pitkäänkin että terapiasta saadaan hyötyä monessa tapauksessa saatetaan tarvita yhdistelmähoitoa ja lääkityksenkin suhteen joudutaan useissa tilanteissa hakea pitkään oikeaa lääkettä. Mutta toki em. mainittuihin psykoterapia ei välttämättä ole paras vaihtoehto tai ainoa vaihtoehto ja on psykoterpiastakin eri muotoja. Riippuu täysin mitä siellä taustalla on, tietenkin ensisijaisesti tärkeää on päästä luomaan se hoitokontakti.

Edit. Jos taustalla on traumaattisia tilanteita, pelkotiloja, ihmissuhdehaittoja voi olla että traumaterpiasta saadaan parempi hyöty
 
Viimeksi muokattu:
En ole ollut terapiassa, mutta taidan tunnistaa sen ajatuksen sen turhuudesta tietyissä asioissa, mutta onko se sitten tätä (suomalaista) miehistä hiljentymisen kulttuuria, niin en osaa sanoa. Esimerkiksi keksitään vaikka jokin läheisyyteen liittyvä ongelma, en osaa olla fyysisesti läsnä, ja terapeutti/psykologi sitten toteaa että halasiko äitisi sinua tarpeeksi pienenä? Ei?! Noniin, se johtuu siitä!

Okei, mitä mä nyt sit tuolla tiedolla teen? Niinkuin oikeasti. Edelleen läheisyyteen liittyvä ongelma on, mutta on ainakin yhdenlainen mielipide mistä se on voinut saada alkunsa. Se että tietoisesti muistan laskea käden sohvalla kumppanin ympärille lisätäkseni läheisyyttä, ei varsinaisesti helpotu tai automatisoidu siksi että "äiti ei halannut mua pienenä".

Taitaa olla kans se että miehenä helposti ajattelee juuri että mun jutut nyt on aika pieniä ja turhia, eri juttu jos palomies näkee ihmisiä liekeissä, se varmaan tarviikin terapiaa ja/tai keskustelua!

No joo, aika turha postaus, lähtökohtaisesti kuitenkin uskon että terapian ja keskustelukavereiden tarve tulee nykyaikana ja tulevaisuudessa kasvamaan ihan hemmetisti. On jo siirrytty siihen että suurin syy sairaspoissaoloille ei ole enää fyysiset vammat vaan henkiset, ja näin kiltisti sanottuna, uskon että tuo tulee menee jyrkkään kasvuun nykyisten junnujen iskiessä työmarkkinoille.
 
Jos normaalilla ihmisellä on haava kädessä, niin ei se sillä parane että sormella sörkkii haavaa säännöllisin välein. Avaa sen auki kattoo mitä sisällä. Jatkaa vuotamistaan paranematta niin kauan kun sitä sörkkii. Jos antaa sen itsekseen parantua, suuntaa katseen eteenpäin niin paranee kyllä. Eri asia jos on sairauksia kuten hemofiliat tai joku lihansyöjäbakteeri haavassa.

Haavan lailla mieli toimii normaalilla ihmisellä. Jos sitä avaa säännöllisesti ja niin ei se sieltä parane. Kerran hoitaa, mutta muuten antaa olla niin paranee kyllä. Ei tietysti sitte jos mieleltään sairas, tsykoosit ja kaksuuntaset häiriöt.
Lieviä vastoinkäymisiä elämässä tulee tietenkin kaikille, niissä varmasti onkin hyvä mikäli vatvomisesta pääsee eroon. Ja joissain tilanteissa auttaa että pääsee nopeasti purkamaan sitä jotenkin. Kuka nyt purkaa huonoa päiväänsä päiväkirjaan, foorumille tai salille. Eikä tietenkään huonoakaan tee jos asiasta pääsee puhumaab jollekin.
 
Ongelmatonta hoitomuotoa ei taida olla, tärkeää että hyödyt on suurempia kuin haitat, eikä haitat vakavia ja välillä voi kestää pitkäänkin että terapiasta saadaan hyötyä monessa tapauksessa saatetaan tarvita yhdistelmähoitoa ja lääkityksenkin suhteen joudutaan useissa tilanteissa hakea pitkään oikeaa lääkettä. Mutta toki em. mainittuihin psykoterapia ei välttämättä ole paras vaihtoehto tai ainoa vaihtoehto ja on psykoterpiastakin eri muotoja. Riippuu täysin mitä siellä taustalla on, tietenkin ensisijaisesti tärkeää on päästä luomaan se hoitokontakti.

Edit. Jos taustalla on traumaattisia tilanteita, pelkotiloja, ihmissuhdehaittoja voi olla että traumaterpiasta saadaan parempi hyöty
Mut mikä sen edellisen koko pointti oli? Että varoen terapiaan, kun voi olla haittoja vai mitä? Koska näyttöähän on valtavasti siitä, että terapia + lääkitys on paljon tehokkaampaa hoitoa kuin purkki kouraan ja ihminen kotiin.

Ongelmahan on perus duunarin kannalta minusta eniten se, että työterveyden kautta tota koko prosessia voi olla hankalaa käynnistää, kun ainoa mitä saat tehdyksi, on 20min aika sille liukuhihnalekurille. Ja sit pitäs osata ite huonossa kunnossa ruveta ettimään apua, että mistä saa asioita edes liikkeelle. Ja sit et saa aikoja, kun kaikilla kalenterit ihan tukossa. Ja jos saat aikoja, niin pikkaisen on säkästä kiinni, miten lähtee yhteistyö käyntiin. Ja kallista on joka tapauksessa, jos menee omasta pussista.

Että minä en kyllä tuhlais sekuntiakaan tuollaisten potentiaalisten terapian haittojen miettimiseen, jos on paha olla ja esim. työkyky uhattuna.
 
Minkä takia poliiseillakin on purkukeskusteluita traumaattisen tilanteen jälkeen? Siksi, että asiat pitää käsitellä, eikä jättää niitä hautumaan tai padota niitä sisälleen, koska tällä jälkimmäisellä tavalla on isohko mahdollisuus, että jossain kohtaa paskasaavi täytyy ja sit on isompia ongelmia.

En siis ymmärtänyt yhtään, että viittasko tuo haavan sörkkiminen jotenkin siihen, ettei itteään vaivaavista asioista pitäs puhua (kotona tai terapiassa), koska sehän on niin väärin kuin olla ja voi.

En oo poliisi enkä oo purkukeskustelussa ollu, mut ei kai se mikään terapia ole? Käyvät tilsun läpi että ampu imisen, eihän se kivaa ole, mutta kuuluu työhön ja tämmöstä se. Ja seuraavana päivänä töihin.

Yllä linkatussa jutussa lukee: "Parikymmentä käyntikertaa kestävät psykoterapiat ovat pääsääntöisesti teholtaan yhtä hyviä kuin kaksisataa käyntikertaa kestävät. Tietyissä erityistilanteissa voidaan tarvita todella pitkiä hoitoja." Must se on terapiaa jos poliisi käy tilsun jälkeen 20 kertaa puhumassa terapeutille miltä tuntuu ku ampu imisen. Saati käy kerran kuussa 200 kertaa. Niin 16 vuoden päästä kun terapeutti kysyy etä miltä susta tuntuu kun aikoinaan ammuit imisen ja poliisi sitä muistelee et miltä se tuntukaan. Niin mahtaako siitä yli päästä ollenkaan vai olisko se terapia se mikä pitää sitä muistoa yllä.

Ihan toinen asia, ei liity poliiseihin mutta tuttu kävi joskus pariterapiassa kun suhteessa meni huonosti ja kimuli oli sitä mieltä että kundin pitää muuttua. Terapeutti ei ollu samaa mieltä että kundi olis paska eikä käskeny sitä muuttumaan niin loppu terapia saman tien :LOL:

edit ettei jäis epäselväks en tarkota näillä että terapia olis huonoa tai sitä että kenenkään pitäis välttää terapiaa, päinvastoin terapiaa tarvii ja siellä kannattais ihmisten käydä. Vaan sitä tarkotin että jos joku "normaali" käy terapiassa pitkäkestoisesti avaamassa haavojaan niin miten ne paranee, ei mitenkään. Toki jos mieleltään sairas niin tarvinnee terapiaa ja lääkitystäkin.
 

Suositut

Back
Ylös Bottom