Off-topic 24h
- Keskustelun aloittaja Bisley
- Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
- Liittynyt
- 20.11.2005
- Viestejä
- 4 623
Tulee, ei tule.
taivaskäsi
VIP
Pitääpä kirjoittaa tänne nyt ekaa kertaa. :D
- Liittynyt
- 14.1.2006
- Viestejä
- 2 429
Taas maapallo on pyörinyt akselinsa ympäri ja on yö.
- Liittynyt
- 20.11.2005
- Viestejä
- 4 623
Kuka on tämä salaperänen dis, joka Prayerin viestit kuittaa?
- Liittynyt
- 15.6.2006
- Viestejä
- 7 803
Humalaisen horinaa taas vaihteeksi :D
- Liittynyt
- 20.11.2005
- Viestejä
- 4 623
Ihan kuolluhan tää Yö-thread nykyään on. Lomat on loppu ja koulut alkanu:lol2:
- Liittynyt
- 20.8.2006
- Viestejä
- 17 775
"Moro arvon pakkislaiset!
Kysely siitä että olenko vielä elossa.. olen. ps: kiitos Dis.
Viimeiset vuodet olen elänyt kuoressa josta en pääse pois.
Mielenterveys,masennus,viina,huumeet,rikokset ja naiset... Ne ei koskaan vain käy yhteen.
Jos joku on minun sekavista jutuistani jotain ymmärtänyt, niin tajuaa että olen
yksi totaalinen kusipää. Sellaisia on vaikka miten mutta en ole samanlainen.
Olen pahin heistä kaikista, koska en tuhoa vain omaa elämääni.
Tuhoan myös muiden ihmisten elämiä.. ja se tuntuu todella pahalta.
En välitä itsestäni, vain siitä että muiden ei tarvitsisi kärsiä minun tekemisistäni.
Pitäis pystyä pitämään muut erossa omasta paskastaan.
Siihen tulen pyrkimään. Koko loppuelämäni, kuinka pitkä se sitten onkaan.
Koko saatanan elämä täynnä pelkkiä mokia, vaikka en ole tämän vanhempi.
Se saa kysymään itseltään.. -"onko se sen arvoista?"
Jatkaa muiden "tappamista", mitä vitun järkeä siinä on??
Kolme hyvää kaveria makaa nytkin teholla ja yksi haudassa minun takiani.
Miltä se tuntuu? henkisesti ja fyysisesti? se tuntuu siltä että olet hirviö.
Se sattuu. ja siksi koska yrität miettiä miltä heistä/ heidän läheisistään tuntuu..
Se on asia jota miettii joka saatanan päivä, joka hetki se tulee mieleen.
Tekis vaan mieli itkeä, keksiä miten voisi olla tarpeeksi paljon pahoillaan, hyvittää tekemisensä.
Jos joku haluaa pilata elämänsä, se pitää ainakin saada tehdä itse.
Mulla oli tällä viikolla monta päivää aikaa miettia asioita. Miettiä niitä niin ,että niihin sais
jotain järkeä. mutta ei. saan vastauksen jokaiseen päässäni syntyneeseen kysymykseen
ehkä kerran miljoonasta, ja se ei riitä. Haluan vastauksen jokaiseen mutta en saa niitä.
Ja siitä ne ongelmat syntyvät
Kysymyksiä ilman vastauksia on sama kuin vihaa ilman rakkautta. ei niin voi olla. ei sitä pelata niin.
Maailmahan on paska paikka. Mutta miksi minä sanon niin? Loputtomalla ajattelulla sen on
oppinut huomaamaan. Kun palaset loksahtaa kohdalleen, aina miljoonan välein.
Se valkenee kyllä lopulta, se että kukaan ei rakasta sinua. Rakkaus loppuu siihen kun sinusta
ei voi enää hyötyä mitenkään.
Onko siinä järkeä että viettää öitä istuen nurkassa itkien ja miettien asioita joihin ei voi
vaikuttaa mitenkään...? se että ei voi jollekkin mitään on ihan vitun pelottavaa. se saa kylmiä
väreitä aikaan aina. Ehkä ei ole hyvä kätkeä raivoaan nauruun.
Mutta se on tapa jolla voin käsitellä ongelmiani, sulkea kaikki sisälleen.
Laittaa se murhe siihen pieneen puiseen laatikkoon, lukita se, laittaa se laatikko sinne
tuhansien muiden joukkoon ja tuhota avain. tehdä siitä ikuinen, asia johon muut ei voi koskea.
elämä muuttui eilen. näin että on ihminen joka ajattelee samalla tavalla kuin minä.
ensimmäistä kertaa tunsin niin... 18 vuotta ja ensimmäistä kertaa tiesin ,että on joku
joka todella ymmärtää mitä ajattelen tai tarkoitan.
Joku joka ei leimaa minua hulluksi tai vinkujaksi.
Joku joka ei yritä käyttää hyväksi tai satuttaa ,koska tietää heikkouteni.
19.8 siitä piti sitten tulla loppu. Minun piti lopettaa ongelmien tuottaminen itselleni ja muille.
Minun piti tehdä ensimmäistä kertaa elämässäni jotain hyvää.
Amfetamiinin yliannostuksella ei tehdä mitään hyvää.
En tiedä autanko maailmaa enemmän jäämällä vai lähtemällä....
Kuolemalla olisin aiheuttanut ehkä tuskaa. Kenelle? Välittääkö joku muka oikeasti..."
t:dis.
Kysely siitä että olenko vielä elossa.. olen. ps: kiitos Dis.
Viimeiset vuodet olen elänyt kuoressa josta en pääse pois.
Mielenterveys,masennus,viina,huumeet,rikokset ja naiset... Ne ei koskaan vain käy yhteen.
Jos joku on minun sekavista jutuistani jotain ymmärtänyt, niin tajuaa että olen
yksi totaalinen kusipää. Sellaisia on vaikka miten mutta en ole samanlainen.
Olen pahin heistä kaikista, koska en tuhoa vain omaa elämääni.
Tuhoan myös muiden ihmisten elämiä.. ja se tuntuu todella pahalta.
En välitä itsestäni, vain siitä että muiden ei tarvitsisi kärsiä minun tekemisistäni.
Pitäis pystyä pitämään muut erossa omasta paskastaan.
Siihen tulen pyrkimään. Koko loppuelämäni, kuinka pitkä se sitten onkaan.
Koko saatanan elämä täynnä pelkkiä mokia, vaikka en ole tämän vanhempi.
Se saa kysymään itseltään.. -"onko se sen arvoista?"
Jatkaa muiden "tappamista", mitä vitun järkeä siinä on??
Kolme hyvää kaveria makaa nytkin teholla ja yksi haudassa minun takiani.
Miltä se tuntuu? henkisesti ja fyysisesti? se tuntuu siltä että olet hirviö.
Se sattuu. ja siksi koska yrität miettiä miltä heistä/ heidän läheisistään tuntuu..
Se on asia jota miettii joka saatanan päivä, joka hetki se tulee mieleen.
Tekis vaan mieli itkeä, keksiä miten voisi olla tarpeeksi paljon pahoillaan, hyvittää tekemisensä.
Jos joku haluaa pilata elämänsä, se pitää ainakin saada tehdä itse.
Mulla oli tällä viikolla monta päivää aikaa miettia asioita. Miettiä niitä niin ,että niihin sais
jotain järkeä. mutta ei. saan vastauksen jokaiseen päässäni syntyneeseen kysymykseen
ehkä kerran miljoonasta, ja se ei riitä. Haluan vastauksen jokaiseen mutta en saa niitä.
Ja siitä ne ongelmat syntyvät
Kysymyksiä ilman vastauksia on sama kuin vihaa ilman rakkautta. ei niin voi olla. ei sitä pelata niin.
Maailmahan on paska paikka. Mutta miksi minä sanon niin? Loputtomalla ajattelulla sen on
oppinut huomaamaan. Kun palaset loksahtaa kohdalleen, aina miljoonan välein.
Se valkenee kyllä lopulta, se että kukaan ei rakasta sinua. Rakkaus loppuu siihen kun sinusta
ei voi enää hyötyä mitenkään.
Onko siinä järkeä että viettää öitä istuen nurkassa itkien ja miettien asioita joihin ei voi
vaikuttaa mitenkään...? se että ei voi jollekkin mitään on ihan vitun pelottavaa. se saa kylmiä
väreitä aikaan aina. Ehkä ei ole hyvä kätkeä raivoaan nauruun.
Mutta se on tapa jolla voin käsitellä ongelmiani, sulkea kaikki sisälleen.
Laittaa se murhe siihen pieneen puiseen laatikkoon, lukita se, laittaa se laatikko sinne
tuhansien muiden joukkoon ja tuhota avain. tehdä siitä ikuinen, asia johon muut ei voi koskea.
elämä muuttui eilen. näin että on ihminen joka ajattelee samalla tavalla kuin minä.
ensimmäistä kertaa tunsin niin... 18 vuotta ja ensimmäistä kertaa tiesin ,että on joku
joka todella ymmärtää mitä ajattelen tai tarkoitan.
Joku joka ei leimaa minua hulluksi tai vinkujaksi.
Joku joka ei yritä käyttää hyväksi tai satuttaa ,koska tietää heikkouteni.
19.8 siitä piti sitten tulla loppu. Minun piti lopettaa ongelmien tuottaminen itselleni ja muille.
Minun piti tehdä ensimmäistä kertaa elämässäni jotain hyvää.
Amfetamiinin yliannostuksella ei tehdä mitään hyvää.
En tiedä autanko maailmaa enemmän jäämällä vai lähtemällä....
Kuolemalla olisin aiheuttanut ehkä tuskaa. Kenelle? Välittääkö joku muka oikeasti..."
t:dis.
