Oon kyllä Reivin kans osittain samaa mieltä siitä, että usein kun mies avautuu ongelmistaan ja kertoo että nyt on niin raskasta ettei tahdo jaksaa, niin se neuvo on että kasaappa nyt itses hyvä mies. Se ei vain monesti kuulu miehen luontoon, että asioista valitetaan heti ja pyydetään apua heti, vaan usein sitä ittensä kasaamista on jo yritetty ja kaikenlaista tekohengitystä tehty ja sitten kun viimeisenä epätoivoisena hetkenä avautuu ongelmistaan, neuvo on tuommoinen edellä mainittu. Lopeta kitinä, hoida hommas kuntoon ja ole mies.
Miehet ei oikein tue toisiaan vaan oletetaan, että se on jokaisen homma hoitaa tonttinsa kuntoon. Ja se onkin miehelle tosi mielekästä puuhaa hoitaa omat hommansa yksin ja pärjätä itsenäisesti, joten tuo ei oo mikään pelkkä myytti jonka voi puhumalla murtaa vaan se on minun mielestä olennainen osa aikuisena miehenä olemista ja elämistä. Se on myös mitä mieheltä monessa tilanteessa oletetaan, olla se viimeinen asia johon turvautua joka tuo järjestystä kaaokseen ja se on todella luontainen ja palkitseva osa miehen psykologiaa kyetä olemaan se kallio muille. Sitten kun tuohon ei jostain syystä kykene, on yrittänyt ja yrittänyt pärjätä ja kun viimein pyytää apua ja kertoo ongelmistaan, vastaanotto sois olla muutakin kuin "tough love" tyylistä ympäripyöreyttä ja itsestäänselvyyksiä. Tottakai vastuu hommata itselleen apua on kuitenkin aina yksilöllä itsellään sukupuoleen katsomatta, kukaan muu ei siihen pysty. Se on vain niin pirun vaikeaa joskus myöntää tarvitsevansa apua, varsinkin jos koko persoona on rakennettu tuon perinteisen vahvan miehen rooliin. Se on rooli jota kohti varmaan jokainen mies haluaa jollain tasolla pyrkiä ja todella syvällisesti merkityksillinen ja palkitseva juttu. Miehenä olemisen ydinasioita mun mielestä.
mutta minä olen! Minun kainaloon saa tulla latautumaan
silittelisin orsilla1 partaa
