Kun onnistuin söhäisemään lasten lihavuutta aiheena, niin kokeillaas vielä tätä.
Aikuinen 50v Jari tykkää vähän vapailla juoda, ja se on niin kivaa että sitä juomista tulee tehtyä vaivihkaa myös työpäivinä ja jonkin ajan kuluttua käykin niin että joku epäilee Jarin työkuntoa, ja jo laissa määrättyjen pykälien mukaan työnantaja käynnistää hirmuisen ruljanssin jotta Jari saa mahdollisuuden ottaa niskalenkin viinapirusta ja ehkä palata vielä töihin!
VS
Aikuinen 50v Niko tykkää syödä hyvin. Hän paisuu 5 vuodessa 90kilosta -> 180kiloon. Ei ole mitenkään korrektia kenenkään sanoa Nikolle asiasta koska hänhän on aikuinen ja tekee omat valinnat. Työterveydessä kyllä terveyssisar uskaltaa mainita että nyt on kyllä riskejä todella paljon. Niko haistattaa paskat hoitsulle ja menee hesburgeriin. Niko painaa nyt 200 kiloa ja ei enää kykene tekemään työtään. Kaikki muut samaa työtä tekevät muissa vuoroissa nousee tikkailla siivoamaan paikkoja, mutta Nikon vuorokavereille sanotaan että Niko ei nyt enää pääse tikkaille, eli teidän työtaakka nousee kun teette Niko poloisen työtehtävät. Niko saa normaali palkan ja hänen työkaverit ei saa mitään extraa korvauksen muodossa.
Miksi yhteiskunnassa Jarin caseen reagoidaan välittömästi ja voimakkaasti, kun Nikon tapauksessa ilmeisesti ei ole mitään tehtävissä? Kai äärimmäisissä tapauksissa Nikolle pitäisi koittaa järjestää jokin työ missä voi toimia mutta en edes entisenä liitonmiehenä tiedä missä välissä henkilön voi irtisanoa koska hän ei ole enää yksinkertaisesti kykenevä tarjottuihin töihin?