Off-topic 24h

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Bisley
  • Aloitettu Aloitettu
@Lonewolf

Ois muuten hieno keittiön pöytä.

large.jpg
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Onneksi löytyi pakastimesta parin kilon paistinmurunen, ei tarvitse ihan nälässä olla. Nelisen tuntia slow cookerissa veti kylläkin vähän ylikypsäksi.

No jälkkäriksi kahvia ja mustikkakaakkua.
 
Alicia sanoi:
Toivottavasti on vain tilapäistä, mutta voi olla myös tuohon krooniseen munuaissairauteen liittyvää pahoinvointia (munuaisongelmat voivat aiheuttaa väsymystä, pahoinvointia, oksentelua, vatsakipua, ruokahaluttomuutta...). Seuraile tilannetta.
Jos kisun vointi ei kohene tai menee huonommaksi, niin sitten lääkäriin.


🐈🙏
Click to expand...

Konsultoin juuri lääkäriystävääni. Noh - hän on kyllä ihmisten kylmäkirurgi, mutta lääkäri kuitenkin. (Onko munuaispotilaskissan hyvinvointi ortopedian osaamisaluetta, Herr Doctor..?) Kissa ei vaikuta kivuliaalta ja reagoi kehräämällä ja puskemalla silittämiseen, joten tuskin hirveitä kipuja on. Huolestuttavaa kyllä, koska ruokahalua ei ole ja kissa ei tee mitään. Yhdet pisut lirutti yöllä hiekkalaatikkoon. En tiedä, onko olemassa jotain ruokahalua lisäävää lääkitystä ja olisiko siitä apua kuinka pitkäksi aikaa, koska munuaisten vajaatoiminta johtaa aina lopulta kuolemaan. Lääkärikäynti on kissalle niin stressaava kokemus, että mieluusti säästäisin pikkuystävän siltä. Harmi, kun ei ole pieneläinlääkäriä, joka tekisi kotikäyntejä.

Jos elämä nyt on hiipumassa, niin mieluiten kisu saisi rauhassa kuolla kotonaan. Tosin, jos meno alkaa näyttää tuskaisalta, niin sitten kiireellä saamaan se viimeinen helpottava piikki.
 
Sylverö sanoi:
Konsultoin juuri lääkäriystävääni. Noh - hän on kyllä ihmisten kylmäkirurgi, mutta lääkäri kuitenkin. (Onko munuaispotilaskissan hyvinvointi ortopedian osaamisaluetta, Herr Doctor..?) Kissa ei vaikuta kivuliaalta ja reagoi kehräämällä ja puskemalla silittämiseen, joten tuskin hirveitä kipuja on. Huolestuttavaa kyllä, koska ruokahalua ei ole ja kissa ei tee mitään. Yhdet pisut lirutti yöllä hiekkalaatikkoon. En tiedä, onko olemassa jotain ruokahalua lisäävää lääkitystä ja olisiko siitä apua kuinka pitkäksi aikaa, koska munuaisten vajaatoiminta johtaa aina lopulta kuolemaan. Lääkärikäynti on kissalle niin stressaava kokemus, että mieluusti säästäisin pikkuystävän siltä. Harmi, kun ei ole pieneläinlääkäriä, joka tekisi kotikäyntejä.

Jos elämä nyt on hiipumassa, niin mieluiten kisu saisi rauhassa kuolla kotonaan. Tosin, jos meno alkaa näyttää tuskaisalta, niin sitten kiireellä saamaan se viimeinen helpottava piikki.
Click to expand...
Etkös se sinäkin ollut vissiin kipeänä? Kisu vain myötä elää mukana. 😉
 
maltsu sanoi:
Olen tehnynä piirakan ja ulkovile uunissa.
Click to expand...
Leffa pyörii.

"There are three types of people in this world: sheep, wolves, and sheepdogs. Some people prefer to believe that evil doesn't exist in the world, and if it ever darkened their doorstep, they wouldn't know how to protect themselves. Those are the sheep"

Sitten ranut&nakit ja joku toinen kela.
 
Sylverö sanoi:
Kissa ei vaikuta kivuliaalta ja reagoi kehräämällä ja puskemalla silittämiseen, joten tuskin hirveitä kipuja on. Huolestuttavaa kyllä, koska ruokahalua ei ole ja kissa ei tee mitään.
Click to expand...

Minun viimeisimmällä kisulla oli krooninen munuaisten vajaatoiminta ja erikoisruokavaliolla hoidettiin. Kaikki menikin hyvin jonkin aikaa. Munuaisia säästävä erikoisruoka oli hyvä, mutta se munuaissairaus eteni siitä huolimatta. Huomasin, että tavallista enemmän vetäytyi lepäämään omiin oloihin. Kissa oli jo seniori, niin meni senkin piikkiin, mutta sitten alkoi käytös muuttua enemmän. Kissa kävi kyllä sylissä kehräämässä ja puskemassa, mutta ei enää jäänyt siihen pidemmäksi aikaa, kun piti pian päästä takaisin omaan pesään tai kiipeilypuuhun lepäilemään. Aikaisemmin herkuille ja märkäruoalle persolla kisulla myös ruokahalu laski. Karvanlähtö lisääntyi. Siinä vaiheessa, kun paino alkoi laskemaan, niin taas lääkäriin. Lääkärin ohjeiden ja kipulääkkeiden kera kotiin, mutta vointi huononi edelleen.

Viimeisimmäksi jääneellä lääkärissä asioinnilla potilas katseli kyllä odotusaulassa uteliaana muita eläimiä sekä ohi kulkevia ihmisiä, että siinä mielessä reipas potilas, mutta ei enää yrittänyt eläinlääkärin pöydältä lähteä mihinkään, vaan antautui täysin lääkärin tutkittavaksi. Ja jäi vielä tutkimuksen jälkeenkin siihen hoitopöydälle paikoilleen kyhjöttämään. Lääkäri totesi, että nyt näkee jo päälle päin, että on pahoinvointia (myrkytystila, kun munuaiset eivät jaksa suodattaa). Kissa yritti vain olla paikallaan, koska oli huono olo.

Ruokahaluttomuus, pahoinvointi ja painonlasku ovat munuaistaudin myöhäisiä oireita. Ja nyt oltiin siinä pisteessä, että ruokavaliohoito tai muukaan hoito ei enää riittänyt, koska paino laski ja vointi huononi, vaihtoehdot olivat dialyysi tai eutanasia. Kisu oli tuossa kohtaa 19 v., joten dialyysilläkään ei olisi enää kovin paljoa saanut jatkoaikaa, muutaman viikon korkeintaan. Lääkäri antoi minun valita, mutta kun kaikki faktat kuultuani raskain mielin valitsin eutanasian (jatkoaika tässä tapauksessa olisi ollut enemmän minun tarpeeseeni kuin rakkaan ystävän), niin lääkäri tuumasi, että se on hänenkin mielestä armollisin ratkaisu tässä tilanteessa, kun sairaus on pitkälle edennyt ja potilas korkeassa iässä. Nuoremman kissan kohdalla olisi ollut eri tilanne ja dialyysistä enemmän apua.

Tässä sinun kisuliinin tapauksessa ei vielä tiedä, liittyvätkö oireet ollenkaan munuaisiin, mutta tosiaan munuaispotilaalla voivat tuon tyyliseet oireet liittyä siihen sairauden etenemiseen. Ruokahaluttomuus voi olla ihan muustakin syystä olevaa ja luonteeltaan tilapäistä.

Toivotaan, että on tilapäistä ja kisu on kohta ihan ennallaan. 🙏
 
Back
Ylös Bottom