Off-topic 24h - Ihmettele maailmaa ja anna keskustelun virrata vapaasti

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Bisley
  • Aloitettu Aloitettu
Meta title: 💥 Off-topic 24h – Kaikki mikä ei sovi mihinkään muualle, mutta on pakko sanoa

Meta description: Keskustelua arjesta, ilmiöistä ja randomeista jutuista ympäri vuorokauden – auki kaikelle mitä mielessä liikkuu.


Doupin todelliset hyödyt ymmärtää vasta kun kokeilee, pelkkä korvaushoidollinen määrä testoa miehellä antaa jo aivan kiistattoman edun monellakin mittarilla. Kroppa on höyhenenkevyt, palautuminen tehokasta, vammoista toipuu nopeammin ym.

Vaikka just taitoluistelussa kaks henkilöä loukkaa polvensa. Toinen toipuu au naturel, toinen piikittää kantasoluja, kasvua ja testoa. Douppaaja toipuu nopeammin.
 
Kannattaako sitä urheiluun edes jättää, jos doupilla kaikki paremmin? Sen kun alkaa kaikki vaan nuoresta pitäen vetään testoa ja kasvua. Ja piriä toki, koska sehän on kivaa. Sit on pirteetä ja hyväkuntoista porukkaa konttorilla ja lenkkipoluilla, mitä nyt pieniä lieveilmiöitä saattaa tulla sivussa.
 
Huippu-urheilu on vaan yksi tosi iso tekijä siinä, mikä saa esimerkiksi lapsia ja nuoria harrastamaan. Koskee varmasti vanhempiakin. Kerrotaanko pienestä pitäen sit suoraan, että tällasta ja tällasta ainetta tarvii sit todennäköisesti pumpata itteensä, jos aikoo huipulla pärjätä?
Eipä sitä lapsena kauheasti tällaisia asioita miettinyt. Harri Kirvesniemi innosti hiihtämään, mutta ei mulle kukaan selittänyt mitä vaatii menestys sillä tasolla. Hippohiihdoissa sitten kävi ilmi, että menestys jo sillä tasolla vaatii enemmän reeniä mihin olen valmis sitoutumaan.
Itse opetan lapsia liikkumaan ilon kautta. Yritän tietoisesti välttää kilpaurheilun ihannointia, koska vanhana kilpaurheilijana en näe siinä mitään järkeä.
Jos lapsi sitten kuitenkin innostuu kisaamaan niin siinä on aikuisella valmennuksella suuri vastuu. Aion olla hyvin tarkka esim. taitoluistelun kaltaisten lajien suhteen, ettei menestys mene kehonkuvan edelle. Katson myös että junioriurheilun päämäärä on aikuisurheilussa eikä lyhytnäköisessä menestymisessä junnusarjoissa. Mikäli kisaaminen loppuu jossain kohtaa niin järkevä junnutreeni antaa myös hyvät eväät terveeseen elämään kuntourheilijana.

En itse usko, että horppaamisessa on mitään järkeä vielä teini-iässä. Sitten jos tilanne on se, että parikymppisenä on ikäluokkansa huippua ja edellytykset kv. menestykseen näyttää löytyvän niin siinä kohti näkisin, että on vastuullista valmennusta selittää vaihtoehdot rehellisesti. Onko järkevää esim. hakata seuraavat kymmenen vuotta ammattimaiseen harjoitteluun ilman ammattimaista lääkitystä? Vai olisiko ehkä järkevämpää vaihtaa kuntourheiluun ja suunnata kunnianhimo opiskeluun ja työuraan?
 
Eipä sitä lapsena kauheasti tällaisia asioita miettinyt. Harri Kirvesniemi innosti hiihtämään, mutta ei mulle kukaan selittänyt mitä vaatii menestys sillä tasolla. Hippohiihdoissa sitten kävi ilmi, että menestys jo sillä tasolla vaatii enemmän reeniä mihin olen valmis sitoutumaan.
Itse opetan lapsia liikkumaan ilon kautta. Yritän tietoisesti välttää kilpaurheilun ihannointia, koska vanhana kilpaurheilijana en näe siinä mitään järkeä.
Jos lapsi sitten kuitenkin innostuu kisaamaan niin siinä on aikuisella valmennuksella suuri vastuu. Aion olla hyvin tarkka esim. taitoluistelun kaltaisten lajien suhteen, ettei menestys mene kehonkuvan edelle. Katson myös että junioriurheilun päämäärä on aikuisurheilussa eikä lyhytnäköisessä menestymisessä junnusarjoissa. Mikäli kisaaminen loppuu jossain kohtaa niin järkevä junnutreeni antaa myös hyvät eväät terveeseen elämään kuntourheilijana.

En itse usko, että horppaamisessa on mitään järkeä vielä teini-iässä. Sitten jos tilanne on se, että parikymppisenä on ikäluokkansa huippua ja edellytykset kv. menestykseen näyttää löytyvän niin siinä kohti näkisin, että on vastuullista valmennusta selittää vaihtoehdot rehellisesti. Onko järkevää esim. hakata seuraavat kymmenen vuotta ammattimaiseen harjoitteluun ilman ammattimaista lääkitystä? Vai olisiko ehkä järkevämpää vaihtaa kuntourheiluun ja suunnata kunnianhimo opiskeluun ja työuraan?

Parin tutun skidi harrastaa taitoluistelua. Huh, toivottavasti omat skidit ei innostu. Vein kyllä taitoluistelukoulun järjestämään luistelukouluun. Hienosti oppinu siellä. Kaikkia lajeja saa koittaa.

Nyt vanhempi skidi (6v) pelaa futista tyttöjoukkueessa. 4h 15min treeniä viikossa. Mikä mun mielestä helvetisti ton ikäiselle, mutta tykkää mennä. Puhuu futiksesta koko ajan ja harjoittelee kotonakin, opettaa pikkusiskoa, niin menköön. On kyllä hyvät treenit heillä, tuosta saa kovan kuntopohjan mihin tahansa lajiin. Mitä haluakaan. Tai ei halua. Kunhan kuntoilee. Siinä me molemmat vanhemmat näytämme esimerkkiä ja kuntoilemme aktiivisesti ja otetaan lapset mukaan kuntoilemaan, venyttelemään ja jumppaamaan.

Tytöillä on tärkeää tuo urheilu nuorena. Jotta on aikuistumisen kynnyksellä hyvässä fyysisessä kunnossa. Siten saa rehdin miehen.
 
En itse usko, että horppaamisessa on mitään järkeä vielä teini-iässä. Sitten jos tilanne on se, että parikymppisenä on ikäluokkansa huippua ja edellytykset kv. menestykseen näyttää löytyvän niin siinä kohti näkisin, että on vastuullista valmennusta selittää vaihtoehdot rehellisesti. Onko järkevää esim. hakata seuraavat kymmenen vuotta ammattimaiseen harjoitteluun ilman ammattimaista lääkitystä? Vai olisiko ehkä järkevämpää vaihtaa kuntourheiluun ja suunnata kunnianhimo opiskeluun ja työuraan?
Mitään järkeähän huippu-urheilussa ei ole, ottaa lääkkeitä tai ei, vaikka ei se ole oikea kysymyskään tässä. Jos on hemmetinmoinen palo urheilla ja pärjätä, niin sitähän sitä pitää silloin tehdä. Asiat on jo aika hyvin, jos sillä tavalla yleensä elättää ittensä Suomessa. Näyttää tosin siltä, että vaatii nykypäivänä samalla Instagram-mannekiinina olemista.

Mutta että jokaiselle lahjakkaalle parikymppiselle löytyis ylipäätään joku sellainen valmentaja, joka tajuaa tuon taivaallista jostain aineiden käytöstä, saatika että niitä sais ottaa lääkärin valvonnan alla lajissa kuin lajissa, niin kuulostaa aika kaukaa haetulta.
 
Mutta että jokaiselle lahjakkaalle parikymppiselle löytyis ylipäätään joku sellainen valmentaja, joka tajuaa tuon taivaallista jostain aineiden käytöstä, saatika että niitä sais ottaa lääkärin valvonnan alla lajissa kuin lajissa, niin kuulostaa aika kaukaa haetulta.
Siinähän se onkin, ettei näitä asiantuntijoita ole näkyvillä, koska douppaaminen on kielletty säännöissä. Jos se olisi sallittua niin ei tarviis kuin lisätä liikuntatieteellisen pakolliseksi kurssiksi lääkitys ja palkata joukkueille pätevät lääkäri. En yhtään epäile, etteikö tätäkin jo kulisseissa tapahdu ainakin ammattiliigoissa.

Paavo Nurmen aikaan olympialaisiin oli kiellettyä osallistua jos oli ammattilainen. Nykyään on itsestään selvää, että pärjääminen tuolla tasolla vaatii rahoitusta, koska ei yleensä ole mahdollista käydä sekä palkkatyössä, että pärjätä urheilussa arvokisatasolla. Niinpä enää urheilijalle ei sujauteta ruskeaa kirjekuorta pukuhuoneessa tai järkätä "duunia" armeijasta. Koska ammattilaisuus on sallittu, olympiakomitealla on julkinen urheilija-apuraha, jota jaetaan mitalitoivoille, että voivat panostaa harjoitteluun. Lisäksi urheilijoiden apuna on managerit, jotka hakevat sponsoreita ja rahakkaita kisoja. Urheilijat saavat mediakoulutusta, joka tähtää markkina-arvon maksimointiin jne...
 
Kannattaako sitä urheiluun edes jättää, jos doupilla kaikki paremmin? Sen kun alkaa kaikki vaan nuoresta pitäen vetään testoa ja kasvua. Ja piriä toki, koska sehän on kivaa. Sit on pirteetä ja hyväkuntoista porukkaa konttorilla ja lenkkipoluilla, mitä nyt pieniä lieveilmiöitä saattaa tulla sivussa.
No en mä nyt ihan tätäkään tarkoittanu, mut en jaksa vängätäkään enempää. Mut puhdasta huippu-urheilua ei vaan ole olemassakaan.
 
Junnuna 16 vuotiaana kun treenattiin kovaa niin keksittiin jostain bodikirjasta mm. ginseng ja mitä näitä olikaan, soitin sitten apteekkiin ja selitin asian niin apteekkari meinasi suuttua. Se kun itsellä ollut aina että mikään ei riitä ja kaikki keinot käytetään, kyllä mä olen käynyt noita testojakin näin aikuisena mittauttaa mutta harmillisesti raja-arvojen keskellä.

Ai niin, oon muuten seukannut taitoluisteluvalmentajan kanssa.
 
No en mä nyt ihan tätäkään tarkoittanu, mut en jaksa vängätäkään enempää. Mut puhdasta huippu-urheilua ei vaan ole olemassakaan.
Ei tästä varmaan itse kukin jaksa sen enempää vängätä.

Minä kritisoin lähinnä sitä, että douppaamisesta tehtäis yhteiskunnallisesti hyväksyttävää tai että jotain parikymppistä lupaavaa jannua kannustetaan ottamaan aineita, koska et sinä muuten huipulla pärjää. Noissa asioissa minä näen enemmän haittoja kuin hyötyjä, että jatketaan sitten vaikka mieluummin tällä vähän tekopyhällä hiljaisen hyväksynnän linjalla.
 
Auttavatko nuo myrkyttömät piikit, igorin anaboliset stereot sun muut elimistöä lentsuja vastaan, etteivät oireet äidy niin pahaksi?
Veikkaan että tutkimustieto on aika paljon vähäisempää kuin myrkkypiikeistä. Mutta en jaksa selvittää.
 
Ei tästä varmaan itse kukin jaksa sen enempää vängätä.

Minä kritisoin lähinnä sitä, että douppaamisesta tehtäis yhteiskunnallisesti hyväksyttävää tai että jotain parikymppistä lupaavaa jannua kannustetaan ottamaan aineita, koska et sinä muuten huipulla pärjää. Noissa asioissa minä näen enemmän haittoja kuin hyötyjä, että jatketaan sitten vaikka mieluummin tällä vähän tekopyhällä hiljaisen hyväksynnän linjalla.
Ei tarvitse kannustaa, kertoa vain asioiden todellinen laita 🤔 Menestys ei tuu ilmaiseksi.

Mutta se siitä. Tässä kuva koirastani:

IMG_20220209_100514__01.webp
 
Vasepuukissa on monia hyviä ryhmiä mm. työjuttuihin liittyen joissa olettaisi olevan samanhenkisiä ammattilaisia.

Siellä kun kysyy vaikka että mistä olette etsineet muovisia 500x500x500mm laatikoita niin ehdottelut on että hakee kaupasta banaanilaatikoita ja kommentteja että Jorma Ala-vetelistä löysi niin 89 vuonna keltaisesta pörssistä, puulattikko myös on oiva vaihtoehto ja muutama vittuilu päälle aivan aiheeseen liittymättä.

Mie en jaksa!
 
Back
Ylös Bottom