- Liittynyt
- 3.6.2010
- Viestejä
- 15 331
Tollasille euroopanomistajille olis kunnon kurinpalautus paras joululahja
Off-topic 24h - Ihmettele maailmaa ja anna keskustelun virrata vapaasti
- Keskustelun aloittaja Bisley
- Aloitettu
- Liittynyt
- 3.11.2009
- Viestejä
- 35 925
ei se edes ole tuollanen vaan semmonen köppäänen "pahapoika"
#paikkakunnan kuntiti on varmaan nähneet liikenteessä niitä rosvomersuja
on paikkakunna kyllä yksi todellinen euroopanomistajakin, mutta ei siitä sen enempää, verenpaineeni nousee pelkästä ajatuksesta
muutkin ovat sanonett, että joku päivä se vielä saa turpaan, ja kovaa
on se niin kova leveilemään mm. yössä ja kaikkialla muuallakin
- Liittynyt
- 28.8.2002
- Viestejä
- 31 989
Tsek.
- Liittynyt
- 20.6.2018
- Viestejä
- 15 300
- Liittynyt
- 15.10.2008
- Viestejä
- 4 870
Pari ajatusta mm. mainituista kirjoista ajankuluksi spoilerin taakse, koska liian pitkästi tekstiä tähän keskusteluun mutta kirjoittelenpa lomapäivän ratoksi kuitenkin. 
Minä kuuntelin Dispenzan Breaking the Habit of Being Yourself: How to Lose Your Mind and Create a New One melkein puolitoistakertaa - toisella kerralla tajusin vasta siinä puolessavälissä, että tämähän on kuunneltu. Ei siis ensimmäisellä kerralla jotenkin jäänyt mieleen sen kummempana kuin esim. urheilijoiden mentaalivalmennus. Mielenkiintoisinta tässä Dispenzassa olikin se, että kirjoittaja on oikeasti neurotieteilijä eikä pelkästään bisneskonsultti.
Tuo mainittu Uskonko näyttää hyvältä opukselta, jos ei ole mitään vastaavaa aiemmin lukenut/kuunnellut. Minä olen käsitellyt omia elämää rajoittavia uskomuksiani (eng. limiting beliefs) juuri sen kautta, että ovatko ne faktoja, mistä päättelen, että ne ovat tosia ym. Tätä kautta myös uskaltauduin tekemään enemmän asioita, jotka jostain syystä tuntuivat pelottavilta tai sellaisilta, että "en minä voi koska... (omaksuttu rajoittava uskomus)" Toki, jotain rajoittavia uskomuksia on edelleen mutta tunnistan ne, eli tilanne ei ole toivoton.
Minä taas suosittelisin kuunneltavaksi/luettavaksi hiljattain kuuntelemaani Four Thousand Weeks: Embrace Your Limits. Change Your Life.
Olen jo pitkään uskonut (sekä itse kokenut), että ihminen on onnellinen, kun elää arvojensa mukaista elämää ja seisoo valintojensa takana mutta se mikä tässä oli hyvin sanoitettu oli, että tyytyminen on myös hyvä asia. Eli sen sijaan, että jo lapsesta alkaneen ohjelmoinnin mukaisesti ponnisteltaisiin seuraavan askeleen saavuttamiseksi (koska sitten ollaan ehkä onnellisempia) valitaankin jotain muuta, esim. olla onnellisia ja tyytyväisiä siitä ja siinä hetkessä mitä on, ja saatetaan näin saavuttaa jotain, mikä ei muuten olisi saavutettavissa. (huom. tähän liittyvässä esimerkissä myös Helsinki mainittu, Suomi maailmankartalle!)
Minä muistan hyvin sen hetken, kun valitsin tyytyä ihan vain nykyiseen työhöni joitakin vuosia sitten. Olin siihen asti luullut, että haluan rakentaa uraa ym., mitä nyt pidetään normaalina korkeasti koulutetulle henkilölle. Yhdessä kaupungissa oli vapaana sopiva paikka, looginen next step firman sisällä ja minua oli jopa kehoitettu hakemaan sitä rekrytoivan tiimin puolelta, eli oli ns. aika hyvät tsäänssit. Toki, se olisi tarkoittanut joko pitkiä työmatkoja tai etäsuhteeseen palaamista mutta olihan siinä paljon hyvääkin. Olin jo suunnitellut laittavani hakemuksen ja soittavani rekryävälle esimiehelle, kun eräänä päivänä kotiin ajaessa ihan yhtäkkiä yksin autossa istuessa tajusin: En minä halua muuttaa elämässäni yhtään mitään. En minä halua lähteä minnekään! Minun elämäni on hyvää juuri näin!
Koin melkein sellaisen valaistumisen kaltaisen helpottuneisuuden tunteen: Ei minun tarvitse haluta yhtään enempää. Minun on hyvä juuri näin ja minä olen onnellinen. Tulin kotiin ja minusta tuntui, että olin onnellisempi kuin pitkään aikaan. Ja jotenkin hassusti vapaa. Siinä hetkessä tunsin paitsi
jäämisen ilon (the joy of missing out) selkeämmin kuin ikinä, enkä hakenut sitä paikkaa täysin varmana siitä, että hakematta jättäminen oli oikea valinta minulle.
Mutta kun tässä näitä kirjoja tässä miettii, niin Brad Warnerin Hardcore Zen jäi mieleen, tai pikemminkin sen seuraukset. Silloin n. 15 vuotta sitten suomennoksessa oli kannessa lisäotsikko: "zeniä punkkareille." -Eihän siihen voinut olla tarttumatta!
Tätä nykyä ko. kirjasta on uusia painoksia mutta en ole itse palannut tuohon enää. Se oli kuitenkin ensikosketus minua puhuttelevaan buddhalaiseen maailmankatsomukseen (sitten peruskoulun elämänkatsomustuntien jälkeen). Toki sen jälkeen tuli paljon muitakin asiaan liittyviä kirjoja, enemmän tai vähemmän ajoittain; nytkin kuuntelen erästä luentosarjaa buddhalaisesta psykologiasta. Sanoisin, että tuon Hardcore Zenin aloittaman matkan seurauksena olen oppinut päästämään irti (sekä henkisistä että fyysisistä taakoista ja epäterveistä kiintymyksen kohteista) ja tulemaan enemmän sinuiksi sen kanssa, että kaikki on ohimenevää; olen oppinut olemaan enemmän läsnä ja arvostamaan elämää ja sen ainutkertaisuutta.
Eli jos buddhalaisuudestä lukeminen sinänsä vieroksuttaa, suosittelen kirjaa Hardcore Zen - ja lisää mielessäsi vanha lisäotsikko: Zeniä punkkareille.
Tuo mainittu Uskonko näyttää hyvältä opukselta, jos ei ole mitään vastaavaa aiemmin lukenut/kuunnellut. Minä olen käsitellyt omia elämää rajoittavia uskomuksiani (eng. limiting beliefs) juuri sen kautta, että ovatko ne faktoja, mistä päättelen, että ne ovat tosia ym. Tätä kautta myös uskaltauduin tekemään enemmän asioita, jotka jostain syystä tuntuivat pelottavilta tai sellaisilta, että "en minä voi koska... (omaksuttu rajoittava uskomus)" Toki, jotain rajoittavia uskomuksia on edelleen mutta tunnistan ne, eli tilanne ei ole toivoton.
Minä taas suosittelisin kuunneltavaksi/luettavaksi hiljattain kuuntelemaani Four Thousand Weeks: Embrace Your Limits. Change Your Life.
Olen jo pitkään uskonut (sekä itse kokenut), että ihminen on onnellinen, kun elää arvojensa mukaista elämää ja seisoo valintojensa takana mutta se mikä tässä oli hyvin sanoitettu oli, että tyytyminen on myös hyvä asia. Eli sen sijaan, että jo lapsesta alkaneen ohjelmoinnin mukaisesti ponnisteltaisiin seuraavan askeleen saavuttamiseksi (koska sitten ollaan ehkä onnellisempia) valitaankin jotain muuta, esim. olla onnellisia ja tyytyväisiä siitä ja siinä hetkessä mitä on, ja saatetaan näin saavuttaa jotain, mikä ei muuten olisi saavutettavissa. (huom. tähän liittyvässä esimerkissä myös Helsinki mainittu, Suomi maailmankartalle!)
Minä muistan hyvin sen hetken, kun valitsin tyytyä ihan vain nykyiseen työhöni joitakin vuosia sitten. Olin siihen asti luullut, että haluan rakentaa uraa ym., mitä nyt pidetään normaalina korkeasti koulutetulle henkilölle. Yhdessä kaupungissa oli vapaana sopiva paikka, looginen next step firman sisällä ja minua oli jopa kehoitettu hakemaan sitä rekrytoivan tiimin puolelta, eli oli ns. aika hyvät tsäänssit. Toki, se olisi tarkoittanut joko pitkiä työmatkoja tai etäsuhteeseen palaamista mutta olihan siinä paljon hyvääkin. Olin jo suunnitellut laittavani hakemuksen ja soittavani rekryävälle esimiehelle, kun eräänä päivänä kotiin ajaessa ihan yhtäkkiä yksin autossa istuessa tajusin: En minä halua muuttaa elämässäni yhtään mitään. En minä halua lähteä minnekään! Minun elämäni on hyvää juuri näin!
Koin melkein sellaisen valaistumisen kaltaisen helpottuneisuuden tunteen: Ei minun tarvitse haluta yhtään enempää. Minun on hyvä juuri näin ja minä olen onnellinen. Tulin kotiin ja minusta tuntui, että olin onnellisempi kuin pitkään aikaan. Ja jotenkin hassusti vapaa. Siinä hetkessä tunsin paitsi
jäämisen ilon (the joy of missing out) selkeämmin kuin ikinä, enkä hakenut sitä paikkaa täysin varmana siitä, että hakematta jättäminen oli oikea valinta minulle.
Mutta kun tässä näitä kirjoja tässä miettii, niin Brad Warnerin Hardcore Zen jäi mieleen, tai pikemminkin sen seuraukset. Silloin n. 15 vuotta sitten suomennoksessa oli kannessa lisäotsikko: "zeniä punkkareille." -Eihän siihen voinut olla tarttumatta!
Tätä nykyä ko. kirjasta on uusia painoksia mutta en ole itse palannut tuohon enää. Se oli kuitenkin ensikosketus minua puhuttelevaan buddhalaiseen maailmankatsomukseen (sitten peruskoulun elämänkatsomustuntien jälkeen). Toki sen jälkeen tuli paljon muitakin asiaan liittyviä kirjoja, enemmän tai vähemmän ajoittain; nytkin kuuntelen erästä luentosarjaa buddhalaisesta psykologiasta. Sanoisin, että tuon Hardcore Zenin aloittaman matkan seurauksena olen oppinut päästämään irti (sekä henkisistä että fyysisistä taakoista ja epäterveistä kiintymyksen kohteista) ja tulemaan enemmän sinuiksi sen kanssa, että kaikki on ohimenevää; olen oppinut olemaan enemmän läsnä ja arvostamaan elämää ja sen ainutkertaisuutta.
Eli jos buddhalaisuudestä lukeminen sinänsä vieroksuttaa, suosittelen kirjaa Hardcore Zen - ja lisää mielessäsi vanha lisäotsikko: Zeniä punkkareille.
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 20.6.2018
- Viestejä
- 15 300
Olen tänään itsekin aivastanut neljä kertaa. Tästäkö se nyt alkaa?
Kannakselaisen lampaan villasta itse neulotut! Ehti päivystysvuorojen välillä hyvin kilkuttelemaan puikkoja. Välillä juotiin vähän tsaijua vanikan kanssa. Ai että. Kyllä nuoruus oli elämän parasta aikaa.
- Liittynyt
- 28.8.2002
- Viestejä
- 31 989
Tää on nyt päivä 2,5 ja pahin kuumepiikki so far.
- Liittynyt
- 28.8.2002
- Viestejä
- 31 989
Se on aina.
- Liittynyt
- 3.11.2009
- Viestejä
- 35 925
Deleted member 43228
Sain hullun ajatuksen. Jos avais vaikka työkoneen.
- Liittynyt
- 28.8.2002
- Viestejä
- 31 989
Minä: en.
- Liittynyt
- 3.11.2009
- Viestejä
- 35 925
Minulla ei ole vaihtoehtoa
olen pitänyt edes alkeellisen rantakunnon alarajana 85kilon massaa
olen siis ainakin 5kiloa alipainoinen tällähetkellä