Eräänä yönä ufot sieppasivat minut. Lentävä lautanen kuljetti minut huippukehittyneeseen sivilisaatioon. Siellä minuun asennettiin laite, jonka avulla ymmärsin ufokieltä. Sitten minut annettiin lemmikiksi olennolle nimeltä Örb. Se nimesi minut Zabiksi. Örb leperteli minulle, että olen rescue hominoidi. Hän pelasti minut alkeellisesta ihmiselämästäni, jota vaivaavat taudit, väkivallan uhka, huono ravinto ja lyhyt eliniänennuste. Mikä pahinta maapallolla yksikään lonkeroinen ei rakastanut minua eikä huolehtinut minusta. Örb lupasi käyttää tuhansia krediittejä siihen, että eläisin 500 vuotta eikä minun tarvitsisi ikinä enää pelätä. Sitten Örb lähti töihin pariksi viikoksi ja jätti minulle aktivointileluksi värityskirjan ja kasan alien-grade-terveys-muroja. Kun Örb tuli takaisin, makasin sohvalla katatonisessa tilassa. Örb kutitteli minua erogeenisista paikoista ja sai minut huokailemaan tyytyväisenä. "Voi lonkeroisen pikku kulta!"-Örb leperteli. "Eikö olekin ihanaa, kun saat lepäillä meidän turvallisessa lonkeroispesãssä?" Sitten Örb päivitti lonkeroismediaan kuvan minusta ja tekstin: "Mikä komistus! Kuka kaipaa toista lonkeroista, kun hominoidilta saa lojaalimpaa rakkautta?" Sitten lähdettiin ulos. Örb laittoi minulle kaulapannan. Ajattelin vähän hölkätä, että olo paranisi. Örbin lonkero oli kuitenkin kipeä, joten taaperrettiin 1 km/h. Yllättäen näin seksikkään blondin, joka keinahteli oman isäntänsä hihnassa. Blondi heitti veretseisauttavan silmäyksen ja huikkasi: "Hei komistus! Panettaa ihan järkyttävästi. Tuu tänne jos tahdot!" Ryntäsin juoksuun kikkeli tanassa. Örb oli syventynyt hypermedialaitteeseen, joten ehdin kehittää vauhtia ennenkuin se tajusi mitä tapahtuu. Kesken spurtin Örb havahtui ja lonkero painoi xlexin nappia. Äkkipysäys kiskais mut perseelleen. "Hyi hyi Zab! Mitä sinä nyt tuollaista? Iljettävää!" Örb torui. Hän pahoitteli myös blondin isännältä ja selitti, että oikeasti olen ihan kiltti pikku hominoidi.
Apeana jatkoin lenkkiä. Onneksi joku oli pudottanut maahan kaljatölkin. Örb räpläsi taas laitettaan, joten sihautin tölkin auki ja kulautin kurkkuun. Silloin Örb havahtui ja kauhistui: "Yäk! Sylje se paska pois! Inhoan kaljan hajua! Ei söpön hominoidin kuulu juoda kaljaa!" Örb tunki lonkeronsa suuhuni, vaikka rimpuilin vastaan.
Sitten Örb lonkeroi taas laitettaan ja selitti minulle vastuulliseen sävyyn: "Eihän me haluta, että iljettävät hominoidiviettisi aiheuttavat pahennusta ja vaivaa meidän ihanassa lonkeromaailmassa? Siksi varasin sinulle huomiseksi ajan kastraatioon."
Heräsin kauhusta huutaen.
