Off-topic 24h - Ihmettele maailmaa ja anna keskustelun virrata vapaasti

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Bisley
  • Aloitettu Aloitettu
Meta title: 💥 Off-topic 24h – Kaikki mikä ei sovi mihinkään muualle, mutta on pakko sanoa

Meta description: Keskustelua arjesta, ilmiöistä ja randomeista jutuista ympäri vuorokauden – auki kaikelle mitä mielessä liikkuu.


Me jonotettiin 1,5h tuon plagaatin vasemmasta reunasta, ku käytiin reilu viikko sitten. Iltapäivällä ja illalla jono varmaan liikkuu nopeemmin.

Siellä on Ateneumissa Ilja Repinin näyttely joka on kyllä tosi hyvä, kävin katselemassa viime perjantaina. En vaan käsitä miksi porukka tuolla jonottelee kun sinne pysty liput kuitenkin ostamaan, itse marssin sisään e-lipun kanssa ja jonotin nolla minuuttia. :woot:
Lippuja saa vaa ovelta nyt ja ennakkoliput myyty loppuun.
 
Viimeksi muokattu:
Sukulaisella on maatila. Ei näytä kärsiviltä lehmät. Vapaasti kulkevat laitumelle ja sisälle kun siltä tuntuu. Menevät itse lypsyrobottiin kun tissit täynnä. Kun selkää kutittaa menevät rapsutusrobottiin. Toki heijät syödään myöhemmin, mutta luulisimpa että heijät syötäis luonnossakin ennenpitkää. Jos ei muut niin muurahaiset. Väitän että jopa että vähemmän kärsivät navetassa kun vapaana luonnossa. Esim jossain pohjanmaan mettässä. Saattais tulla talvella vilu.
 
Eikö lemmikkieläimen pito ole kaikkein pahin mahdollinen asia? Se on vain ihmisen huvin vuoksi tehtyä, eläin yleensä erotettu lajitovereistaan, ei ole valvontaa jne.

Eräänä yönä ufot sieppasivat minut. Lentävä lautanen kuljetti minut huippukehittyneeseen sivilisaatioon. Siellä minuun asennettiin laite, jonka avulla ymmärsin ufokieltä. Sitten minut annettiin lemmikiksi olennolle nimeltä Örb. Se nimesi minut Zabiksi. Örb leperteli minulle, että olen rescue hominoidi. Hän pelasti minut alkeellisesta ihmiselämästäni, jota vaivaavat taudit, väkivallan uhka, huono ravinto ja lyhyt eliniänennuste. Mikä pahinta maapallolla yksikään lonkeroinen ei rakastanut minua eikä huolehtinut minusta. Örb lupasi käyttää tuhansia krediittejä siihen, että eläisin 500 vuotta eikä minun tarvitsisi ikinä enää pelätä. Sitten Örb lähti töihin pariksi viikoksi ja jätti minulle aktivointileluksi värityskirjan ja kasan alien-grade-terveys-muroja. Kun Örb tuli takaisin, makasin sohvalla katatonisessa tilassa. Örb kutitteli minua erogeenisista paikoista ja sai minut huokailemaan tyytyväisenä. "Voi lonkeroisen pikku kulta!"-Örb leperteli. "Eikö olekin ihanaa, kun saat lepäillä meidän turvallisessa lonkeroispesãssä?" Sitten Örb päivitti lonkeroismediaan kuvan minusta ja tekstin: "Mikä komistus! Kuka kaipaa toista lonkeroista, kun hominoidilta saa lojaalimpaa rakkautta?" Sitten lähdettiin ulos. Örb laittoi minulle kaulapannan. Ajattelin vähän hölkätä, että olo paranisi. Örbin lonkero oli kuitenkin kipeä, joten taaperrettiin 1 km/h. Yllättäen näin seksikkään blondin, joka keinahteli oman isäntänsä hihnassa. Blondi heitti veretseisauttavan silmäyksen ja huikkasi: "Hei komistus! Panettaa ihan järkyttävästi. Tuu tänne jos tahdot!" Ryntäsin juoksuun kikkeli tanassa. Örb oli syventynyt hypermedialaitteeseen, joten ehdin kehittää vauhtia ennenkuin se tajusi mitä tapahtuu. Kesken spurtin Örb havahtui ja lonkero painoi xlexin nappia. Äkkipysäys kiskais mut perseelleen. "Hyi hyi Zab! Mitä sinä nyt tuollaista? Iljettävää!" Örb torui. Hän pahoitteli myös blondin isännältä ja selitti, että oikeasti olen ihan kiltti pikku hominoidi.
Apeana jatkoin lenkkiä. Onneksi joku oli pudottanut maahan kaljatölkin. Örb räpläsi taas laitettaan, joten sihautin tölkin auki ja kulautin kurkkuun. Silloin Örb havahtui ja kauhistui: "Yäk! Sylje se paska pois! Inhoan kaljan hajua! Ei söpön hominoidin kuulu juoda kaljaa!" Örb tunki lonkeronsa suuhuni, vaikka rimpuilin vastaan.
Sitten Örb lonkeroi taas laitettaan ja selitti minulle vastuulliseen sävyyn: "Eihän me haluta, että iljettävät hominoidiviettisi aiheuttavat pahennusta ja vaivaa meidän ihanassa lonkeromaailmassa? Siksi varasin sinulle huomiseksi ajan kastraatioon."

Heräsin kauhusta huutaen.
 
Eräänä yönä ufot sieppasivat minut. Lentävä lautanen kuljetti minut huippukehittyneeseen sivilisaatioon. Siellä minuun asennettiin laite, jonka avulla ymmärsin ufokieltä. Sitten minut annettiin lemmikiksi olennolle nimeltä Örb. Se nimesi minut Zabiksi. Örb leperteli minulle, että olen rescue hominoidi. Hän pelasti minut alkeellisesta ihmiselämästäni, jota vaivaavat taudit, väkivallan uhka, huono ravinto ja lyhyt eliniänennuste. Mikä pahinta maapallolla yksikään lonkeroinen ei rakastanut minua eikä huolehtinut minusta. Örb lupasi käyttää tuhansia krediittejä siihen, että eläisin 500 vuotta eikä minun tarvitsisi ikinä enää pelätä. Sitten Örb lähti töihin pariksi viikoksi ja jätti minulle aktivointileluksi värityskirjan ja kasan alien-grade-terveys-muroja. Kun Örb tuli takaisin, makasin sohvalla katatonisessa tilassa. Örb kutitteli minua erogeenisista paikoista ja sai minut huokailemaan tyytyväisenä. "Voi lonkeroisen pikku kulta!"-Örb leperteli. "Eikö olekin ihanaa, kun saat lepäillä meidän turvallisessa lonkeroispesãssä?" Sitten Örb päivitti lonkeroismediaan kuvan minusta ja tekstin: "Mikä komistus! Kuka kaipaa toista lonkeroista, kun hominoidilta saa lojaalimpaa rakkautta?" Sitten lähdettiin ulos. Örb laittoi minulle kaulapannan. Ajattelin vähän hölkätä, että olo paranisi. Örbin lonkero oli kuitenkin kipeä, joten taaperrettiin 1 km/h. Yllättäen näin seksikkään blondin, joka keinahteli oman isäntänsä hihnassa. Blondi heitti veretseisauttavan silmäyksen ja huikkasi: "Hei komistus! Panettaa ihan järkyttävästi. Tuu tänne jos tahdot!" Ryntäsin juoksuun kikkeli tanassa. Örb oli syventynyt hypermedialaitteeseen, joten ehdin kehittää vauhtia ennenkuin se tajusi mitä tapahtuu. Kesken spurtin Örb havahtui ja lonkero painoi xlexin nappia. Äkkipysäys kiskais mut perseelleen. "Hyi hyi Zab! Mitä sinä nyt tuollaista? Iljettävää!" Örb torui. Hän pahoitteli myös blondin isännältä ja selitti, että oikeasti olen ihan kiltti pikku hominoidi.
Apeana jatkoin lenkkiä. Onneksi joku oli pudottanut maahan kaljatölkin. Örb räpläsi taas laitettaan, joten sihautin tölkin auki ja kulautin kurkkuun. Silloin Örb havahtui ja kauhistui: "Yäk! Sylje se paska pois! Inhoan kaljan hajua! Ei söpön hominoidin kuulu juoda kaljaa!" Örb tunki lonkeronsa suuhuni, vaikka rimpuilin vastaan.
Sitten Örb lonkeroi taas laitettaan ja selitti minulle vastuulliseen sävyyn: "Eihän me haluta, että iljettävät hominoidiviettisi aiheuttavat pahennusta ja vaivaa meidän ihanassa lonkeromaailmassa? Siksi varasin sinulle huomiseksi ajan kastraatioon."

Heräsin kauhusta huutaen.

Mitä ikinä käytätkään niin mistä sitä sais? Keskiviikko tuntuu maanantailta.
 
Boulderointia Areenasta.
Kävin kokeilee boulderointia viikko sitten Herttoniemessä. 6B pääsin läpi, mutta ei ollu oikeesti sen tasonen. Ei ollu nättiä menoa 😂😂
 
Kyllä moottoripyöräily on kivaa! Eilen kaatosateessa 350 kilsaa ja tänään vasta 150 km ja vielä olis 180 jäljellä. Vettä on läpipäästänyt vasta kengät, housut, hanskat ja takin alaosa. Avokypärä on myös kiva..

Hyi hitto.

Työnnettiin Inarista Rovaniemelle sateessa koko reilun 330 kilometriä, eikä ollut varsinaisesti herkkua. Meinattiin ensin, että jos jäisi Sodankylään pitämään sadetta... Mutta samalla Nesteellä oli muutama muu motoristi myös, ja näistä yhden pariskunnan kuski painoi menemään nimenomaan avokypärässä. Todettiin sitten, että kun on kunnon kumikamat kuitenkin, niin pikkujuttu se kai on. Avokypärässä varmaan aika herkkua!

Eikä muuten pidä Rukkan goretkaan, ainakaan hanskat, ainakaan tota matkaa. Sen sijaan keltaisena kumimuumina Dainesen sadeasussa selvisi isommalti kuivana. Kahvalämppärit meni kyllä tilaukseen.
 
Mä olen ihan tyytyväinen jos on uimahallissa märkää ja naisen jalkovälissä kosteaa. Muuten olen sellainen perinteinen suomalainen kermaperse, että jos lahje kastuu niin itku tulee.
 
Saderukkaset käteen, niin ei sormet palele märkänä.

Tai no, ei ne kyllä auta jos muuten on kylmä helpolla sormille.

Talvella varsinkin kahvalämppärit jeba. Tosin, kahvarukkaset auttaa ehkä jopa enemmän.
 
Back
Ylös Bottom