Jokusen sata tai rapiat tuhat kilometriä olen elämäni aikana vaellellut lapin erämaissa jalan, joten hieman on kokemuspohjaa ainakin niistä hommista.
)
Itse siis vaellan Meindl:n vaelluskengillä. Kunnon kalvo ja omaan jalkaan muovautunut tossu. Fakta on se, että kun viikon kävelet 20 km päivässä saat joka tossun märäksi.
Yön aikana on ongelma kuivata kalvokenkä edes autiotuvassa kaminan lämmössä, joten telttaoloissa se on vaan haave. Ja märän kengän ongelma on se, että sukka kastuu ja kun sukka kastuu, niin jalan nahka on todella altis rakoille. Miksi itse käytän vaellusretkillä varrellisia kalvokenkiä on se, että tarvitsen varret. Omat nilkat ei ehdi kehittyä tarpeeksi vahvoiksi sillä tahdilla, että vaellan kerran vuoteen sen rapiat 100 km. Ja vielä naisen kanssa paikassa, jossa puhelin ei kuulu sekä kummallakin on +-20-25kg rinkat, en halua ottaa sitä riskiä, että telon nilkkani jossain hornan tuutissa. Omat nilkat ei arjessa totu kantaan lapin juurakkoisilla tai kivisillä poluilla 20 kg rinkkaa. Varrellisilla kengillä on ainakin kerran päivään sattunut tilanne, että oho, hups. Jolloin huti askelman paikkaa kengän varsi, eli nilkka on säilynyt ehjänä.
Sanoit että lapissa ei vaelleta verkkolenkkareissa. Ei niin, vaan nämä yksin koiransa kanssa sinkoilevat menevät varvastossuilla tai muilla vastaavilla aivan ohutpohjaisilla lenkkariakin heppoisimmilla tossuilla. Sen mitä vuosien saatossa näitä oikeasti pitkiä matkoja päivässä käveleviä haastatellut ja tutustunut, niin paras kenkä paljon vaeltavalle on verkkolenkkari (eli maastojuoksulenkkari) ja joku muu ohut pohjainen lippaskenkä. Niillä ne siellä painaa. Siellä kun saa jokaisen kengän kastumaan aivan läpi jolloin nopeasti kuivuva kenkä vie voiton, jos nilkat kestää. Kalvollisesa lenkkarissa sama kuivumisongelma erämaaoloissa.
Nämä siis havaintoja vuosien varrelta, kun puhunut lepopäivien ratoksi kansallispuistojen vapaaehtoisille ja muille enemmän ja vähemmän vaeltamista harrastaville.
