- Liittynyt
- 23.12.2010
- Viestejä
- 8 989
Minä en näe tuota kuvaa.
En pysty lyömään luuria korvaan edes lehtimyyjälle.

Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.

Täsä, Irma.Minä en näe tuota kuvaa.
En pysty lyömään luuria korvaan edes lehtimyyjälle.![]()



Tämä on kyllä saatanan hieno ominaisuus ihmisessä. Itse pääsin jostain madafakin ujoudesta eroon noin yläasteella kun yhtäkkiä koin valaistuksen että mähän oon vittu kaikkien yläpuolella. En siis sitä mitenkään toitottanut. Sisäisesti vaan tajusin. Siitä lähtien osannut nauraa itselle enkä ole välittänyt muiden ilkkumisista. Enkä nyt tarkoita että mulkku olisin. (voin toki ollakkin)Muistan yhden tapauksen jostain seiskaluokalta. Olin saanut uudet arskat ja vetäsin ne kevätaurinkoon päähän. Nuorisotiloilla rappusilla yks vanhempi toveri alkoi ilkkua, kuinka on rumat lasit. Muistan aina, kun oma kaverikin naureskeli vierellä tälle ilkkumiselle. Ihmettelin, että mikä silläkin nyt on. Satuin vaan sillon jo tietään, että tällä ilkkujalla oli mutsi työtön ja isä teki satunnaisia hanttihommia, eli ei varmaan paljon uusia arskoja saanut sovitella. Pidin suuni tästä tiedosta tukossa ja arskat silmillä.
Innolla odotan niitä aikoja, jos lapsia siunaantuu.
Meillä on toki ollut rakastavat vanhemmat, mutta minä luulen että ainakin tietty tatsi tekemiseen on syntynyt siinä, kun isä on aina sanonut, että jos jonkun laitteen ihminen on tehnyt, sinä olet myös ihminen ja voit sen korjata. Tätä kautta sitten pikkupoikana on tullut kaikkea korjailtua ja ruuvailtua. Ja kun on taas osannut jotain korjata, niin se ruokkii itseään lisää tekemään käsillä joka kasvattaa itsetuntoa muillakin elämän osa-alueilla.Tämä on kyllä saatanan hieno ominaisuus ihmisessä. Itse pääsin jostain madafakin ujoudesta eroon noin yläasteella kun yhtäkkiä koin valaistuksen että mähän oon vittu kaikkien yläpuolella. En siis sitä mitenkään toitottanut. Sisäisesti vaan tajusin. Siitä lähtien osannut nauraa itselle enkä ole välittänyt muiden ilkkumisista. Enkä nyt tarkoita että mulkku olisin. (voin toki ollakkin)
Milllä ilveellä opettaisin tämän tyttärelle. Ettei tulis niin huonoa itsetuntoa ku sen mutsilla oli teini-ikäisenä. Taitaa olla väistämätöntä kun syntyi ilman kullia.
Sorry, pahoittelen ihan vilpittömästi jos nyt kiskasen vähän mattoa jalkojen alta. Murran esirippua.
Ei niitä oikeesti siunaannu. Munapilluun -taktiikalla niitä tulis. Ei niin nokonnuukaa mitenkä päin tai missä. Mieluusti yhteisymmärryksessä.
Minusta on aika paljonkin pahaa siinä, jos kulttuurisella tasolla "mies on pohjimmiltaan sika ja pitää naista alempiarvoisena". Yksilötasolla jokainen valitkoon vaikka kotikurisuhteen jos se on se oma juttu, mutta tässä ei taida olla yksilötasosta enää kyse. Oma isäni ja isoäitini joutuivat elämään elämänsä väkivaltaisen ja alkoholisoituneen isoisäni kanssa siksi, että 50-luvulla Suomessa oli tehty hyvin vaikeaksi yhteiskunnallisella tasolla valita muunlaista elämää, kuin kotirouva-elättäjämallin mukaista. Luojan kiitos niistä ajoista on tultu kauas, viis siitä kuinka monta kilometria nyt saan polkea pyörää työjuhtana räntäsateessa. Luojan kiitos mulla on myös sellainen tasa-arvolla pilattu suomalainen mies, en kyllä koskaan muunlaista ottaisikaan.Näin olen myös ymmärtänyt.
Eikä siinä ole mitään pahaa, se on vaan erilainen kulttuuri.
jos porukat on potkinut eteenpäin.
Eipä ole täälläkään ollut tilillä kuin lasten ristikoista voitetut markat. Mutta eteenpäin on kannustettu ja autettu sen mikä on mahdollista muuten kuin suoraan rahallisesti.Tätä minä olen omieni kanssa noudattanut. En tarkoita, että pitäisi kaikki antaa valmiina ja pumpulissa kasvattaa. Vaan sitä, että olen apuna, kannustan, tuen ja välillä patistan jotta lapset saisivat parhaat mahdolliset lähtökohdat elämään.
Vaikka olen köyhä enkä voi säästää lapsilleni koko elämän lapsilisiä ja antaa sitten kymmeniä tuhansia euroja fyfyä puhtaana käteen kun täysi-ikäisyys koittaa. Voin silti mahdollistaa asioita ja ottaa kasvatuksessa huomioon, omalla esimerkilläni näyttää, että valinnat olisivat kutakuinkin fiksuja. Toki, lopullisen päätöksen he tekevät itse.
Summa summarun, jos voin itse jotenkin helpottaa lasteni tulevaisuutta niin sen kyllä teen. Että ei kaikkea tarvitsisi tehdä vaikeimman kautta niin kuin itsellä.

Toi nuoresta putkeen menneet kesätyöt on kyllä yks iso juttu.
Minä tiedän yhden tapauksen, jossa lasten äiti ihmetteli, minkä takia hänen pitäisi lastensa lainojaan taata, ei ole hänenkään lainaansa aikoinaan kukaan taannut.