- Liittynyt
- 16.9.2002
- Viestejä
- 15 146
Osaa se toi koira pitää emäntänsä hereillä... Lähdettiin tuossa melkein tunti sitten käymään ulkona. Näin yöaikaan annan sen iltapissiä irrallaan, hihna on mukana mutten kiinnitä. Ovella tein niinkuin aina ennenkin - tarkistin lasin läpi ettei ole muita ihmisiä tai koiria ja päästin koiran ulos. Jäi sitten näkemättä se pensaan juurella kykkinyt rusakko. En kerenny edes alottaa koiran nimen sanomista kun painui jo jäniksen perään. Kipitin jäiset portaat alas ja kun pääsin talon nurkalle niin ei mitään hajua mihin suuntaan tuo luotijunaduo oli painellut. Pyörin sit ikuisuudelta tuntuvan ajan talon ympärillä, viheltelin ja koitin kutsua koiraa. Kävin vähä kauempana ja kiersin mahdollisia puskaosuuksia mihin jänö ois saattanu juosta karkuun. Huutelin, viheltelin, meinasin ruveta jo poraamaan. Lisää huutelua ja viheltelyä. Tulin takas talonpihaan, naapuri oli autolla lähdössä niin varotin ajamaan hissuksiin, jos se yks vaikka hortoilee tiellä. Ja taas lisää huutelua ja viheltelyä. Sit kuulu joku pieni ääni jostain. Vihelsin. Hiljaisuus. Ääni kuuluu taas. Vihelsin. Ja sieltä se saamarin nakki tuli! Hirveen mambokohtauksen sai ku tajus mut, juoksi ympyrää ja hyppäs syliin.
Jos nyt jo pääsis unille sitte...
Jos nyt jo pääsis unille sitte...

. Kohta kanantissit kypsät ja riistä kyytipojaks. Taustalla soi Niilo: