On niitä sellaisia henkisen puolen sairauksia, missä ihminen enemmän tai vähemmän lakkaa olemasta oma itsensä loppuelämäkseen ja läheiset saavat kantaa jatkuvaa huolta sairastuneesta, joten sellaisessa tilanteessa en ainakaan itse haluaisi sitoa kumppania minusta huolta kantamaan ja ahdistuksessa elämään, jos itse sairastuisin. Jos olisin täysin todellisuudesta irrallaan ja sairaudentunnoton, niin mieluummin sitten yksin ja aiheuttamatta huolta muille.
Mutta toivotaan, ettei näin kävis, kohtalaisen selväpäinen olo kuitenkin. Vähän yksinkertainen korkeintaan.