Selkävaivoihin omakohtainen kokemus. Muutaman muun trauman lisäksi mulla tuli kymmenkunta vuotta sitten välilevyn sisäinen repeämä lannerangan L2/L3 nikamien väliin. En jäänyt auton alle, vaan suoritin selkä edellä lasketumisen noin 7 metrin korkeudelta jäiseen lumeen suhteellisen hyvän alkuvauhdin saattelemana. Sen verran liike-energiaa oli mukana, että jotakin muutakin saattoi selässä tapahtua, magneetissa ei kuitenkaan mitään muuta vikaa löytynyt. Lääkärin mukaan aineksia olisi ollut halvaantumiseen / hiippakunnan vaihtoon, ja todennäköisesti hyvä lihaskunto ja selkäpanssari (ja kypärä) pelastivat niiltä.
Selässä oli monta kuukautta kosketusarka, melkein tupakkiaskin kokoinen alue, em. nikamien ympärillä. Selkää hoidettiin kymmeniä kertoja, taisi olla yhteensä jopa sata kertaa, fysioterapiassa, ja tietysti itse piti kovasti jumpata. Aluksi selkä oli koko ajan kipeä ja liikeradat (taivutukset eteen/taakse/sivulle ja sivuttaiskierrot) aivan onnettomat. Siitä se pikku hiljaa kuitenkin kuntoutui, muttei kuitenkaan täysin kivottomaksi / oireettomaksi.
Noin 4 vuotta traumasta aloin kulkemaan osteopaatilla, ja tämän jälkeen selkä on mennyt hitaasti parempaan suuntaan. Yleensä osteopaatti hoitaa ristiluuta (sacrum), S4:n korjaamisesta puhuu. Lantio on aavistuksen vinossa, ja tuolla ristiluun hoidolla se suoristuu. Tai näin hän ainakin sanoo, itsehän sitä ei näe.
Nykyisin selkä ei haittaa normaalielämää, eikä juuri harrastamistakaan. 200 kilon kyykyistä/vedoista ei toki kannata haaveilla. Jokin hermovaurio trauman seurauksena myös tuli, koska toinen jalka ei reagoi vasaralla akillesjänteeseen -testiin. Tästäkään ei mitään varsinaista haittaa kuitenkaan ole, koska jalka toimii muuten normaalisti. Pohje on tosin toista pienempi, jos sitä ei treenaa aktiivisesti.
Oman kokemuksen perusteella apua on ollut kaikista: lääkäreistä, fysioterapiasta, osteopatiasta, ja omasta säännöllisesti kuntoutuksesta. Tärkein on ehkä kuitenkin aika. Mikään yksinään ei olisi riittänyt.
