Mitä saakaan kuulas kevätilma aikaan? Nouseeko penkkitulos, kasvaako haba, leijutko euforiassa? No tuskinpa vaan, koska tämä kevät tulee olemaan ruton täyttämää tuskaa. Näät kaikkialla luhistuneita ihmisiä, avaat jääkaapin ja kaikki on homeessa. Kehosi on kokonaan mätäpaiseiden täyttämä! Silmäsi meinaavat lähteä kuopastaan ja sormesi putoavat, olet saastainen spitaalinen. Mutta eivät nuo vihreänpunaiset, märkivät ja haisevat paiseet ole pahimipia - eivät edes ympärilläsi pyörivät saatanalliset raatokärpäset, jotka himoitsevat koko ajan mätänevää lihaasi. Pahinta on henkinen mätänemisesi, joka johtaa todelliseen rapistumiseesi. Menetät koko henkisen kapasiteettisi ja elämäsi valuu jäteviemäriin kuin kommunismi konsanaan.
Rakkaus on lumivalkoinen, mutta viha sinua kohtaan verenpunainen. Et ole yhtään mitään, et siis mitään. Jokainen vastaantulija nauraa juuri sinulle, jokainen häpeää sinun olemassaoloasi. Pahinta on, ettet tajua tätä itse - se juuri kertoo henkisestä mädännäisyydestäsi. Lähde matkaan ja hae pelastusta muualta! Vaikka Folke Westin kanssa maailmanympärimatkalle Kuubaan!
Oletko vieläkin varma, että olet turvassa tältä väijyvältä saastalta? Niinhän sinä luulet, mutta hetkesi on tullut! Oireet ovat vasta aluillaan, kun makaat keskellä Jakomäen ostaria Eino Grönin soidessa korvissasi. Et tiedä mitä tehdä, eikä sinun kuulukkaan, koska kohtalos' olet ansainnut, ja kohtalos' kamala tulee ainiaan olemaan! Menetät kaiken, eukkosi nauraa sinulle, mutta hänkään ei pääse vähällä - rakkolevä alkaa kasvaa hänen hiuksissaan ja se leviää ympäri kehoa. Olisi kannattanut ehkä laittaa kanttura ajoissa vaihtoon, mutta nyt sekin on myöhäistä!
Mikä tämän kaiken opetus on? Tietenkin se, että kannattaa aina olla valmiina. Valmiina mihin tahansa, vaikka etsimään maata aavan meren tuolla puolen. Älä välitä vaikka muut nauravat, sillä kostosi tulet saamaan ja se tulee olemaan hirmuinen. Langetat kirouksen vihamiehillesi ja heistä jokaisesta tulee kuin Neil Hardwickin ja Ruben Stillerin sekoitus.
Nauttikaa keväästä.