Termeistä voisi varmaan kinastella koko matkan täältä Ulan Batoriin, mutta mielestäni kuntonyrkkeily ei ole amatöörinyrkkeilyä, ja tiedän, että kahdeksantoista vuotta ei ole niin vanha, etteikö sen jälkeenkin voi aloittaa amatöörinyrkkeilyä ja kilpailla kaikennäköisissä kyläkisoissa. Itse aloitin yhdeksän vuotta sen jälkeen kun olin täyttänyt kahdeksantoista. Mitään olympia- tai ammattilaisuusprojekteja tällaisen kaverin ympärille ei ihan helposti lähdetä rakentamaan, mutta jos jotakuta nyrkkeily aidosti kiinnostaa, niin en lähtisi ainakaan sen nojalla lannistamaan, että susta ei voi enää tulla olympiavoittajaa. Onhan niitä kaikenlaisia pienempiä kansallisia kilpailuita, ja niitäkin on jonkun aina jaksettava kiertää, jotta niitä olisi jatkossakin. Ja sehän on jo nyrkkeilyä.
En osaa sanoa, miten älyttömän kunnianhimoisia hankkeita näissä sinun tuntemissasi (varmaankin suurissa) nyrkkeilyseuroissa on, mutta Suomessa on sellaisiakin seuroja, joilla ei jonakin tiettynä hetkenä ole kuin yksi tai ei välttämättä yhtäkään aktiivista kilpanyrkkeilijää. Kun tällaiseen seuraan sitten tupsahtaa kaveri, jota kilpaileminen ja treenaaminen tosissaan kiinnostaa, niin kyllä ainakin minun kokemukseni mukaan saa iästä ja prospektien vähäisyydestä huolimatta sen tuen ja panostuksen mitä tarvitseekin, eli heitetään kisapaikalle ja tullaan matsin aikana kulmaan, ehkä jopa pidetään joskus pistareita. =D Yleensähän matsi-illoissa, jos kyseessä ei ole turnaus, yritetään katsoa suunnilleen tasavahvat parit.
Sitten taas jos treeni-intoa ja halua käydä kilpailuissa ei löydy, niin ei tietysti saa samalla tavalla huomiotakaan.