No hitusen kieltämättä häiritsee, että kutsut kommenttiasi "nykylääketieteen näkemyseksi".
Hmm... Psykoanalyysi on menettänyt tasaisesti suosiotaan 50-luvulta eteenpäin. Nk. Kognitiivinen vallankumous ja sen vaikutukset ovat aiheuttaneet sen, että psykoanalyysi on menettänyt enenevissä määrin suosiotaan.
Apan jaosto 39 ei myöskään ole suosituimpia jaostoja.
Ehkä tuo "nykytiede" oli hieman liioiteltua, mutta tosiasiassa on niin, että trendinä on ollut jo pitkään, että klassinen PA on menettänyt suosiotaan.
Voitko pistää tähän faktat väitteittesi tueksi? Mielipidekyselyt psykiatrien ja psykologien näkemyksestä psykoanalyysista sekä varsinkin psykoanalyysistä tehdyt tutkimukset. Ei taida kauhean varteenotettavia tutkimuksia löytyä.
Suurin ongelma psykoanalyysissä on se, että sitä hallitsee tietty persoonallisuudenkäsitys, jota ei voi mitenkään falsifioida eikä todentaa. Se aiheuttaa ongelmia. Myös monien ko. suuntauksen edustajien "tapa" nähdä kaikessa piilomerkityksiä ei vakuuta monia muita terapian ammattilaisia.
Pitkien terapiakestojen puitteissa on mahdotonta sanoa, mikä vaikuttaa potilaan mahdolliseen paranemiseen terapian aikana. Viiden vuoden aikana tapahtuvia muutoksia kun ei voi välttämättä linkittää psykoanalyysin aikaansaamisiksi.
Suoraa linkkiä mihinkään tutkimukseen minulla ei nyt ole enkä sellaista ehdi kaivaa. Katsotaan, jos ehdin maanantaina.
Psykoanalyysiä kohtaan on esitetty kritiikkiä ja kyllä kai tähän on syytä tutustua, jos analyysiä harkitsee. Hyvä kuitenkin muistaa, että kritisoijien joukossa on niitä, jotka haluaisivat yhteiskuntaan lyhyitä (halpoja) terapioita mieluummin kuin pitkiä, sekä niitä, jotka ovat ottaneet psykoanalyysin vastustamisen elämäntehtäväkseen löydettyään omassa analyysissään jotain, mitä eivät itsessään haluaisi nähdä. (Enkä nyt väitä, että Mäyräkoira olisi yksi näistä.)
Hyvä, ettet väitä, sillä en ole ollut ikinä psykoanalyysissä. ;)
Sanoisin yleisesti ottaen, että kannattaa tutustua eri terapiamuotoihin ja valita niistä itselleen sopivin.
Ei muuten ole mikään tosiasia, että muut terapiat olisivat aina lyhyitä ja halpoja. Terapian kesto riippuu aina ongelmasta. Kognitiivinen terapia voi olla yhtälailla pitkä.
Monet kritisoivat analyysia sen pituuden, vaikeasti mitattavissa olevien (ehkä jopa olemattomien) hyötyjen, asiakkaalle kalliin hoidon, freudilaisen persoonallisuusteorian etc. vuoksi.
Omassa hoitosuhteessani tapaamani psykiatrit (2 kpl) ja psykologit (1) eivät ole suhtautuneet psykoanalyysiin kielteisesti. Tosin toinen noista psykiatreista on mun analyytikko, joten hänen suhtautumisensa ei ole iso yllätys.
Analyytikolle itselleen psykoanalyysi on hyvä ja rahakas bisnes.
EDIT: Ja olen muuten hirveässä lääkepöhnässä.
kiitos tuesta...
