Metroseksuaali
Banned
- Liittynyt
- 13.7.2004
- Viestejä
- 35
Yritin palata urheilun pariin, mutta eteen tuli seinä. Heitänkin teille muutaman kiperän kysymyksen. Kiitos etukäteen kaikille apuaan tarjoaville.
Lähtökohdat ja tilanne:
Olen siinä juuri 25- vuoden rajapyykin ohittanut nuorehko mies. Taustalla on aktiivista urheilua ja muutamia SM- tason mitaleja on tarttunut taskuun. No noin vuosi sitten matkalla harjoituksiin pidin kiirettä kuin David Hasselhoff sillä seurauksella että kaaduin portaissa. No portaissa juokseminen ei tietenkään kannata, mutta HEI! eihän sitä tietenkään :jahas: voinut kokeilematta uskoa. No summa summarum: Jalka meni riks räks ja nivelsiteet sanoivat naps etc. Lääkäri antoi täydellistä liikuntakieltoa jonkin verran ja urheilusta tuli pysyä erossa sen viitisen kuukautta.
No olen akateemisesti koulutettu ja siistissä sisätyössä. Ei siis hätää sillä panostin uraan ja tein pidempää päivää, kun kerran jo perus liikkuminen oli rikkinäisen jalan kanssa vaikeaa. Liikunta tauko VENYI yli aiotun ja ruokailutottumukset pääsivät TÄYSIN retuperälle. Pois jäi protskut ja säännöllinen syöminen. Tilalle astuivat limu ja mikropitsat.
Mitä tapahtui:
No jalan toivuttua 100% kuntoon ja täydellisen urheilu tauon venyttyä about vuoteen päätin toissapäivänä - NYT RIITTÄÄ! Säädin itse itselleni KEVYEN kuntopiirin jolla pääsisin alkuun (ihan siis vain punnerteluja, kyykkyhyppyjä etc. eri variaationeen etc.) ja saisin pohjakuntoa rakennettua. No toissapäivänä sitten aloitin projektin :whip: . Ok se kuntopiiri minkä itselleni rakensin oli siis oikeasti KEVYT, mutta :itku: ei tullut mitään kun ei lihaskunto riittänyt juuri edes tavallisiin punnerruksiin. SIIS OIKEASTI WTF? Miten voi yhden vuoden aikana kilpaurheilijan (no ok tällä hetkellä entisen) fyysinen suorituskyky taso pudota noin paljon? WTF? W-T-F? :itku: :wall:
Totuus.net tiedottaa: At the moment I SUCK
Yep yep edes yksinkertaisten tricep punnerrusten teosta ei tullut juuri mitään kun kunnon toistojen sijaan puhtaita toistoja sai aikaiseksi tyyliin viisi ennen lihasten heittäessä failurea. LOL joo ja tässäkohtaa saa oikeasti nauraa
on nimittäin jo sen verran säälittävää etten tiedä mitenkä muutenkaan suhtautua. Hassu juttu on että ulkoisesti en ole niin hirveästi muuttunut. Toki lihasta on hävinnyt, mutta rasvaprosenttini ei ole kovinkaan paljon kasvanut. Näytänkin average joen silmissä yhä siltä kuin olisin hyvässä kunnossa vaikka totuus on oikeasti jotain aivan muuta.
OK. Tilanne on mikä on ja turha sitä on itkeä. Nyt sitten pitäisi päästä takaisin kuntoon :whip:
Kysymyksiä:
1. Kuinka pahasti kroppa on voinut tuon vuoden liikunta kiellon, limsa/pitsa- kuurin ja vetystelyn aikana mennä sekaisin?
- Nyt syön taas kunnolla, mutta eipä sillä tunnu olevan vaikutusta. Tuntuu kun kroppa olisi tottunut olemaan säästöliekillä, sillä kunnon aterioiden syöminen tuottaa tuskaa kun jo hippusesta tulee olo täydeksi.
2. Jos ja kun koko kroppa on mennyt sekaisin kuinkahan kauan normaaliin päiväjärjestykseen pääsemisessä kestää?
- En jaksaisi odottaa...
3. Lihaskunnolle tulisi tehdä jotain. Aluksi vaikka kuntopiiriä että pääsen edes alkuun ja sitten voisi jatkaa jollain saliohjelmalla tyyliin koko kroppa kerralla (HST). Miltä tämä kuulostaa?
- Salille en edes uskalla suoraan rynnätä. Ajattelin että yleiskunnon saattamiseksi edes siedettävälle tasolle voisi tuo HST- oll paras. Hifistelyt unohdan heti alkuun. Toinen vaihtoehto mitä harkitsen on kaksijakoinen ohjelma (esm. yläkroppa/alakroppa ja salipäiviä per viikko 3) splitattuna yli viikon jaksoon (TvTvvTvT).
- Kumpi sopii tilanteeseeni paremmin: HST vai 2- jakoinen yläkroppa/alakroppa ohjelma?
4. Mitä jos totean suoraan vain SUFFER ja siirryn suoraan omiin lajikohtaisiin voima ym. harjoitteisiini. Taistelen läpi kivun ja säryn sekä :urjo: ?
- Oikeastaan aika turha kysymys koska tuskin edes kykenisin suorittamaan nyt speciaalempeja voimaharjoitteita vaikka haluaisin ja jos kykenisin, niin voisi alkaa kiva vammakierre.
5. Tippejä, neuvoja ym. miten tästä edetä ja päästä takaisin kuntoon?
Nim. Tuli taas eilen itkettyä ja kiristettyä hammasta jotta sain yhden pienen kuntopiirin läpi. (Niin ja tänään lihakset ovatkin kipeät, tosin hyvässä mielessä.)
Lähtökohdat ja tilanne:
Olen siinä juuri 25- vuoden rajapyykin ohittanut nuorehko mies. Taustalla on aktiivista urheilua ja muutamia SM- tason mitaleja on tarttunut taskuun. No noin vuosi sitten matkalla harjoituksiin pidin kiirettä kuin David Hasselhoff sillä seurauksella että kaaduin portaissa. No portaissa juokseminen ei tietenkään kannata, mutta HEI! eihän sitä tietenkään :jahas: voinut kokeilematta uskoa. No summa summarum: Jalka meni riks räks ja nivelsiteet sanoivat naps etc. Lääkäri antoi täydellistä liikuntakieltoa jonkin verran ja urheilusta tuli pysyä erossa sen viitisen kuukautta.
No olen akateemisesti koulutettu ja siistissä sisätyössä. Ei siis hätää sillä panostin uraan ja tein pidempää päivää, kun kerran jo perus liikkuminen oli rikkinäisen jalan kanssa vaikeaa. Liikunta tauko VENYI yli aiotun ja ruokailutottumukset pääsivät TÄYSIN retuperälle. Pois jäi protskut ja säännöllinen syöminen. Tilalle astuivat limu ja mikropitsat.
Mitä tapahtui:
No jalan toivuttua 100% kuntoon ja täydellisen urheilu tauon venyttyä about vuoteen päätin toissapäivänä - NYT RIITTÄÄ! Säädin itse itselleni KEVYEN kuntopiirin jolla pääsisin alkuun (ihan siis vain punnerteluja, kyykkyhyppyjä etc. eri variaationeen etc.) ja saisin pohjakuntoa rakennettua. No toissapäivänä sitten aloitin projektin :whip: . Ok se kuntopiiri minkä itselleni rakensin oli siis oikeasti KEVYT, mutta :itku: ei tullut mitään kun ei lihaskunto riittänyt juuri edes tavallisiin punnerruksiin. SIIS OIKEASTI WTF? Miten voi yhden vuoden aikana kilpaurheilijan (no ok tällä hetkellä entisen) fyysinen suorituskyky taso pudota noin paljon? WTF? W-T-F? :itku: :wall:
Totuus.net tiedottaa: At the moment I SUCK
Yep yep edes yksinkertaisten tricep punnerrusten teosta ei tullut juuri mitään kun kunnon toistojen sijaan puhtaita toistoja sai aikaiseksi tyyliin viisi ennen lihasten heittäessä failurea. LOL joo ja tässäkohtaa saa oikeasti nauraa
on nimittäin jo sen verran säälittävää etten tiedä mitenkä muutenkaan suhtautua. Hassu juttu on että ulkoisesti en ole niin hirveästi muuttunut. Toki lihasta on hävinnyt, mutta rasvaprosenttini ei ole kovinkaan paljon kasvanut. Näytänkin average joen silmissä yhä siltä kuin olisin hyvässä kunnossa vaikka totuus on oikeasti jotain aivan muuta.OK. Tilanne on mikä on ja turha sitä on itkeä. Nyt sitten pitäisi päästä takaisin kuntoon :whip:
Kysymyksiä:
1. Kuinka pahasti kroppa on voinut tuon vuoden liikunta kiellon, limsa/pitsa- kuurin ja vetystelyn aikana mennä sekaisin?
- Nyt syön taas kunnolla, mutta eipä sillä tunnu olevan vaikutusta. Tuntuu kun kroppa olisi tottunut olemaan säästöliekillä, sillä kunnon aterioiden syöminen tuottaa tuskaa kun jo hippusesta tulee olo täydeksi.
2. Jos ja kun koko kroppa on mennyt sekaisin kuinkahan kauan normaaliin päiväjärjestykseen pääsemisessä kestää?
- En jaksaisi odottaa...
3. Lihaskunnolle tulisi tehdä jotain. Aluksi vaikka kuntopiiriä että pääsen edes alkuun ja sitten voisi jatkaa jollain saliohjelmalla tyyliin koko kroppa kerralla (HST). Miltä tämä kuulostaa?
- Salille en edes uskalla suoraan rynnätä. Ajattelin että yleiskunnon saattamiseksi edes siedettävälle tasolle voisi tuo HST- oll paras. Hifistelyt unohdan heti alkuun. Toinen vaihtoehto mitä harkitsen on kaksijakoinen ohjelma (esm. yläkroppa/alakroppa ja salipäiviä per viikko 3) splitattuna yli viikon jaksoon (TvTvvTvT).
- Kumpi sopii tilanteeseeni paremmin: HST vai 2- jakoinen yläkroppa/alakroppa ohjelma?
4. Mitä jos totean suoraan vain SUFFER ja siirryn suoraan omiin lajikohtaisiin voima ym. harjoitteisiini. Taistelen läpi kivun ja säryn sekä :urjo: ?
- Oikeastaan aika turha kysymys koska tuskin edes kykenisin suorittamaan nyt speciaalempeja voimaharjoitteita vaikka haluaisin ja jos kykenisin, niin voisi alkaa kiva vammakierre.
5. Tippejä, neuvoja ym. miten tästä edetä ja päästä takaisin kuntoon?
Nim. Tuli taas eilen itkettyä ja kiristettyä hammasta jotta sain yhden pienen kuntopiirin läpi. (Niin ja tänään lihakset ovatkin kipeät, tosin hyvässä mielessä.)
