Nivelreuma + puntti

Meta title: Nivelreuma ja puntti – treeni, oireet ja kokemukset

Meta description: Nivelreuma + puntti -ketju: treenit, liikkeiden soveltaminen, kuormitus, kipujen hallinta, palautuminen ja kokemukset voimaharjoittelusta...


tapsaattori

Liittynyt
3.7.2003
Viestejä
120
Onko foorumilla reumaatikkoja? Millasia treeniohjelmia käytätte?

Mulla ohjelmana koko kroppa kerralla pienillä painoilla, päivän kunnon mukaan. Joskus laitteilla eristäviä, parhaimmillaan perus levytankoliikkeitä. Nousujohteisuutta koitan hakea lisääntyvillä toistomäärillä. Välillä mennään taas pohjalle, sieltä pikkuhiljaa ylös.
Kannattaisko kipeintäkin päivinä käydä? Jotenki se piristää mutta varsinaisiin kipuihin ei vaikuta ei positiivisesti eikä negatiivisesti. Ainut mitkä tuntuu vaikuttavan on lääkeannokset..
 
Minulla on yksi urheilija, jolla oli pienenä lastenreuma joka sittemmin muuntui lieväksi aikuistyypin reumaksi. Polvi- ja nilkkanivel sekä leuka oireilee vaihdellen epäsäännöllisesti. Päälaji on uinti, joka sopii reumaatikolle mainiosti. Oheisharjoittelussa normaalit yleisfyysiset harjoitteet, perusliikemallit (kyykky-lannesarana-veto-työntö) mahdollisimman täysillä liikealueilla kunnon mukaan. Oikeastaan ainoa ero on se että iskutustyyppiset nopeusvoimaharjoitteet on pois, muuten tehdään ihan perusjuttuja. Olennaista on kehon kuuntelu ja mennään sen mukaan. Jos esim. polvi oireilee, ei provosoida sitä vaan tehdään muuta. Injektioiden jälkeen rauhoitetaan tilanne, mutta niiden jälkeen tulee yleensä hyvä jakso jolloin ko. niveltä voi taas käyttää ja vahvistaa.

Urheilija käy treeneissä kipeinäkin päivinä, mutta silloin harjoitusta säädetään sopivaksi. Aina voi tehdä jotakin, esim. hyviä keskivartaloharjoitteita, vaikka staattisina. Psyykkisen hyvinvoinnin kannalta tärkeää myös, kuten itsekin olet huomannut. :)
 
Joo, noi staattiset keskivartaloliikkeet vois ottaa mukaan. Järkevä vaihtoehto. Just tarttee lisää palikoita mistä rakentaa treeni vaihtelevan kondiksen mukaan. Oon kaavoihin kangistunu ja uusien treenijuttujen oppiminen ei oo sinällään ongelma vaan niitten ottaminen säännölliseen käyttöön. Mulla isojen nivelten variantti tuli aikuisiässä.
 
Täällä saatu testitulokset tällä viikolla ja lapsuusajan harvanivelinen nivelereuma on aktivioitunut toisessa polvessa. Eniten tässä kai harmittaa nyt se, että kuutisen vuotta tuli ihmeteltyä tuota vetistä polvea, ennen kuin kävin antamassa näytteen nivelnesteestä. Kaikki, mitä olen lukenut painottaa nopeaa diagnoosia ja hoidon aloittamista ettei lopullista vahinkoa pääsisi syntymään. Noh... 2016 otettu magneettikuva ei ainakaan näyttänyt muutoksia, mutta tuostakin jo kolme vuotta.

Kaikenlaisia kysymyksiä mielessä ja lääkäriaikaakaan en diagnoosin varmistuttua saanut, vaikka pyysin. Melekosta sontaa tämä kunnallinen terveydenhoito nykään, mutta se olkoon oma topiccinsa. Kysyivät vain, että aloitetaanko lääkitys. Soittoajallakaan ei hirveästi kerennyt jutella, mutta sen verran kerkesin kysyä, että mites ne treenit? Kuulemma polvea koukistavia liikkeitä ei saisi kipeänä tehdä. Onko täällä kenelläkään ideoita, että miten niitä reisiä sitten treenataan, jos polvea ei paljoa saisi nyt koukistamalla rasittaa enää?

Kyykkyjä olen tehnyt tässä viimeiset 3 vuotta, kun harrastuksen aloitin, vaikka tämä hieman oireuilua saattoi pahentaakin. Missään vaiheessa tosin ei niin pahasti, että olisi tullut kivun tai muun vuoksi pitänyt jättää mitään tekemättä. Mutta ei tuota nyt viitsisi ihan tahallaan enää pahentaakaan. Etukyykky tosiaan tuntuu polvissa enemmän, mutta takakyykkyä ei viime aikoina ole pystynyt enää tekemään, kun toisen käden hauiksen jänteessä jotain häikkää, mikä aiheutti sen verran pahaa kipua tankoa pitäessä kiinni, että sen joutui jättämään pois. Pääasiallisesti tosiaan takakyykkyä tullut tehtyä nämä vuodet ja syväkyykky jäi aika äkkiä pois, nimen omaan polven pahemman turpoilun vuoksi.
 
Mä oon tehny vaan sillai, etten treenaa niitä liikkeitä mitkä kohdistuu tulehtuneeseen niveleen. Jos jotain siihen teen, niin liikeratoja ylläpitävää liikuttelua. Tämmöisinä aikoina sitten fyysinen rasitus muihin lihaksiin.
Itellä polvi ei oo kipuillu (lonkat), mutta hyväksi oon havainnu boxille nousun. Uskoosin että siinä pystyy pitämään polvikulmat myös hallittuna.
 
Koko alkuvuosi lähes pelkkää yläkroppatreeniä, jalat poissa pelistä ja erittäin ohuet, kuin hyönteisellä 🤔 Onneksi jotain pystyy tekemään
 
Kappas, vajaa 5 vuotta sitten reenailin pelkkää yläkroppaa, nyt on tilanne kääntynyt ja treenaan pelkkää alakroppaa ja keskivartaloa. Onhan tämä yks perse koko sairaus, murentaa nivelet ja käy välillä pahasti kupoliinkin,, lähinnä silloin kun yöunet menee. Nyt hieman helpompi hetki 😊 mä pidän kuntosalin sitkeesti mukana, oli kivut tai ei.

6 liikettä, 3 kierrosta, liikkeet valitaan sen mukaan mitä pystyy tekemään. Mielellään monipuolisesti koko kroppaa, mutta siitä joutuu usein luopumaan, eli lähinnä kunhan jotain tekee. Tsemiä kaikille.
 
Tere, itse reuman sairastaneena voin sanoa, että mitä itse voit tehdä on juuri liikkua.

”Kaikenlaisia kysymyksiä mielessä ja lääkäriaikaakaan en diagnoosin varmistuttua saanut, vaikka pyysin. Melekosta sontaa tämä kunnallinen terveydenhoito nykään, mutta se olkoon oma topiccinsa. Kysyivät vain, että aloitetaanko lääkitys. Soittoajallakaan ei hirveästi kerennyt jutella, mutta sen verran kerkesin kysyä, että mites ne treenit? Kuulemma polvea koukistavia liikkeitä ei saisi kipeänä tehdä. Onko täällä kenelläkään ideoita, että miten niitä reisiä sitten treenataan, jos polvea ei paljoa saisi nyt koukistamalla rasittaa enää?” Aloittajan teksti ja voin myös todeta saman, että minulla kesti monta vuotta kunnes sain diagnoosin ja perus lääkärit tokasi vain, että jäykkäätä tuo on.. Sitten hammaslääkäri huomasi erikoista muutosta ja jäykkyyttä leukanivelessä ja sitten vasta reumapolille lähete. Paljon tuhoa teki Reuma hoitamattomana, kiitos nämä vitun kunnalliset lääkärit..
 
Uusi vuosi ja uudet turvotukset. Edellisestä pistäytymisestä näemmä jo päälle 5 vuotta.

Ei ole ihan samaan tahtiin enää viime vuosina pystynyt treenaamaan, mutta tähän on ollut syynä yleisesti elämä (keski-ikäistyminen, työ, perhe). Aina sain kuitenkin rutiinit kuntoon uudelleen, kun tuli pidempiä taukoja ja kovaa sai treenattua pidempiäkin jaksoja. Enemmän ollut tosin turvotuksiin, kipuihin ja muihin loukkaantumisiin liittyviä ongelmia. Etunenässä sormien kivut ja turvotukset ovat pitäneet poissa salilta viime vuosina.

Vuoden lopussa keksin muuttaa jalkatreeniä ja lisäsin ohjelmaan mukaan polven ojennukset laitteella. Tuntui kivalle, kun ikinä ei näitä ole tullut kunnon laitteilla kokeiltua ja nyt tuntui liikerata osuvan aivan kohdalleen. Muutenkin etureisitreeni on ollut pelkkää takakyykkyä rajoitetulla liikeradalla, mutta tätä kroppa on kestänyt, niin sitä on tehty. Tästä kuitenkin alkoi kiirastuli, mikä jatkuu näemmä tämänkin vuoden puolelle. Treenien muuttuessa enemmän polven koukistusta painottaviksi sain mielettömät turvotukset näistä molempiin polviin (nyt on vasenkin polvi uhrattu sairaudelle). Olisihan tämä turbotulehdus varmaan, ehkä, tullut ilman tätäkin...

Eihän siinä, Trexanit tulille. Sulfasalatsiinilla lääkitty aikaisemmin aikuisiällä, mutta siinäpä ei enää vaste riittänyt. Tässä nyt odoteltu kohta kaksi kuukautta, että tulehdus helpottaa, mutta inhottavan aaltoilevasti tämä etenee. Kortisonia piikistä ja purkista kaverina. Piikin vaste oli 4–5 päivää, ei silläkään pitkälle pötkitty. Melkein 100 % liikerata alkaa polvissa nyt kuitenkin jo olemaan, mutta ikävästi nyt koko kroppa reagoi aina, kun jotain tulee johonkin ja tulehdus leviää. Esim. nyt uuden vuoden jälkeen tuli autoiltua sen verran ahkerasti, että kädet eivät tykänneet ratin kiinni pitämisestä ja tuli varmaan jotain muutakin tehtyä käsillä, mikä rasitti yli kynnyksen. Käsien mukana polvet ja päkiät hyppäsivät mukaan tulehdusjunaan ja pieni vitutus päälle.

Ei kai tässä auta kuin odotella, että lääkitys puree ja jos ei pure, niin ei kai siinä sitten muuta kuin lisää lääkkeitä. Aika pienestä on tällä hetkellä kiinni, että miten pieni rasitus ylittää tulehduskynnyksen. Useampi "normaalin oloinen" päivä tässä on kuitenkin kaiken keskellä jo ollut, mutta harmittaa ettei edistys ole kovin lineaarista tämän paskan kanssa.

Voipi olla, että alan vuodattelemaan tänne ahkerammin. Henkisesti tämä meinaa välillä ottaa koville, kun pitää alkaa tehdä rauhaa sen asian kanssa, että kaikenlainen liikkuminen ja normaalien asioiden tekeminen ei välttämättä ole enää päivittäinen itsestäänselvyys. Tässä nyt pitäisi vielä parikymmentä hyvää vuotta olla edessä tai näin ainakin olin ajatellut.
 
Back
Ylös Bottom