Naisten/tyttöjen (mielenterveys)ongelmat

[Anonymity]

Joo, sinkkuelämästä se kaikki lähti. Sen jälkeen tulivat OC, Gossip girl, OC:n täydelliset naiset, the Hills yms. Niistä kun se täysin tavallinen suomalainen nuori nainen ottaa mallin elämäänsä, niin voi hieman todellisuus ja arki vipata ympäri.

Mä en oikeasti usko, että tervepäiselle tytölle tällaisilla sarjoilla on merkitystä. Tervepäinen tyttö osaa ottaa erilaiset sarjat ja elokuvat viihteenä, mutta joku Tuksu-tyyppinen, mieleltään ei-niin-vakaa sekä vähän herkempi prinsessaelämästä haaveileva voi mennä sekaisin ja alkaa kuvittelemaan, että juuri noiden ohjelmien mukaista sen elämän pitäisikin olla.

Ehkä pojille voi käydä sama juttu, jos he eivät tajua elämän realiteetteja? Pojat alkavat kuvittelemaan, että tyttöjen pitää olla juuri niin upeita seksipommeja, kuin mitä enemmän ja vähemmän intiimit elokuvat antavat ymmärtää naisten olevan ja sitten tytöt ottavat taas paineita ulkonäkönsä suhteen. Tai että pojat alkavat haaveilemaan jostain makeasta gangsterielämästä.

 

[Prim0s]

Mä en oikeasti usko, että tervepäiselle tytölle tällaisilla sarjoilla on merkitystä. Tervepäinen tyttö osaa ottaa erilaiset sarjat ja elokuvat viihteenä, mutta joku Tuksu-tyyppinen, mieleltään ei-niin-vakaa sekä vähän herkempi prinsessaelämästä haaveileva voi mennä sekaisin ja alkaa kuvittelemaan, että juuri noiden ohjelmien mukaista sen elämän pitäisikin olla.

Ehkä pojille voi käydä sama juttu, jos he eivät tajua elämän realiteetteja? Pojat alkavat kuvittelemaan, että tyttöjen pitää olla juuri niin upeita seksipommeja, kuin mitä enemmän ja vähemmän intiimit elokuvat antavat ymmärtää naisten olevan ja sitten tytöt ottavat taas paineita ulkonäkönsä suhteen. Tai että pojat alkavat haaveilemaan jostain makeasta gangsterielämästä.

Tähän heitän taas sen viimekesäisen aamulehden liitteessä olleen jutun "täyden kympin tyttöystävät" (tms.) Joku muukin sen varmasti luki. Siinä haastateltiin nuorisoa (yläaste-korkeakoulu) ja monta sataa tuhatta suomalaisnuorta oli sitä mieltä, että koulutuksella saa hyvän työpaikan ja ulkonäöllä laadukkaan (ts. rikkaan) puolison. Siinä oli kuitenkin jo sellainen otanta, että voi jo vallitsevaksi nuorten ajattelumalliksi mieltää. Mistä se malli on sitten muodostunut? Väitän ihan viimeiseen asti, että tv-maailma on yksi päätekijöistä.

 

[Anonymity]

^

Muistan hämärästi tuon lehtijutun.

Mä uskon, että myös maailman muuttumisella suorituskeskeisemmäksi sekä entisestään lisääntyneen kilpailun lisäksi mielipiteet muuttuvat. Jokainenhan meistä (myös me aikuisemmat) tietää sen, että rikkailla on ehkä suhteessa enemmän hyvännäköisiä puolisoita tai ainakin laittaa se ulkonäkö helpommin kuosiin kuin köyhillä. Samoin tänä päivänä pitää olla koulutus, jotta saa hyvän työpaikan. Vielä joskus 50-luvulla isoon yritykseen lähetiksi tullut työntekijä saattoi vuosien ahkeralla työnteolla kivuta toimitusjohtajan pallille, mutta tänä päivänä se ei onnistu ihan helposti.

Sen olen havainnut minäkin vuosien varrella, ettei mun ollessa murrosiässä/nuori aikuinen ollut ihan tollaisia tv-sarjoja. Lähinnä ne sarjat olivat Beverly Hilss ja Melrose Place -tasoa. Pointtini on siis se, että esim. tv-sarjoilla voi olla merkitystä siihen, miten nuoret alkavat maailmaa näkemään, mutta olisivatko ne tv-sarjojen käsikirjoitukset seurausta kuitenkin muuttuneesta maailmasta? En usko, että maailma muuttuu tv-sarjojen myötä sen kummemmin.

 

[sgege]

Onhan se. Oikea masennus on ehkä 5-10% niistä ihmisistä, jotka väittävät kärsivänsä masennuksesta ja syövät siihen lääkkeitäkin.


Tympii ihmiset jotka joka lauseessa jaksaa perustella kaiken "ku mä oon kärsiny tosi pahasta masennuksesta, pitää tänään mennä terapiaan taas" jne. On se vaan vitun coolia esittää masentunutta, sillä aikaa kun oikeasti masentuneet tyypit tuskin ovat edes hoidossa, koska eivät sinne syystä tai toisesta kykene hakeutumaan.

Mihin sä perustat ton 5-10%?

 

[Anonymity]

Tähän heitän taas sen viimekesäisen aamulehden liitteessä olleen jutun "täyden kympin tyttöystävät" (tms.) Joku muukin sen varmasti luki.

KYMPPIPLUSSAN TYTÖT

Suomi on lintukoto, harmaiden talvitakkien ja pliisujen liiskalettien valtakunta. Asenteet kaunistautumiseen voi kiteyttää sananlaskuun: rumat ne vaatteilla koreilee. Kuusisataatuhatta 15-25-vuotiasta suomalaista on eri mieltä. Nuoret ja kauniit saavat parhaat työt, parhaat puolisot ja ihanan ydinperheen. Paras totutella kilpailuun.

Johanna Kuusimäki räväyttää silmäluomet auki. Pilvisen päivän valo saa siniset silmät hohtamaan. Ruskea iho, vitivaalea tukka, sentin pituiset ripset ja valkaistut hampaat. Kuusimäki näyttää melkein liian siistiltä ollakseen totta.

Hän työskentelee yksityisellä hammasklinikalla suuhygienistinä. 24-vuotiaalle vakituinen työpaikka on kuitenkin vasta alkuetappi. Suunnitelmissa on loistava tulevaisuus jatkokoulutettuna johtajana, hyvänä äitinä ja hyvin säilyneenä onnellisena aikuisena.

- Olen todella määrätietoinen, enkä halunnut viettää lukion jälkeen mitään välivuotta kaupan kassalla tai ulkomailla. Halusin päästä heti eteenpäin. Kiinnostuin hyvinvointialoista, sillä niistä oppii, miten saa oman olon paremmaksi, Kuusimäki kertoo.

Häikäisevä Kuusimäki puhuu jämäkästi ja katsoo suoraan silmiin. Koska töiden lisäksi muita velvoitteita ei ole, Kuusimäki haluaa keskittyä täysillä omaan ulkonäköönsä ja hyvinvointiin. Se hetki ennen perhettä ja vanhenemista on nyt.

Ripsenpidennyksiin, hiustuuhennuksiin ja kasvohoitoihin menee yhteensä noin 250 euroa kuussa. Lisäksi Kuusimäki käy salilla ja juoksee.

- En ole kovin yhteiskunnallisesti valveutunut. Päivät ovat täynnä töistä ja urheilusta. Illalla ei enää jaksa miettiä politiikkaa tai tavata kauheasti ystäviä, hän sanoo.

Oman ulkonäön hoitaminen on palkitsevaa ja ehdottoman tärkeää. Siitä on hyötyä paitsi sosiaalisissa kontakteissa myös työelämässä. Se on käyntikortti, ei pelkkää turhamaisuutta.

- Ihminen on kokonaisuus. Jos on kaunis sisältä, miksi piilottaa sitä nuhjuisen kuoren alle, hän kysyy.

- Tässä vaiheessa joku Botoxin pistäminen tuntuu aika turhalta, mutta ei mulla ole mitään ei- tai joo-kantaa. Jos on jotain, mikä ärsyttää, niin miksi sitä ei saisi korjata? Kuusimäki miettii.

Nuoret naiset tarttuvat yhteiskunnan muutoksiin ensimmäisinä. He ovat se joukko, joka näyttää mihin suuntaan yhteiskunta on menossa. Suomalaisten asenteita mittaavan Risc Monitor -tutkimuksen mukaan nuorten naisten keskuudessa materialismi on kääntynyt nousuun ensimmäistä kertaa vuosiin.

Kun ulkonäköä arvostetaan, selvä hyötyjä on tietysti kauneudenhoitoala. Kauneushoitoloiden liikevaihto on kolminkertaistunut kymmenessä vuodessa yli sataan miljoonaan euroon. Kampaamoala liikuttaa liki 500 miljoonaa euroa vuosittain. Sekä kosmetologien että kampaajien jäsenjärjestöistä arvellaan, että virallisten lukujen rinnalla rehottaa harmaa talous. Ripsi- ja kynsistudioita nousee keskustan kivijalkoihin kiihtyvää tahtia.

Ripsenpidennykset, hiustenpidennykset ja rakennekynnet ovat arkipäivää. Niiden hoitaminen myös maksaa satoja euroja kuukaudessa. Miksi joka toisella tavallisella tytöllä pitää olla missikaliiberin kauneushoidot ja ulkomuoto?

- Suomi on ollut todellinen lintukoto tähän asti ja se tulee muuttumaan. Ulkonäön merkitys kasvaa, sosiologi Terhi-Anna Wilska täräyttää.

Herää yksinkertainen kysymys, miksi?

On turha tuijotella syyttävällä katseella vain kauppaketjujen bikinimainoksia. Wilska selittää syyksi uuden juppiuden nousun. Tällä kierroksella jupeille ei naureta, heitä ihaillaan ja kadehditaan.

Helsinkiläinen Anna Vanhanen täyttää kohta 22-vuotta. Hän opiskelee neljättä vuotta juristiksi. Määrätietoisuus johtuu Vanhasen mukaan kotikasvatuksesta. Jos muut ovat harmaita, tytärtä on aina kannustettu olemaan rohkeasti punainen. Juristiksi Vanhanen päätti ryhtyä 10-vuotiaana. Nyt mielipide on muuttunut.

- Olen työskennellyt vuoden asianajotoimistossa ja todennut, että luonteelleni ei todellakaan sovellu istua kahdeksasta neljään kopissa itsekseni puku päällä.

Vanhanen haluaa opiskella ulkomailla itselleen maisterintutkinnon ja erikoistua joko kriminologiaan ja rikollisten profilointiin tai markkinaoikeuteen. Jälkimmäisen kautta voisi perustaa oman mainostoimiston.

Opiskelun lisäksi Vanhanen matkustaa ja pitää suosittua muotiblogia osoitteessa http://www.mungolife.blogspot.com.

- Mulle sanotaan, että olen materialisti. Raha ei tee mua onnelliseksi, mutta asiat mitä rahalla saa, tekee.

Vanhasen mukaan miehen pitää pystyä elättämään vaimo ja lapset.

- Olen feministi ja liberaali monessa mielessä, mutta perinteiset perhearvot ovat jees. Miehelle tekee hyvää saada olla perheen pää, hän sanoo.

Mieheltä Anna toivoo myös kiinnostusta omaan ulkonäköön. Tosin sitä ei tarvitse kohta erikseen toivoa. Miesten maailmassa ollaan Vanhasen mukaan menossa samaan suuntaan kuin naisten.

Naiset eivät ole enää pitkiin aikoihin pukeutuneet isoihin bileisiin miehiä varten vaan kilpaillakseen muita naisia vastaan. Miehet ovat pikkuhiljaa alkaneet siirtyä ulkonäkökilpailussa myös keskinäiseen nokitteluun.


Laiskoja ihmisiä Vanhanen ei voi sietää, eikä sitä, että joku on työtön omalla valinnalla.

- Köyhyys on ok, jos on päättänyt maalata uuden sukupolven Mona Lisan ja omistautua sille. Sen sijaan se on typerää, jos joku ei ota töitä vastaan siksi, että haluaa loisia onnellisesti kotona. Millä perusteella minun pitäisi maksaa toisten onnesta, kun samalla luon omaa onneani kovalla työllä?

Vanhanen ei nosta opintotukea, mutta paheksuu sitä, että 15 vuotta pitkäaikaistyöttöminä olleet laitapuolen kulkijoiksi nostavat opintotukea korkeampaa työttömyystukea.

Kärkeviä mielipiteitä heittelevä blondi saa kuulla jatkuvasti myös vähättelyä.

- Hirveän moni ajattelee yhä, että hiukset ja järki eivät kasva samassa päässä. No jos ne eivät kasva, ne voidaan kasvattaa hiustenpidennyksillä, Vanhanen nauraa.

Hänellä on lainakarvaa sekä hiuksissa ja ripsissä. Niiden hoitoon menee noin 160 euroa kuussa, mutta vaatteisiin Vanhanen laittaa jotain satasesta tuhanteen euroon kuussa.

- Tiedän olevani narsisti, materialisti ja äärimmäisyyksiin asti hedonisti. Minua voi kuvailla pitkällä rimpsulla negatiivissävytteisiä sanoja, mutta se olen minä. Tiedän rehellisesti kuka olen ja voin sanoa, että olen siinä kehityksessä huomattavasti pidemmällä kuin ne, jotka tarrautuvat siihen, että nyt olen hyvä, kun ekojeesustelen.

Ulkonäkö on tärkeää, koska siitä on hyötyä. Kaikki, jotka muuta väittävät, valehtelevat Vanhasen mukaan päin naamaa. Ulkonäköön ihastutaan ja sisältöön rakastutaan. Mitä huolitellummalta ihminen näyttää, sitä pidemmälle hän pääsee.

Säälittävyyden huippu ovat Vanhasen mukaan aikuiset, jotka tuomitsevat nuoria ulkonäön perusteella. Heille Vanhasella on ohje: Kannattaa ensin päivittää itsensä tähän maailmaan ja sitten ymmärtää se, että tälle kaikelle on järkevä selitys.

- Nykyaikana on hd-telkkarit, joissa näyttelijöiden jokainen ihovirhe näkyy. Nämä vaikutteet tulevat nuorisolle aina ylemmältä, sosiaalisesta mediasta ja Hollywoodista. Itseä ei verrata enää naapurin Maijaan.

Sosiologi Terhi-Anna Wilskalle nuoren lakiopiskelijan puheet eivät tule yllätyksenä.

- Tavoitteellinen elämä on 2000-luvun nousukaudella syntynyt ilmiö. Konsensus hyvinvointivaltion ihannoinnista on musertunut. Sen sijaan että valtio ratkaisee kaikki ongelmat, ihmiset ajattelevat, että menestys on omissa käsissä.

Nykyiset 15-25-vuotiaat ovat 1990-luvun laman kokeneen kasvattajasukupolven tulosta. Kun perhekeskeisyys kasvoi 1990-luvulla, lapsista tuli Wilskan mukaan tärkeitä henkilöitä. Lasten ajatuksiin keskityttiin ja heidän mielipiteitään kuunneltiin aivan eri tavalla kuin ennen.

Kasvatuksesta on tullut tavoitteellista. Joskus muinoin lapset laitettiin harrastuksiin, jotta he pysyisivät poissa pahanteosta ja pitäisivät hauskaa. Nykyään lapset laitetaan kolmevuotiaana ranskankieliseen päiväkotiin, balettiin ja viulutunneille.

- Aikaisemmin sitä pidettiin hyvätuloisten touhuna, mutta nykyään kaikki haluavat lapsilleen erityisen tulevaisuuden. Ennen tulevaisuutta pedattiin koulutuksen kautta, mutta nyt kun koulutuskin on kaikille tarjolle, sitä pitää yrittää kaiken muun kehittämisen kautta.

Ulkonäkö on vain yksi erottautumisen keino. Nuoret tytöt ja pojat suhtautuvat siihen resurssina, joka kannattaa ottaa käyttöön.

Tampereen yhteiskoulun lukiolaiset Iina Jokela, Anniina Helminen ja Jutta Viskari tuntevat keinot ulkonäön parantelemiseen. Jokelalla on ollut rakennekynnet, Helmisen siskolla on hiustenpidennykset ja Viskarin äidillä ripsenpidennykset.

Ulkonäöstä on paitsi hyötyä, se myös vaikuttaa omaan mielialaan.

- Huonot vaatteet voivat pilata koko päivän, tytöt sanovat.

Kauneudenhoidossa luonnollisuus on lukiolaisten mukaan tosi tärkeää. Esimerkiksi hiustenpidennykset eivät saa näyttää halvalta, sellaiselta Britney Spears -heinäkasatukalta. Liika laittautuminen herättää tytöissä epäilyksiä.

- Jos jollain on ihan kaikki mahdolliset jutut, se johtuu joko siitä, että niiden porukoilla on hirveästi rahaa, tai sitten niillä on huono itsetunto, Jokela miettii.

- Toisaalta jotkut vanhemmat ehkä tykkää, että niiden lapset näyttävät hyvältä, Helminen miettii.

Jos tytöille antaisi rajattomasti rahaa kauneudenhoitoon, he pääsisivät siitä kyllä eroon:

- Voisin kyllä kokeilla ihan kaikkea, lääkäriksi haluava Iina Jokinen innostuu.

Muut nyökyttelevät hyväksyvästi.

- Musta kyllä tuntuu, että meitä nuoremmat laittautuu vielä enemmän. Menkää Sammon kouluun, sieltä löytyy kaikki kovemman kaliiberin tytöt, Viskari lisää.

Sammon yhteiskoulun lukiossa urheilijat suuntaavat treeneihin ja muut kotiin.

Neljän tytön ryhmällä on sekalainen setti ripsenpidennyksiä ja rakennekynsiä. Sofia Mäki-Ontto, Laura Lackman, Emmi Lindholm ja Iina Heikkinen myöntävät, että Sammon yhteiskoulussa laittaudutaan enemmän kuin muualla.

- Se on kyllä ihan kivaa, että on lupa laittautua, Lindholm sanoo.

Raja kulkee jälleen luonnollisuudessa.

- Minulla ei ole mitään ehdotonta ei-kantaa kauneusleikkauksiin, jos joku sellaisen haluaa ottaa. Kunhan lopputulos ei näytä epäaidolta, Laura Lackman sanoo.

Mitään varsinaisia kauneusihanteita tytöillä ei ole, mutta Angelina Jolie on hyvä esimerkki luonnollisuudesta. Jälleen kerran ulkonäköön sijoittamista perustellaan hyödyllä. Tuntuu tyhmältä tulla meikittömänä kouluun, jos muut ovat laittautuneet.

Selvä, nuoret ovat kauniita, koska se kannattaa. Mitä muuta?

- Myös hedonismi eli nautinnonhakuisuus on nousussa, hymähtää toimitusjohtaja Tiitta Tiilikainen Risc Monitorista.

Suomen nuorisobarometrin johtaja Sami Myllyniemi jatkaa Tiilikaisen linjoilla. Suomen nuoriso, reilu puoli miljoonaa ihmistä, vannoo yksilöllisyyden nimeen enemmän kuin koskaan.

- Ystäviin ei sitouduta samalla tavalla kuin ennen. He ovat rumasti sanoen vähän kuin markkinatavaraa. Ystäväpiiriä voi vaihtaa päivällä ja illalla, Myllyniemi sanoo.

Koska energia keskitetään oman ja aivan lähimpien hyvinvointiin, yhteiskunnallisiin asioihin ei nuorilta riitä juurikaan kiinnostusta.

Sammon porukka nyökyttelee hyväksyen. Materialismi, yksilöllisyys ja oma menestys kuulostavat tutuilta jutuilta, politiikka aiheuttaa lähinnä kyllästyneitä ilmeitä kaikkien paitsi yhden kasvoilla.

- Mä yritän kyllä lukea lehteä joka päivä. En ehdi paneutua niihin juttuihin täysillä, eivätkä ne kauheasti kosketa. En kuitenkaan halua, että sellainen politiikasta kiinnostuminen menee pois. Se on musta tärkeää, vaikka en itse ehdikään sitä tehdä, Laura Lackman murehtii.

Nuoret miehet liittävät johtajuuden itseensä useammin kuin naiset, mutta ero on kaventumassa. Viimeksi kuluneen vuoden aikana Riscin mittaama "luonnollinen johtajuus" on yleistynyt voimakkaimmin alle 25-vuotiaiden naisten keskuudessa. 61 prosenttia nuorista naisista sanoo voivansa työskennellä yrityksessä vain jos he hyväksyvät yrityksen arvot.

- Nuoret ovat nykyään vaativa joukko pitää tyytyväisinä, Tiilikainen sanoo.

Samaan aikaan THL:n tilaston mukaan 14-16-vuotiaat ryyppäävät aiempaa vähemmän. Koska edessä on loistava tulevaisuus, on ajanhukkaa ryytyä puistossa. Jos haluaa perheen ja uran, on paras pitää vauhtia.

Tuntuu, että nuorilla on nykyään kauhea kiire.

- Nuorten paineista syytetään markkinoita, kaupallisuutta ja kulutusta, mutta nehän ovat vain osa yhteiskuntaa, Terhi-Anna Wilska sanoo.

- Uuskonservatiivisuus ja kovat arvot ovat arvorelativismin tulosta. Nykyään ei saa paheksua mitään mielipiteitä, jotka eivät ole rikollisia.

Nuoriso ei kuitenkaan ole aivan piinkovaa. Erityisesti 15-24-vuotiaat nuoret arvostavat perinteisiä perherooleja ja pysyvyyttä. Perhettä arvostetaan myös siksi, että onnellinen ydinperhe on häviävä luonnonvara.

Millainen tulevaisuus odottaa sitten monta sataa euroa kauneushoitolaan hassannutta teiniä, jolle unelmien täyttymys on se, että 18-vuotiaana pihassa odottaa lahjarusetin alla tuliterä Audi TT.

- Haluan, että vuoteen 2020 mennessä mulla on elämä kunnossa. Mulla on kämppä, perhe, raha-asiat mallillaan ja kaksospojat, joilla on pisamia, kiteyttää 17-vuotias Anni Jokinen.

Eihän se niin pahalta kuulosta.


Annina Huhtala (Aamulehti)

 

[Axelpass Tommi]

Tähän heitän taas sen viimekesäisen aamulehden liitteessä olleen jutun "täyden kympin tyttöystävät" (tms.) Joku muukin sen varmasti luki. Siinä haastateltiin nuorisoa (yläaste-korkeakoulu) ja monta sataa tuhatta suomalaisnuorta oli sitä mieltä, että koulutuksella saa hyvän työpaikan ja ulkonäöllä laadukkaan (ts. rikkaan) puolison. Siinä oli kuitenkin jo sellainen otanta, että voi jo vallitsevaksi nuorten ajattelumalliksi mieltää. Mistä se malli on sitten muodostunut? Väitän ihan viimeiseen asti, että tv-maailma on yksi päätekijöistä.

No onko tuo ihan väärä oletus?

 

[SIC-]

Oman elämän innostamattoman tavanomaisuuden ja oman keskinkertaisuuden kestäminen vaatii jatkuvaa henkistä taistelua itseään vastaan. Kaikki ei sitä kestä, vaan vajoavat päihteisiin.

Ennen oli "helppoa", piti vaan löytää mies/nainen jonka kanssa mennä naimisiin ja tehdä kersat, koska ei ollut muusta tietoa. Nykyään on elämässä liikaa vaihtoehtoja joiden toteuttamiseen ei kuitenkaan suurimmalla osalla kansaa ole realistisia mahdollisuuksia.

Uskoisin että osasyynä on myös nykyinen minuutta korostava kulttuuri, minä olen tärkein, minä ansaitsen parasta, minun kuuluu saada kaikki, minä ja minä ja minä.

Empatiakyky kuolee ja jäljelle ei sitten jää kuin se minä. Sitten kun sen itsekeskeisen paskan kanssa ei olekkaan niin helppo elää, kun peiliin ei pystykkään katsomaan koska kaikki se joka tekisi siitä minuudesta ehjän on ulkoistettu siihen mitä ne muut antavat tai ajattelevat minusta niin soosi on valmis kiehumaan.

Mitäköhän tapahtuisi jos alkaisikin ajattelemaan mitä minä voin antaa toisille.

Minusta syynä ei ole valinnanvapaus. Kyllä ennenkin on aivan samalla tavalla kärsitty, mutta hiljaa. Silloin on pitänyt uhrautua ja jättää tekemättä ne asiat jotka olisi halunnut tehdä. Nykyisin voi puhua näistä asioista kun ennen piti pitää pää kiinni. Kyllä minusta on nykyisin parempaa kun ihminen voi tehdä ja olla sellainen kuin itse haluaa. Ongelma tässä on vain se, että moni ei tiedä mitä oikeasti haluaa ja mikälainen on. Sitten sitä kopioidaan mediasta minkälainen olla. Kun kävelet kadulla, niin aikamoisia stereotyyppejä sitä tulee vastaan.

 

[Anonymity]

Ongelma tässä on vain se, että moni ei tiedä mitä oikeasti haluaa ja mikälainen on. Sitten sitä kopioidaan mediasta minkälainen olla. Kun kävelet kadulla, niin aikamoisia stereotyyppejä sitä tulee vastaan.

Tää taitaa kyllä pitää paikkansa. Jos nyt katsotaan nuoria tyttöjä ja poikia, joiden itsetunto ei ole vielä kehittynyt ja uskallus olla erilainen puuttuu, niin kyllähän sen ihan katukuvasta huomaa, kuinka ne ovat toinen toistensa kopioita. Alle parikymppisinä ja varmaan vielä vähän sen jälkeenkin etsitään vielä itseä. Jotkut eivät löydä itseään ja omaa persoonallista tyyliä ikinä ja se on aika sääli. Tyyli muuttuu porukan mukaan, ei oman itsensä kasvun myötä.

Mulla on yksi vanha koulukaveri, joka on etsinyt koko elämänsä itseään ja omaa tyyliään. Niin ulkoisesti kuin sisäisestikin.

Yläasteiässä hän eli MicMac-vaiheen, eli hän yritti pukeutua mahdollisimman muodin mukaisesti ja oli sen ajan pissis. Sen jälkeen tuli kokoomusvaihe ja hän pukeutui jakkupukuihin sekä osallistui politiikkaan. Sen jälkeen tuli teknovaihe ja hän pörräsi vähemmistöjen ja essoa vetävien kera raveissa. Sen jälkeen hän alkoi pyörimään mp-jengiläisten kanssa ja nyt viimeisin mitä mä tiedän, on se, että hän hakee itseään luonnonmukaisten vaihtoehtohoitojen kautta, opiskelee niitä ja myös näyttää sen tyyppiseltä ihmiseltä.

 

[Prim0s]

Anonymity, se oli just toi artikkeli.

No onko tuo ihan väärä oletus?

Ei, mutta aika käsistä tuntuu silti lähteneen.

 

[func]

Kyllähän varmasti ns. mediaseksikkäillä aloilla ulkonäkö on liiankin korostetun tärkeä. Totta kai niin on jos työssä on edustusta, esiintymistä jne. Ainahan se niin on ollut. Ulkonäkö on siitä helppo "käyntikortti" että se toimii aina, niin kuvissa kuin luonnossakin. Persoona,osaamisen ja asiantuntijuuden osoittaminen vaatii paljon enemmän.

Tuolla Anonymity sanoi ihan oikein että tervepäisellä pitäis pään kestää ilman suurempia ongelmia(totta kai näitä paineita on jokaisella meistä jonkin verran) mutta mikä se "tervepäisten" osuus sitten on?