...mikäköhän siinä oikeasti on, että sitä painoa pitää aina jonkin tuntea tarvetta kommentoida!? Etenkään, jos ja kun sitä ei kysytä. En koskaan ole keltään kysynyt, että "hei, mitäs tykkäät mun painosta" tai "mitä mieltä olet, olenko ehkä painava...vai liian kevyt" ->hatuttaa niin sikana kaikki yhtäkkiä pulppuavat kommentit toisen suusta, että "kauheen laiha sä oot, sä et paina varmaan ees neljääviittä!" (Lihaserottuvuus ja alhainen rasvaprossa hämää paljon.) Tai sitten kuulee sen perinteisen: "Kauhee, et paina varmaan mitään...mut et varmaan syökään".
Tekee mieli vastata, että "No olenhan mä hengissä", tai muuta yhtä rakentavaa, sen verran rakentava on ollut kommenttikin. :jahas: Ja sitten taas eräs tuttuni JOKA kerta äitinsä kanssa tavatessaan saa kuulla, että jaahas, saisi syödä vähän vähemmän, kun näyttää noin painavalta. Hän on siis normaalipainoinen kaikkien ihmisten typerien keksimien tilastojen äitien ynnä muiden überraamattulaskemiskaavojen ja taulukoiden mukaan. Koittaisivat nyt päättää, että mikä se ihmisen "oikea", t. normaalipaino on: se, mitä taulukot sanovat, vai se, mitä silmä sanoo?!
Tästä kaikesta vetäisin johtopäätöksen, että ei ole olemassa mitään oikeaa tai normaalipainoa. Se on mielestäni täyttä
:a. Miksei ihminen saa jäädä siihen painoon, jossa hänellä on hyvä, jossa hän jaksaa tehdä arkiaskareita, harrastaa mielekästä hänelle sopivaa liikuntaa, suoriutua jokapäiväisestä elämästään, työskennellä, on itseensä tyytyväinen, suhtautuu ruokaan 'normaalisti' ja osaa nauttia elämästään, muistaen katsoa auringon laskuakin kiittävästi ja iloita siitä, että on terve.
Miksi aina toinen ihminen katsoo oikeudekseen pilata toisen ihmisen ilon?