Eivät nuo naisten itsepuolustuskurssit turhia mielestäni ole, riippuu täysin siitä mitä siellä opetetaan. Itse olen ollut mukana vetämässä yhtä tällaista kurssia ja kokemukset olivat ihan positiivisia. Järjettömiä summia ei missään tapauksessa kannata maksaa, kaiken saman kun voi saada ilmaiseksikin. Rahastajia löytyy varmasti runsaasti.
Pääpainon kursseilla tulee niin ajallisesti kuin laadullisestikin olla tiedon jakamisessa. Tietoa pitää jakaa mahdollisista uhkista ja niiden ennaltaehkäisemisestä, hätävarjelusta ja omasta oikeusturvasta, stressireaktioista, hyökkäyksen ja puolustuksen psykologiasta, käyttäytymisestä uhkatilanteissa jne.
Tekniikoissa toki tehdään, painotuksen tulee kuitenkin aina olla irtautumisessa ja pakoon pääsemisessä. Niitä tekemällä pitää osoittaa naisille että heillä on riittävästi fyysistä voimaa irtautua otteesta ja tarvittaessa jopa satuttaa voimakkaampaa vastustajaa, toisaalta pitää muistuttaa että he eivät koskaan voi luottaa taitoihinsa tehdä niin varmasti ja aina onnistuen. Kaikki tehtävät tekniikat harjoitellaan tekemään myös nopeasti, rajusti ja täydellä voimalla. Jokaisen onnistuneen tekniikan päätteeksi otetaan etäisyyttä ja käännytään pakoon heti kun siihen tarjoutuu tilaisuus.
Varsinaista sparrausta ei näillä kursseilla tule harjoituttaa sikäli kun sillä viitataan ottelunomaiseen toimintaan, päämääränä kun on aina pako. Kovia ja vapaamuotoisia harjoituksia sen sijaan kyllä kannattaa suosia. Harjoitukset tulee tehdä voimakkaamman vastustajan kanssa, kurssin vetäjät sopivat ainakin toivottavasti tarkoitukseen. Esimerkkinä voidaan pitää harjoituksia joissa toimin hyökkävänä maalimiehenä, lähestymistavan sain itse päättää. Välillä en käynyt naisiin ollenkaan kiinni, välillä tartuin ja väänsin kädestä, välillä yritin lyödä, toisinaan taas yritin kaataa alleni joko sitoen, kuristaen tai pyrkien päälle "raiskausta" esittäen. Koko tekniikkavalikoimaani en käyttänyt; hyökkääjänä en saanut potkia enkä lyödä nyrkillä, avokämmennellä kylläkin. Pääasiassa pyrin kuitenkin käyttämään raakaa voimaa jota minustakin sentään löytyy suurimpaan osaan naisista verrattuna (toivottavasti kukaan punttimimmeistä ei nyt heti tule ja todista toisin
). Vierestä seurasi toinen vetäjä joka pystyi keskeyttämään harjoituksen koska tahansa. Kurssilaisen tehtävänä taas oli päästä pakoon. Harjoituksia tehtiin erilaisissa ympäristöissä: osassa tilaa oli runsaasti ja pakeneminen oli helpompaa, osa taas aloitettiin uhrin päädyttyä umpikujaan ainoan pakotien ollessa takanani sijaitseva ovi. Kurssilaisiin käytin voimaa rajoitetusti mutta niin että varmasti sattui, tuloksena lukemattomia mustelmia ja ruhjeita sekä muutama nenäverenvuoto. Viikonlopun aikana itselläni aukesi nenä 3 kertaa ja t-paitoja hajosi sama määrä, ihoni oli kynsitty rikki useammasta paikasta, useasti jäin myös kaksinkerroin makaamaan maahan alasuojista huolimatta. Mustelmia ei kannata edes laskea. Umpikujasta yksi nainen pääsi pakoon ensimmäisellä kerralla, loput eivät. Harjoitus toistettiin kunnes pakeneminen onnistui ainakin kerran.
Kurssin loputtua kiitimme osallistujia kiinnostuksesta ja innostuksesta ja kerroimme heille etteivät he osaa puolustaa itseään. Kerroimme että Suomessa ei kannata pelätä mutta vaarojen tiedostaminen ja niihin varautuminen on aina aiheellista. Kerroimme yrittäneemme antaa kuvan siitä millaisiin tilanteisiin ihminen saattaa joutua ja minkä varalle on mahdollista harjoitella, mitään tekniikkaa emme olleet varsinaisesti edes yrittäneet opettaa. Ainoa mitä päivän tai kahden kurssi pystyy tarjoamaan on kipinä harjoitteluun ja kiinnostus itsepuolustukseen.
