En haluaisi olla itkupilli ja valittaa pikku asiasta, mutta kuitenkin. Tällä tarkoitan lähinnä sitä, että itsekkin olen aina ajatellut, että pikkujutut, kuten öiset nakkikiskarähinät, jääkööt asianomaisten välisiksi asioiksi, joihin on ihan turha sotkea poliisia. Nyt kävi kuitenkin niin, että sain itse nyrkistä. Yksi ainoa nyrkinisku leukaan, mutta vien tai itseasiassa vein asian eteen päin.
Sattui nimittäin niin somasti, että töissä ollessani sain asiakkaalta nyrkkiä. Työnkuva on hyvin selkeästi toimistopainotteinen eli voisi jopa luonnehtia, että olen virkamies kahdeksasta neljään duunissa. Kyseisen asiakkaan kanssa on ennenkin ollut ongelmaa eli hän on mm. uhkaillut minua ajaessaan omia etujaan/oikeuksiaan. Eriäviä mielipiteitä asioista ja toinen ottaa aseekseen uhkailun sekä väkivallan. En yksinkertaisesti voi jättää asiaa siihen eli poliisi on vähän niin kuin pakko sotkea mukaan. Ainakin omasta mielestäni.
Kun aikuinen mies lyö toista aikuista miestä, niin se pääsääntöisesti sattuu. Hiukan osumasta riippuen jälki saattaa olla hyvinkin rumaa. Nyt kävi niin, että tuo yksi ainoa nyrkinisku ei jättänyt merkittävää jälkeä pärstääni. Isku osui leukaan. Leuka turposi sen verran, että se oli selvästi havaittavissa ja alahuuleen tuli pienen pieni reikä. Pysyvästä kosmeettisesta haitasta ei ole siis tietoakaan. Kävin leukaani näyttämässä heti tapahtuman jälkeen lääkärille, jotta on rikosilmoituksen tueksi materiaalia eli lausuntoa sekä valokuvaa. Lääkäri kopeloi leuan ja totesi, että tuskin on murtunut. Kurkkasi myös tärykalvot, että ovat ehjät.
Lääkäristä selvittyäni painelin poliisiasemalle tekemään ilmoituksen asiasta, lievästä pahoinpitelystä. Asioidenssani tutkijan kanssa tutkija kysyi, että olenko valmis sovittelemaan, haenko tekijälle rangaistusta ja haenko itselleni vahingonkorvausta. Iloitin olevani valmis sovittelemaan ja hakevani tekijälle rangaistusta. Sen sijaan totesin, että vahingonkorvauksia en tarvi, koska vaatteet pysyivät ehjinä & puhtaina ja mitään näkyvää haittaa ei jäänyt. Suomeksi sanottuna ajattelin, että parin päivän leukasäryllä selvitään.
Nyt kun asiasta on hiukan reilut pari viikkoa aikaa, niin soitin poliisille ja ilmoitin hakevani sittenkin korvausta. Leukaa on särkenyt koko ajan enemmän tai vähemmän, korva tuntuu hassulta, syöminen sattuu aika ajoittain ja leukani on alkanut lonksumaan! Tilauksessa on uusi aika lääkärille. Ei ole hajuakaan, että mitä tekijältä tulen pyytämään, mutta pakko on saada joku hintalappu parin viikon särylle ja mahdollisesti pysyväksi jäävälle leuan lonksumiselle. Jos jollakulla on pakottava tarve olla kusipää ja pätkäistä toista turpaan, niin maksakoon sitten lystistä rehellisen hinnan. Vaikka työstäni tykkäänkin, niin työpaikka on viimeisin paikka maailmassa, jossa haluan kokea väkivaltaa.