Murtomaahiihto vs. luistelu
- Keskustelun aloittaja VZ58
- Aloitettu
- Liittynyt
- 17.4.2002
- Viestejä
- 838
- Ikä
- 42
Molemmat menee, mutta käytännössä useimmin luistelua, koska suksien laitto on vähäisempää. Lisäks sillä saan enemmän vauhtia 
Vähän eri lihaksiinhan noi ottaa ja perinteisessä mulla meinaa olla ongelmia alaselän kans :( Kilpailuissakin joskus meni täysin mäkeen ku selkä jumitti niin, ettei jalatkaan enää toiminu.
Luistelussa kannattaa kyllä oikeesti opetella edes jonkinlainen tekniikka. Joskus näkee sen verran hirveetä säheltämistä, että sääliks käy. Tosin jostainhan aina on alotettava. Ei ihme, jos hiihto on raskasta jos tekniikka on ihan väärä.
Vauhtileikittelystä. Kyllä sekin ehdottomasti kannattaa, mutta pitää huomioida, että jos kunto ja tekniikka ei oo kovin hyvät ni sitä vauhtileikittelyä tulee kyl automaattisesti mäkisessä maastossa (ainakin sykkeen puolesta).
Ja tuhansia kilometrejä hiihtäneenä voisin sanoa, että kyllä luistellen sen sykkeen saa korkeammaks kun perinteisellä. Näin ainakin mulla. Ja vauhtia saa kummasti lisää kun opettelee kakspuoleisen työnnön niin ei mee niin tikkaamiseks.
Vähän eri lihaksiinhan noi ottaa ja perinteisessä mulla meinaa olla ongelmia alaselän kans :( Kilpailuissakin joskus meni täysin mäkeen ku selkä jumitti niin, ettei jalatkaan enää toiminu.Luistelussa kannattaa kyllä oikeesti opetella edes jonkinlainen tekniikka. Joskus näkee sen verran hirveetä säheltämistä, että sääliks käy. Tosin jostainhan aina on alotettava. Ei ihme, jos hiihto on raskasta jos tekniikka on ihan väärä.
Vauhtileikittelystä. Kyllä sekin ehdottomasti kannattaa, mutta pitää huomioida, että jos kunto ja tekniikka ei oo kovin hyvät ni sitä vauhtileikittelyä tulee kyl automaattisesti mäkisessä maastossa (ainakin sykkeen puolesta).
Ja tuhansia kilometrejä hiihtäneenä voisin sanoa, että kyllä luistellen sen sykkeen saa korkeammaks kun perinteisellä. Näin ainakin mulla. Ja vauhtia saa kummasti lisää kun opettelee kakspuoleisen työnnön niin ei mee niin tikkaamiseks.
- Liittynyt
- 17.4.2002
- Viestejä
- 725
Luistelun tekniikasta
On varmasti totta, että tekniikkaa kannattaa opetella. Itselläni seuraava askel tuntuisi olevan se, että potkuja saisi pidemmäksi niin, että tuollainen kaksipuoleinen työntö voisi jotenkin onnistua - tai kai se voisi nytkin onnistua jos vaan yläkroppa toimisi mielettömällä nopeudella :D
Olisikos tietävämmillä jotain vinkkejä tuohon pidempään potkuun? Voipi olla tosi tyhmä kysymys ja vieläpä vaikea neuvoa. Voisi kuvitella, että tuo on osaavilla hiihtäjillä niin luontevaa, että on vaikea ymmärtää miksi joku ei sitä osaa. Olisikohan oma ongelmani siinä, että en osaa (jaksa) höydyntää yläkroppaa riittävästi, menen nimittäin välillä pelkällä jalkatyöskentelyllä eteenpäin kun kädet väsyvät... jotenkin hiihtotyylini muistuttaa ehkä liiankin paljon rullaluistelua
On varmasti totta, että tekniikkaa kannattaa opetella. Itselläni seuraava askel tuntuisi olevan se, että potkuja saisi pidemmäksi niin, että tuollainen kaksipuoleinen työntö voisi jotenkin onnistua - tai kai se voisi nytkin onnistua jos vaan yläkroppa toimisi mielettömällä nopeudella :D
Olisikos tietävämmillä jotain vinkkejä tuohon pidempään potkuun? Voipi olla tosi tyhmä kysymys ja vieläpä vaikea neuvoa. Voisi kuvitella, että tuo on osaavilla hiihtäjillä niin luontevaa, että on vaikea ymmärtää miksi joku ei sitä osaa. Olisikohan oma ongelmani siinä, että en osaa (jaksa) höydyntää yläkroppaa riittävästi, menen nimittäin välillä pelkällä jalkatyöskentelyllä eteenpäin kun kädet väsyvät... jotenkin hiihtotyylini muistuttaa ehkä liiankin paljon rullaluistelua
- Liittynyt
- 5.12.2003
- Viestejä
- 1 323
Tiukkis sanoi:
Itse hiihdän talven ensimmäiset lenkit aina niin että yritän liu'uttaa mahdollisimman pitkään suksella. Eli painopiste kokonaan suksen päälle, riippumatta siitä minkälaista vapaan tekniikkaa käyttää. Muutaman lenkin jälkeen yleensä sitten huomaa että potku pitenee ja suksen luistoa käyttää aivan eri tavalla hyväksi. Jonkinlaista selvitysä vapaan tekniikasta, etenkin wassbergista löysin täältä: http://www.biathlon.fi/data/materiaalit/oppaat/hiihto1/valmentaja_1_wassu.pdf
- Liittynyt
- 21.3.2003
- Viestejä
- 49
- Ikä
- 39
Mistäköhän johtuu että luistelu tyylillä tulee sellainen polte jalkapohjiin?
Oisko kellään mitään vinkkiä millä tämän sais estettyä, ei nimittäin ole kovin mukava hiihtää kun polttelee/koskee jalkapohjiin.
Ps. omista lättä jalat niin voiskohan johtua siitä?
Oisko kellään mitään vinkkiä millä tämän sais estettyä, ei nimittäin ole kovin mukava hiihtää kun polttelee/koskee jalkapohjiin.
Ps. omista lättä jalat niin voiskohan johtua siitä?
- Liittynyt
- 15.11.2004
- Viestejä
- 4 688
Mynz sanoi:
Minä olen surkea hiihtäjä, mutta nuo oireet kuulostaa tutulta. Minä huomasin, että tuo jalkapohjien kipu meni pois kun aloin siirtämään painoa tasaisemmin liukuvalle sukselle. Aluksi luistellessahan ainakin minä helposti nojaan liikaa sisäsyrjälle. Ja tästä kai seuraa ihan turhaa jalkojen jännitystä.
Nyt onkin ohjelmassa opetella luistelemaan paremmin. Ajattelin tehdä niin, että hiihdän mahdollisimman hitaasti ja joka paikka rentona yrittäen samalla saada mahdollisimman pitkän liu'un. Eilen tuota kokeilin 10km verran eikä paikat menneen nyt ollenkaan niin paljon jumiin mitä ennen. Samon yritän saada painopisteen pysymään mahdollisimman suoraan itseni alla, eli niin ettei homma mene heilumiseksi puolelta toiselle. Tuntuisi että heti säästyy paljon energiaa eikä "paketti hajoa" niin helposti.
Mutta siis, itse en osaa hiihtää kunnolla, joten viisaammat jatkakoon.
- Liittynyt
- 1.11.2004
- Viestejä
- 16
- Ikä
- 42
Itselläni koski jalkapohjiin alkuvaiheessa, kun en ollut vielä paljoa hiihtänyt, jalat eivät olleet vielä tottuneet rasitukseen. Tuossa menee ainakin nilkat kipeäksi jos ei saa painoa kohdistettua suoraan suksen päälle. Itsellänikin ongelmana että nilkat menee välillä kipeäksi, varsinkin pitkillä lenkeillä. Voi tietysti johtua monoistakin kun omat ovat jo aika loppuun suksittu.
- Liittynyt
- 31.1.2005
- Viestejä
- 246
Aiemmin kyseltiin vinkkejä miten liun saa pidemmäksi. Kysehän on lähinnä tasapainosta. Yksi harjoitus on laskea loivaa mäkeä yhdellä suksella. Yksi hyvä treeni kokeiltavaksi on, että työntää aina yhdelle liulle 2 työntöä käsillä.
Sauvoitta luistelu on ehdottaman hyvä harjoitus tekniikan oppimisessa. Alkuvaiheessa sauvoista on itseasiassa enemmän haittaa kuin hyötyä. Ja sitä paitsi sauvoitta luistelu on nopein hiihtotekniikka, kun hiihdellään loivaan alamäkeen.
Sauvoitta luistelu on ehdottaman hyvä harjoitus tekniikan oppimisessa. Alkuvaiheessa sauvoista on itseasiassa enemmän haittaa kuin hyötyä. Ja sitä paitsi sauvoitta luistelu on nopein hiihtotekniikka, kun hiihdellään loivaan alamäkeen.
- Liittynyt
- 7.2.2005
- Viestejä
- 74
Kannatan luistelutyyliä, koska siinä saa pulssin nousemaan helposti, tuntematta kuitenkaan suunnatonta väsymystä ja voitelu on helpompaa. En ole perinteistä hiihtänyt yli kymmeneen vuoteen, tosin en kyllä tällä hetkellä perinteisen suksia edes omista.
Sitten yksi asia mitä kaikki ei ota huomioon ihmetellessään suksen huonoa luistoa on se, että luisteluhiihdossa pitää ottaa huomioon myös suksen jäykkyys keliolosuhteisiin nähden. Perinteisen hiihdossahan suksen jäykkyys on vakio henkilön painoon nähden kaikissa keliolosuhteissa.
Jäykkä suksi on erityisen hyvä hiihtää pehmeällä kelillä, koska paine jakaantuu tasaisemmin koko pohjan alalle, eikä suksi kulje koko ajan ikään kuin "kuopassa", kuten löysä suksi tekee huonontaen luistoa. Tämä seikka näkyy erityisen hyvin hiihdettäessä ylämäkeen.
Kovalla ja jäisellä kelillä kuoppa-efektiä taas ei ole ja ehdoton kuningas on löysä suksi, jossa paine keskittyy suksen keskiosaan antaen sivuttaispitoa, joka on kovalla kelillä vaikeampaa saavuttaa. Hankalin tilanne mikä voi tulla on, jos laskee alamäkeen luistelu-uralla, kovalla ja jäisellä kelillä ja jäykillä suksilla. Kyseisessä tilanteessa sivuttaispito on erittäin heikko ja koko ajan saa olla tarkkana ettei kaadu, kun sukset luiruaa miten sattuu.
Aloittelijoille kuitenkin suosittelisin löysempiä suksia, koska ovat helpommat käsitellä ja niillä voi hiihtää kohtuullisesti kaikissa keleissä toisin kuin jäykillä. Eli jäykät kannattaa ostaa vasta toisiksi suksiksi, kun perustekniikka on hallussa.
Jäykillä suksilla tarkoitan tässä suksia, joissa siirrettäessä henkilön koko paino toiselle sukselle, jää suksen keskikohdan ja tasaisen lattian väliin tilaa liikuttaa esim. paperia edestakaisin. Löysät sukset taas ottavat koko matkalta kiinni lattiaan, pidettäessä paino molemmilla suksilla. Tietenkään suksia ei käytännössä valita näin mustavalkoisesti vaan suksien jäykkyys voi olla mitä vaan käyttäjästä ja käyttötarkoituksesta riippuen.
Siinäpä olivat osittain kantapään kautta opitut asiat luistelusuksien jäykkyyksistä. :thumbs:
Sitten yksi asia mitä kaikki ei ota huomioon ihmetellessään suksen huonoa luistoa on se, että luisteluhiihdossa pitää ottaa huomioon myös suksen jäykkyys keliolosuhteisiin nähden. Perinteisen hiihdossahan suksen jäykkyys on vakio henkilön painoon nähden kaikissa keliolosuhteissa.
Jäykkä suksi on erityisen hyvä hiihtää pehmeällä kelillä, koska paine jakaantuu tasaisemmin koko pohjan alalle, eikä suksi kulje koko ajan ikään kuin "kuopassa", kuten löysä suksi tekee huonontaen luistoa. Tämä seikka näkyy erityisen hyvin hiihdettäessä ylämäkeen.
Kovalla ja jäisellä kelillä kuoppa-efektiä taas ei ole ja ehdoton kuningas on löysä suksi, jossa paine keskittyy suksen keskiosaan antaen sivuttaispitoa, joka on kovalla kelillä vaikeampaa saavuttaa. Hankalin tilanne mikä voi tulla on, jos laskee alamäkeen luistelu-uralla, kovalla ja jäisellä kelillä ja jäykillä suksilla. Kyseisessä tilanteessa sivuttaispito on erittäin heikko ja koko ajan saa olla tarkkana ettei kaadu, kun sukset luiruaa miten sattuu.
Aloittelijoille kuitenkin suosittelisin löysempiä suksia, koska ovat helpommat käsitellä ja niillä voi hiihtää kohtuullisesti kaikissa keleissä toisin kuin jäykillä. Eli jäykät kannattaa ostaa vasta toisiksi suksiksi, kun perustekniikka on hallussa.
Jäykillä suksilla tarkoitan tässä suksia, joissa siirrettäessä henkilön koko paino toiselle sukselle, jää suksen keskikohdan ja tasaisen lattian väliin tilaa liikuttaa esim. paperia edestakaisin. Löysät sukset taas ottavat koko matkalta kiinni lattiaan, pidettäessä paino molemmilla suksilla. Tietenkään suksia ei käytännössä valita näin mustavalkoisesti vaan suksien jäykkyys voi olla mitä vaan käyttäjästä ja käyttötarkoituksesta riippuen.
Siinäpä olivat osittain kantapään kautta opitut asiat luistelusuksien jäykkyyksistä. :thumbs:
- Liittynyt
- 31.1.2005
- Viestejä
- 246
Olipas omituisen kuuloista tuo Wishmasterin teksti. En minäkään mikään suksien valinnan asiantuntija ole, mutta päähän on tarttunut mm. seuraavia asioita.
Luistelusuksi on aina "jäykkä" (yhden suksen liussa keskiosa ei osu lumeen). Löysä suksi (kuten perinteisen suksi tai combisuksi) ei ole suuntavakaa, mikä tekee luistelun hankalaksi.
Totta on se, että eri kelialueille tosi hiihtäjillä on erilaisia suksia. Luisto riippuu eniten vedestä. Jos lumi on kuivaa (kuten pakkasella), suksen ja lumen väliin ei synny riittävää vesipatjaa => ei luista. Jos vettä on liikaa, syntyy suksen ja lumen väliin imu => ei luista. Suksen rakenteella, pohjan urituksella ja voitelulla pyritään saamaan suksi luistamaan.
Asiantunteva myyjä osaa myydä oikeat sukset. Jos luistelee yksillä suksilla, monikäyttöisimmät ovat ns. pikkupakkasen sukset.
Luistelusuksi on aina "jäykkä" (yhden suksen liussa keskiosa ei osu lumeen). Löysä suksi (kuten perinteisen suksi tai combisuksi) ei ole suuntavakaa, mikä tekee luistelun hankalaksi.
Totta on se, että eri kelialueille tosi hiihtäjillä on erilaisia suksia. Luisto riippuu eniten vedestä. Jos lumi on kuivaa (kuten pakkasella), suksen ja lumen väliin ei synny riittävää vesipatjaa => ei luista. Jos vettä on liikaa, syntyy suksen ja lumen väliin imu => ei luista. Suksen rakenteella, pohjan urituksella ja voitelulla pyritään saamaan suksi luistamaan.
Asiantunteva myyjä osaa myydä oikeat sukset. Jos luistelee yksillä suksilla, monikäyttöisimmät ovat ns. pikkupakkasen sukset.
- Liittynyt
- 7.2.2005
- Viestejä
- 74
Voihan se kuulostaa omituiselta, koska ne ovat omakohtaisia kokemuksia ja pohdintoja, eivätkä ole mistään oppikirjoista. Lisäksi kokemuksiini vaikuttaa se että olen vielä suhteellisen kokematon (n. 2000 km luisteluhiihtoa) hiihtäjä ja välinetietämykseni taso ei ole lähimainkaan pro-luokkaa. Oma itse opittu luistelutekniikka on vielä aika huono, mutta paranemaan päin.Voitto Kotiin sanoi:
Itse en vielä pysty hyvin hiihtämään jäykillä suksilla jäisellä kelillä, mutta kokenut hiihtäjä ei varmaan kyseistä ongelmaa lainkaan havaitse, kun tekniikka on hyvässä kunnossa. Ja muutenkin jäisen kelin ongelmaa on esiintynyt lähinnä vain huonosti hoidetuilla latuosuuksilla ja keväisin, kun lämpö heittelee nollan molemmin puolin. Ladun pehmeysasteeseen vaikuttaa paljon ladun huoltoväli. Lumen lämpötilan ja kosteusasteen vaikutus ladun pehmeyteen ja luistoon on taas asia erikseen. Lumen Pehmeysasteen määrittelen siten kuinka paljon suksi kantillaan ollessaan painuu lumen sisään.
Asiantunteva myyjä on tavallisen ihmisen paras tuki ja turva ostoasioissa, mutta ladulla sen vasta täysin näkee miten vehkeet toimii.
Mutta, jos tekniikka on kunnossa, niin sitten jäykät sukset alle ja menoksi, kaikilla keleillä.
- Liittynyt
- 31.1.2005
- Viestejä
- 246
Jäisellä baanalla parhaiten toimii luistimet.
Mutta vielä alkuperäiseen kysymykseen: kumpi hiihtotapa, perinteinen vai luistelu. Tässä minun listani:
- Perinteinen hiihto kuormittaa enemmän ylävartaloa, luisteluhiihto jalkoja. Hiihto on kestävyysurheilua. Lihakset eivät kasva (toivottavasti eivät myöskään kutistu), mutta kestovoiman kannalta voi harkita tältäkin pohjalta, kumman tavan valitsee.
- Keskivartalon lihakset pitää olla kunnossa molemmille tavoille, etenkin perinteiselle. Muuten pitkällä lenkillä väsyy ja selkä kipeytyy
- Jos luisteluhiihdon tekniikka on huono ja hiihtää liikaa kanteilla, nilkat ja polvet väsyvät => ei pysty pitkiä lenkkejä hiihtämään
- Luisteluhiihdon potku on pitkä ja puristava, perinteisen lyhyt ja terävä. Perinteisen potku muistuttaa enemään juoksua eli on hieman lajinomaisempaa harjoittelua juoksua ajatellen. Molemmat hiihtotavat ovat jokatapauksessa hyvää vaihtoehtoista treeniä lajilla kuin lajille
- Voitelua tarvitsevat molemmat sukset. Ellei itse halua voiteluun perehtyä, voitelupalvelua saa rahalla. Muutamalla kympillä saa sukset toimimaan koko talven. Luistoparafiinia on hyvä lisätä (vähintään) n. 50 km välein.
Ratkaisu asiaan on tietysti, että parasta on hankkia välineet molemmille hiihtotavoille. Olosuhteista ja keleistä riippuu, kumpi tapa on hauskempi. Minulla jako menee fifty-sixty.
Mutta vielä alkuperäiseen kysymykseen: kumpi hiihtotapa, perinteinen vai luistelu. Tässä minun listani:
- Perinteinen hiihto kuormittaa enemmän ylävartaloa, luisteluhiihto jalkoja. Hiihto on kestävyysurheilua. Lihakset eivät kasva (toivottavasti eivät myöskään kutistu), mutta kestovoiman kannalta voi harkita tältäkin pohjalta, kumman tavan valitsee.
- Keskivartalon lihakset pitää olla kunnossa molemmille tavoille, etenkin perinteiselle. Muuten pitkällä lenkillä väsyy ja selkä kipeytyy
- Jos luisteluhiihdon tekniikka on huono ja hiihtää liikaa kanteilla, nilkat ja polvet väsyvät => ei pysty pitkiä lenkkejä hiihtämään
- Luisteluhiihdon potku on pitkä ja puristava, perinteisen lyhyt ja terävä. Perinteisen potku muistuttaa enemään juoksua eli on hieman lajinomaisempaa harjoittelua juoksua ajatellen. Molemmat hiihtotavat ovat jokatapauksessa hyvää vaihtoehtoista treeniä lajilla kuin lajille
- Voitelua tarvitsevat molemmat sukset. Ellei itse halua voiteluun perehtyä, voitelupalvelua saa rahalla. Muutamalla kympillä saa sukset toimimaan koko talven. Luistoparafiinia on hyvä lisätä (vähintään) n. 50 km välein.
Ratkaisu asiaan on tietysti, että parasta on hankkia välineet molemmille hiihtotavoille. Olosuhteista ja keleistä riippuu, kumpi tapa on hauskempi. Minulla jako menee fifty-sixty.
- Liittynyt
- 17.7.2002
- Viestejä
- 183
Perinteistä on lykitty tänäkin talvena jo 400 km. Perinteisen hyviin puoliin luettakoon se että pulssi on helppo pitää tasaisena. Kuitenkin se vauhtipuoli - varsinkin verrattuna luisteluun jää monasti hieman vaatimattomammaksi.
Itselläni tuota hiihtoharrastusta ja motivaatiota on lisännyt kovasti polarin sykemittari, josta saa käppyrät tietokoneelle.
Itselläni tuota hiihtoharrastusta ja motivaatiota on lisännyt kovasti polarin sykemittari, josta saa käppyrät tietokoneelle.
- Liittynyt
- 5.3.2004
- Viestejä
- 100
Tässä tulee aloitteleville karpaaseille muutamia vinkkejä hiihtotekniikkaan ja suksen valintaan:
- Sekä perinteisellä että luistelutyylillä hyvää tekniikkaharjoitusta on sauvoitta hiihto. Tekniikassa on mitä ilmeisimmin paljon hiomista jos ei pysty hiihtämään perinteistä tasaisella ja luistelua loivaan alamäkeen ilman sauvoja rennosti ja pitkällä liu'ulla. Perinteisen suksissa pitää tietysti olla pitovoitelu kohdallaan että tämä onnistuu.
- Luisteluhiihdossa mogren- (sauvatyöntö liukuvalle sukselle joka toisella potkulla) ja wassberg- (sauvatyöntö liukuvalle sukselle joka potkulla) tekniikoissa paino jalkaterän ulkosyrjälle, potkut terävät ja liu'ut pitkät, rennot ja tasapainoiset. Potkun jälkeen jalka palautuu liukuvan jalan viereen, monilla kuntohiihtäjillä se roikkuu kaukana sivulla ja liian ylhäällä, jolloin näyttää siltä kuin olisi paskat housussa. Pää ja vartalo hartioita ja lantiota myöten kääntyy liu'un suuntaan: ikäänkuin hyökätään kehon painopisteellä liukuvan suksen päälle.
- Perusluistelussa (suksi ja sauvat tulevat latuun yhtäaikaisesti eli tekniikka jota hiihdetään ylämäkeen) etujalan suksea viedään kunnon askeleella eteenpäin samalla kun venytetään potkua taaksepäin. Oikein jyrkässä ylämäessä voi hartioiden kierrolla saada lisävääntöä sauvatyöskentelyyn, tällöin toinen käsi on vähän edempänä kuin toinen ja etummaisen käden hartia kiertyy eteenpäin. Pidemmät työnnöt saa kuitenkin aikaiseksi kun pyrkii tekemään puhtaan tasatyönnön.
- Tasatyöntöön voima tulee vatsalihaksista ja osittain myös lonkan koukistajista. Työnnön alkuvaiheessa lantio viedään eteen, polvet ja lonkat ojennetaan suoraksi ja kyynärpäät lukitaan n. 120 asteen kulmaan. Pää lähtee viemään painoa alaspäin, vatsalihaksilla tiukka rutistus ja polvet koukistetaan jolloin saadaan enemmän painoa alas. Työnnön loppuvaiheessa, kun kädet ovat polvien tasalla, rytkäytetään ojentajalihaksilla kädet suoraksi. Käsien liike pitäisi olla työnnön loppua kohti kiihtyvä.
- Sekä perinteisellä että luistelutekniikalla potkuissa lantio voimakkaasti mukana. Luistelussa ehkä helpottaa lantion kiertoa kun taittaa potkaisevan jalan polvea sisälle päin. Tasapaino pysyy paremmin kun pitää tukijalan polven tarpeeksi koukussa että painopiste on riittävän alhaalla. Perinteisessä potku on samanlainen kuin potkukelkalla potkutellessa, potkaiseva jalka ja samalla lantio ojentuu tarpeeksi taaksepäin.
- Hyvän perinteisen suksen merkki: kun sukset puristetaan siteiden kohdalta yhteen pohjat vastakkain, suksien kärki avautuu niin että sinne saa hyvin ujutettua sormen väliin. Painealueiden (alueet pitovoidealueen molemmin puolin, näissä muodostuu suksen luisto enimmäkseen) kohdalla suksi saa olla melkoisen jäykkä. Pitoalueella suksien väliin jäävä rako eli jalkavuus ei pakkaskelin suksilla saa olla liian suuri, muuten suksea ei saa kunnolla pitämään. Vastaavasti vesikelin suksessa pitoalueen eli voidepesän täytyy olla tarpeeksi korkea että sinne mahtuu liisterikerros. Liian korkeaa jalkavuutta voi yrittää parantaa puristamalla sukset ruuvipuristimella siteen kohdalta yhteen, viemällä sukset pariksi tunniksi n. 80-asteiseen saunaan. Ruuvipuristin kannattaa ottaa pois vasta kun sukset ovat jäähtyneet jotta suksien liimaus jähmettyy haluttuun muotoon.
- Hyvän luistelusuksen tunnusmerkki: olipa suksi mille tahansa kelialueelle tarkoitettu, niissä pitää olla hyvä loppujännitys, kun suksia puristetaan yhteen pohjat vastakkain. Lumikelin suksessa alkujännitys voi olla vähän löysempikin, jolloin suksen hiihdettävyys pehmeällä lumikelillä on parempi, mutta vesikelin sukset saavat olla kunnolla jäykät että suksen ja ladun väliin jäävä rako katkaisee veden pintajännityksestä johtuvan imuefektin. Suksen suuntavakavuus riippuu aika paljon loppujännityksestä, mutta uusissa luistelusuksissa oleva tiimalasileikkaus (suksen pohja on keskikohdasta vähän kapeampi kuin päistä) parantaa sitä myös huomattavasti. Myös Salomonin Pilot-mallin siteet ja niihin sopivat monot antavat paljon vakaamman liu'un kuin vanhemmat SNS- "standardin" mukaiset.
- Jos rahat vain riittävät, kannattaa suksiostoksilla suosiolla mennä kilpasuksien osastolle. Kombivehkeisiin ei kannata edes vilkaista.
Pistän lisää asiaa jos tulee vielä jotain mieleen.
- Sekä perinteisellä että luistelutyylillä hyvää tekniikkaharjoitusta on sauvoitta hiihto. Tekniikassa on mitä ilmeisimmin paljon hiomista jos ei pysty hiihtämään perinteistä tasaisella ja luistelua loivaan alamäkeen ilman sauvoja rennosti ja pitkällä liu'ulla. Perinteisen suksissa pitää tietysti olla pitovoitelu kohdallaan että tämä onnistuu.
- Luisteluhiihdossa mogren- (sauvatyöntö liukuvalle sukselle joka toisella potkulla) ja wassberg- (sauvatyöntö liukuvalle sukselle joka potkulla) tekniikoissa paino jalkaterän ulkosyrjälle, potkut terävät ja liu'ut pitkät, rennot ja tasapainoiset. Potkun jälkeen jalka palautuu liukuvan jalan viereen, monilla kuntohiihtäjillä se roikkuu kaukana sivulla ja liian ylhäällä, jolloin näyttää siltä kuin olisi paskat housussa. Pää ja vartalo hartioita ja lantiota myöten kääntyy liu'un suuntaan: ikäänkuin hyökätään kehon painopisteellä liukuvan suksen päälle.
- Perusluistelussa (suksi ja sauvat tulevat latuun yhtäaikaisesti eli tekniikka jota hiihdetään ylämäkeen) etujalan suksea viedään kunnon askeleella eteenpäin samalla kun venytetään potkua taaksepäin. Oikein jyrkässä ylämäessä voi hartioiden kierrolla saada lisävääntöä sauvatyöskentelyyn, tällöin toinen käsi on vähän edempänä kuin toinen ja etummaisen käden hartia kiertyy eteenpäin. Pidemmät työnnöt saa kuitenkin aikaiseksi kun pyrkii tekemään puhtaan tasatyönnön.
- Tasatyöntöön voima tulee vatsalihaksista ja osittain myös lonkan koukistajista. Työnnön alkuvaiheessa lantio viedään eteen, polvet ja lonkat ojennetaan suoraksi ja kyynärpäät lukitaan n. 120 asteen kulmaan. Pää lähtee viemään painoa alaspäin, vatsalihaksilla tiukka rutistus ja polvet koukistetaan jolloin saadaan enemmän painoa alas. Työnnön loppuvaiheessa, kun kädet ovat polvien tasalla, rytkäytetään ojentajalihaksilla kädet suoraksi. Käsien liike pitäisi olla työnnön loppua kohti kiihtyvä.
- Sekä perinteisellä että luistelutekniikalla potkuissa lantio voimakkaasti mukana. Luistelussa ehkä helpottaa lantion kiertoa kun taittaa potkaisevan jalan polvea sisälle päin. Tasapaino pysyy paremmin kun pitää tukijalan polven tarpeeksi koukussa että painopiste on riittävän alhaalla. Perinteisessä potku on samanlainen kuin potkukelkalla potkutellessa, potkaiseva jalka ja samalla lantio ojentuu tarpeeksi taaksepäin.
- Hyvän perinteisen suksen merkki: kun sukset puristetaan siteiden kohdalta yhteen pohjat vastakkain, suksien kärki avautuu niin että sinne saa hyvin ujutettua sormen väliin. Painealueiden (alueet pitovoidealueen molemmin puolin, näissä muodostuu suksen luisto enimmäkseen) kohdalla suksi saa olla melkoisen jäykkä. Pitoalueella suksien väliin jäävä rako eli jalkavuus ei pakkaskelin suksilla saa olla liian suuri, muuten suksea ei saa kunnolla pitämään. Vastaavasti vesikelin suksessa pitoalueen eli voidepesän täytyy olla tarpeeksi korkea että sinne mahtuu liisterikerros. Liian korkeaa jalkavuutta voi yrittää parantaa puristamalla sukset ruuvipuristimella siteen kohdalta yhteen, viemällä sukset pariksi tunniksi n. 80-asteiseen saunaan. Ruuvipuristin kannattaa ottaa pois vasta kun sukset ovat jäähtyneet jotta suksien liimaus jähmettyy haluttuun muotoon.
- Hyvän luistelusuksen tunnusmerkki: olipa suksi mille tahansa kelialueelle tarkoitettu, niissä pitää olla hyvä loppujännitys, kun suksia puristetaan yhteen pohjat vastakkain. Lumikelin suksessa alkujännitys voi olla vähän löysempikin, jolloin suksen hiihdettävyys pehmeällä lumikelillä on parempi, mutta vesikelin sukset saavat olla kunnolla jäykät että suksen ja ladun väliin jäävä rako katkaisee veden pintajännityksestä johtuvan imuefektin. Suksen suuntavakavuus riippuu aika paljon loppujännityksestä, mutta uusissa luistelusuksissa oleva tiimalasileikkaus (suksen pohja on keskikohdasta vähän kapeampi kuin päistä) parantaa sitä myös huomattavasti. Myös Salomonin Pilot-mallin siteet ja niihin sopivat monot antavat paljon vakaamman liu'un kuin vanhemmat SNS- "standardin" mukaiset.
- Jos rahat vain riittävät, kannattaa suksiostoksilla suosiolla mennä kilpasuksien osastolle. Kombivehkeisiin ei kannata edes vilkaista.
Pistän lisää asiaa jos tulee vielä jotain mieleen.
