- Liittynyt
- 30.3.2005
- Viestejä
- 6
- Ikä
- 47
Olen ollut aina ahkera liikkumaan ja treenaamaan.. puntilla käynti alkoi vuonna 98 ja se on ollut sen jälkeen hetkittäin joko enemmän tai vähemmän aktiivista.. olen toiminut myös valmentajana naisille suunnatussa ryhmäliikunta lajissa.. ja kun se päättyi viime syksynä muuttaessani pääkaupunkiseudulle on sekä motivaationi että aktiivisuuteni ollu nollassa.. tai enemmänkin pakkasen puolella.. okei.. tiedän että tilanteeseeni vaikuttaa se että ystävät jäi kauas taa.. mutta ei sekään ole treenaamistani ennenkään häirinnyt... yksin olen paljon puuhannut...
peilistä näkee hyvin että ruumis on saanut ravintoa... ja kaikkea vähemmän terveellistä... yököttää.. harmittaa..itkettää... mutta siltikään en saa itestäni mitään irti.. ajatus siitä että menisin yksin salille tai rakkauteni kanssa on tuskaisa... halu saada itsensä kuntoon on kova.. ajatus kaikista ihanista vaatteista sekä tassuttelusta kesällä muussakin kuin telttakangasvarustuksessa on hyvin puoleensa vetävä... tuntuu vain niin käsittämättömältä että miksi tätä fiilistä salile menosta (verrattavissa tervanjuontiin)on voinut jatkua näin kauan... mikään laji ei inspiroi... elämäni muuten on kyllä mallillaan.. olen erittäin onnellinen muruni kanssa... käyn töissäja opinnotkin sain päätökseen... työ rytmini on epäsäännöllinen mutta ei se ennenkään ole reenaamista häirinnyt.... millä ihmeellä sen motivaation sais takaisin....ettei aina tarttis keksiä itelleen tekosyitä... :whip:
peilistä näkee hyvin että ruumis on saanut ravintoa... ja kaikkea vähemmän terveellistä... yököttää.. harmittaa..itkettää... mutta siltikään en saa itestäni mitään irti.. ajatus siitä että menisin yksin salille tai rakkauteni kanssa on tuskaisa... halu saada itsensä kuntoon on kova.. ajatus kaikista ihanista vaatteista sekä tassuttelusta kesällä muussakin kuin telttakangasvarustuksessa on hyvin puoleensa vetävä... tuntuu vain niin käsittämättömältä että miksi tätä fiilistä salile menosta (verrattavissa tervanjuontiin)on voinut jatkua näin kauan... mikään laji ei inspiroi... elämäni muuten on kyllä mallillaan.. olen erittäin onnellinen muruni kanssa... käyn töissäja opinnotkin sain päätökseen... työ rytmini on epäsäännöllinen mutta ei se ennenkään ole reenaamista häirinnyt.... millä ihmeellä sen motivaation sais takaisin....ettei aina tarttis keksiä itelleen tekosyitä... :whip: