Miten treenaat ? (kysely)

[pomppu]

Heissan

Laitetaas yksi kyselyn tynkä pystyyn.
Elikkäs Miten olette ajautuneet salille, Treenaatko yksin vai kenties poikaystävän/avo- tai aviopuolison kanssa ?

Olisi kiva tietää miten naiset yleensä aloittaa kovan treenaamisen, ja miten siitä tulee ns. huumetta niinkuin mulle on käynyt, eli salille on pakko päästä satoi tai paistoi.!!! :lol2:

 

[PMLats]

No minä "ajauduin" pitkän vastustelun jälkeen punttikselle veljen painostuksesta. Ja treenaamisesta tuli välittömästi kovaa. Huomasin nimittäin heti ensimmäisellä kerralla, etten ollutkaan "vahva tytöksi" kuten olin luullut, vaan pikemminkin säälittävän heikko ja onneton. Siitä kimpaannuin sen verran, että olen samalla tiellä (ja samaa mieltä) edelleen :D

Yksin/seurassatreenaamisesta on puhuttu jo paljon, esim tässä , mutta mainittakoon vielä kerran että harjoittelen yksin.

 

[pomppu]

Eli siis kysytty on jo
no kävin katsomassa esellisen vastauksia joten asia selvisi helposti.
:p

 

[irongirl]

Minä ajauduin salille kun työpaikalle rakennettiin sali muutama vuosi sitten ja oli avajaiset ja ohjemien laadintaa ym. Olen vielä sillä tiellä, sitten tapasin poikaystäväni joka on hyvin innokas punttimies ja siitä sain vain lisää motivaatiota kun hän ryhtyi #personal trainerikseni". Käymme siis erikseen salilla, lomilla ja joskus viikonloppuisin yhdessä.
Koitan treenata myös aerobista tasapuolisesti 3-4 krt/vko, mutta jos joku reeni jää väliin niin salitreeni kyllä harvemmin. Aerobisissa käyn joskus kavereiden kanssa, usein myös yksin uimassa tai lenkillä. Joskus poikaystävä on mukana sauvakävelylenkillä.

 

[tiinuli]

Epähuomiossa

Itse aloin käydä salilla ikäänkuin epähuomiossa. Menin 4 vuotta sitten tekemään juttua paikallisesta naistensalista ns. undercoverina, hih. Pyysin opastusta ja ohjelmaa ja koukkuun jäin.

 

[jessica]

Tekemisen puutteessa!

Eli muutin uudelle paikkakunnalle. Kaverien ja iltatekemisten puute ajoi läheiselle salille lähes joka ilta. Se oli sellainen naisten sali, jossa suurin osa nylkytti reidenlähentäjiä .. kammottavaa..

Sen verran sportti taustaa oli takana, että tiesin kutakuinkin mitä kannattaa tehdä tulosten toivossa. Ja sitten kun tuloksia todella tuli, niin innostuin tosissaan. Aloin haalimaan kaikkea mahdollista aiheeseen liittyvää luettavaa ja rakentaa ohjelmaa ja ruokavaliota oikeaan suuntaan.

Ja sillä tällä tiellä ollaan.. paljon on vielä opittavaa ja loukkaantumisten takia on tullut ikäviä katkoja liiankin usein.. mutta, hitaasti hyvää tulee...

Treenaan mieluiten yksikseni. Ehdottomasti. Varmistajaa nolotti alussa kysyä, mutta parempi se nolotus ennen tangon alle jäämistä, kuin sen jälkeen.. koettu sekin.

 

[XairaX]

....

Mie treenaan yleensä yksin ja omassa rauhassa. Salihommiin ajauduin vähän niinkuin seuran mukana.Kun oleilin paljon sellaisten ihmisten kanssa,jotka ovat ahkeria sali-ihmisiä,niin itsellekin nousi sellainen tietty halu...ja sillä tiellä olen...enkä kyllä valita.Varmaan paras laji,mitä olen koskaan harrastanut.Ja ihme kyllä,en ole kyllästynyt.Aina tulee jotain uutta ja mahtavaa..
Joskus eräs ystävä houkuttelee mukaansa salille ja kyllähän sitä tulee mentyä..aika harvoin tosin,koska rakastan yksin treenausta kun saa issekseen huutaa ja raivota..yleisillä saleilla on se vika, ettei oikein viitsisi karjahdella kun ympärillä on muita...heh..

 

[naiskovis]

Mulle kävi vanhanaikaisesti: mua kiinnosti yks mies, jonka tiesin treenaavan eräällä salilla ja menin kytikselle. No, mies tuli ja meni, mutta jumituin salille ilmeisesti loppuiäkseni...

 

[Nee]

Ajauduin salille, kun elämä kääntyi niskoilleen, olin ruumiillistunut aggressio ja juuri äkkinäisesti, lainkaan sitä yrittämättä, menettänyt kahdeksan kiloa fläsää. Treenasin alkuun perinteisen naisellisesti, mutta sekasalilla sivusilmäni kertoi, ettei se välttämättä ollut oikea tyyli. Nykyään treeni ja lepo ovat jo suhtkoht hallussa (tai ainakin vakaasti menossa oikeaan suuntaan), viimeisenä osa-alueena yritän fiksailla ravintopuolta.

Treenaan yleensä yksin, mutta viime aikoina olen saanut varjon. ;)

 

[tiinuli]

Re: Epähuomiossa

Originally posted by tiinuli
Itse aloin käydä salilla ikäänkuin epähuomiossa. Menin 4 vuotta sitten tekemään juttua paikallisesta naistensalista ns. undercoverina, hih. Pyysin opastusta ja ohjelmaa ja koukkuun jäin.

Sen verran lisäisin, että naistensalit on jääneet, koska kyllästyin juuri niihin lähentäjänylkyttäjiin... Nyt käyn yleisellä salilla, treenaan mieluiten yksin, ja vielä aamutuimaan, jolloin salilla on mahdollisimman tyhjää ja hiljaista :D

 

[Amy]

Mä olen treenannut "aina" jollain lailla, eli pienenä tyttönä olin juoksutreeneissä, teininä kävin salilla lähinnä lentopalloharrastuksen tueksi ja sitten "aktiiviuran" jälkeen aloin käydä aerobicissa. Punttitreenistä innostuin 1996 kun ulkomailla vietetyn vuoden tuloksena tuli pari ylimääräistä kiloa löllöä (argh). Ensin treenasinkin sitten naisille tyypilliseen tapaan pelkkää alakroppaa 2 vuotta (grhm), kunnes silloinen poikakaverini vihjaisi että alakroppa on jo liiankin timmissä kunnossa kun yläkerrasta lihasta sai hakea suurennuslasilla. 1998 aloin treenata enemmän tosissani ja lukea alan kirjallisuutta, ja viimeiset 3 vuotta olen treenannut "vakavamielisesti", eli mitään hilavitkuttimia ja pinkkejä painoja ei ole enää käytössä. Salitreenin lisäksi juoksen aika paljon, käyn spinningissä ja nyrkkeily/kick-boxing jumpassa.

 

[Nate]

Minä aloin treenata ensimmäisen kerran abikeväänä, jolloin huomasin viimeistään, että kuntosali on minun liikuntamuotoni. En ole koskaan käynyt aerobikissa, pacessa kävin kerran ja se oli ihan jees. Kaikki muu ohjattu "hyppelyjumppa" on minulle tosi vastenmielistä.
Treeniin tuli muutaman vuoden tauko työssäkäynnin, opiskelun ja lapsenteon vuoksi, mutta sitten tapasin miehen, joka treenaa aktiivisesti ja vei minut taas salille. Häneltä sain tosi hyviä ohjeita ja vinkkejä, vaikka en aikaisemminkaan ollut millään lue-samalla-naistenlehteä-kun-treenaat-reidenlähentäjiä -tyylillä tehnyt (ja naistensaleja olen kammonnut aina )
Nyt ollaan sillä tiellä, etten voisi kuvitella lopettavani treenaamista millään (teko)syyllä. Kun saa kotoa sellaista tukea, että minulle vaikka varta vasten järjestetään mahdollisuus treenaamiseen, vaikka on lapsi, työt ja opiskelu, niin pakkohan se on sitten käydä :D
Lisäksi kun saa säännöllisesti kuulla, että tuloksia alkaa näkyä, niin mikäpäs sen mukavampaa!
Pelkillä kehuilla ja toisen tuella ei silti kukaan treenaa, vaan kyllä se on oma halu ja ne iki-ihanat endorfiinit jotka sinne salille viikosta toiseen vie.
Treenaamme mielellämme yhdessä, mutta siihen on nykyään mahdollisuus vain viikonloppuisin. Muulloin käyn yksin, ja mieluiten joko aamulla tai sitten heti töiden/koulun jälkeen.

 

[Xedra]

Mä kävin aluksi salilla hiihtoharrastuksen tueksi. Hiihtäminen sitten jäi mutta sali-innostus on säilynyt, joskus oli tosin pitkiä taukoja välillä.
Treenaan yksin tai joskus ukkoni kanssa.

 

[sporttityttö]

Mun salitouhut alkoi samalla tavalla kun monen muunkin eli aika pitkälle poikaystävän innoittamana.
Kävimme silloin samalla salilla, mutta nykyään treenailen yksin.
Tykkään nostella punttia yksikseni, mutta olisi kyllä joskus mukava jos olisi treenikaveri.

Kova treeni alkoi reilu pari vuotta sitten ja motivaationa siihen oli halu kasvattaa lihaksia ja löysällä treenillähän se ei onnistu ;)
Ja sen verran koukkuun olen jäänyt etten kokonaan tätä touhua kyllä pystyisi enään lopettamaan :D

 

[Brunetti]

Itse etsiydyin salille vuosia sitten, sain heti ihan hyvän ohjelman osaavalta henkilökunnalta, ja sillä tiellä ollaan edelleen. Äijäni kanssa en yleensä treenaa, en taitaisi osata kenenkään treenikamunkaan kanssa, joskus sitäkin on yritetty, muttei oikein toimi. Ja äijän löysin vasta parin salivuoden jälkeen, eli en mennyt miehen viemänä puntin pariin.

 

[Ränämanni]

Itselläni taustalla on nuoruusvuosien kilpatreenaus, joka päättyi neljä-viisi vuotta sitten loukkaantumiseen. Tämän jälkeen olin ihan maissa enkä harrastanut enää mitään säännöllistä liikuntaa vaan päätin kympillä keskittyä opiskeluun. No kolmessa vuodessa reilu 160 noppaa kertookin jo jotain, ettei tohon olisi aikaa juurikaan jäännyt liikuntaharrastuksille. No viime vuoden alussa päätin aloittaa jälleen uuden elämän. Puntti tuli pysyvästi kuvioihin ja aerobicissä tulee hilluttua lukukausien aikana ja sulista pelattua työporukan kanssa silloin tällöin. Nyt olen dipan kanssa paininut reilu vuoden (töitäkin oon tehny tässä välissä), mutta, mutta... Olen jäänyt totaalisesti koukkuun jalkaprässin alle :p . Motivaatio lopputyön tekemiseen on aika hakusessa, sillä olen sitä tyyppiä, että se mihin nyt keskitytään niin se on sitte se valo siellä tunnelissa, jota kohti suunnistetaan. Sivuraiteille ei hakeuduta...

Huh! Tulipas avauduttua... Niin, vielä tosta punttitreenistä sen verran, että mä tykkään kyllä treenata ihan yksiksein. Ukko tulee välillä mukaan, mutta ei me siellä montaa sanaa vaihdeta, kun mä posotan menee määrätietosesti paikasta x paikkaan y laput silmillä. Eli mua ei myöskään muut kanssatreenaajat paljoo kiinnosta. Joskus sarjojen välillä saatan kyyliä ympärilleni, jos jollain näyttäis olevan tehokkaan näkönen tekniikka menossa, niin siitä voi sit oppia itsekin/saada virikkeitä omaan treeniin.

Mua itse asiassa harmittaa pirusti, jos salilla on joku tuttu, jonka kanssa pitää jorista. Mä meen salille treenaamaan enkä juoruilemaan ja hymyilemään: "Mitäs sulle kuuluu, ku ei olla pitkään aikaa nähtykään?" Siinä menee rytmit ja laskut ihan sekaisin ja vitutus kasvaa suoraan kolmanteen potenssiin .

 

[PMLats]

Ööö... Hei nyt on kyllä vihdoin pakko uskaltaa kysyä. Ränämanni, mistä helevetistä tuo nimimerkkisi on peräisin? On nimittäin sen verran erikoinen... :D

 

[JustaGirl]

"Mua itse asiassa harmittaa pirusti, jos salilla on joku tuttu, jonka kanssa pitää jorista. Mä meen salille treenaamaan enkä juoruilemaan ja hymyilemään: "Mitäs sulle kuuluu, ku ei olla pitkään aikaa nähtykään?" Siinä menee rytmit ja laskut ihan sekaisin ja vitutus kasvaa suoraan kolmanteen potenssiin ."

Jeeees, veit sanat suusta!!! :p :p

 

[Gillyanne]

Näin minä treenaan

Eksyin salille ensimmäisen kerran teinityttönä about 15 vuotta sitten hiihtoseuran porukan mukana. Siitä asti on tullut punttia väännettyä "epäsäännöllisen säännöllisesti", yleensä mieluummin yksin, mutta kulloinenkin kumppani on myös aina välillä mukana pyörinyt. Mutta mieluiten punttailen siis ihan itsekseni.

Ensimmäiset kymmenisen vuotta salitreeni oli enempi räpeltämistä/nysväämistä, liian pieniä painoja ja pitkiä sarjoja jne. Onneksi iän ja tietämyksen karttuessa on tullut myös uskallusta lisätä REIPPAASTI rautaa tankoon, ja tulokset puhuvat jo nykyään puolestaan!

Muuta liikuntaa onkin sitten tullut "siinä sivussa" ja välillä "päätoimisemminkin" harrastettua hiihdosta slide-aerobicin kautta vatsatanssiin, tällä hetkellä "sivulajeina" pace, spinning ja reippaat kävelylenkit.

 

[Ränämanni]

Ränämanni nimi on itseasiassa mun rakkaan pikkusiskon lempimini :D .Tai paremminkin oli, eihän sen kaverit tiedä, että sitä on juniorina kutsuttu ränämanniksi. Ränämanni oli/on meinaan niin erikoinen tapaus, että sillä oli tapana aina pahuuksia tehdessään hieman kurittaa itse itseään ts. hakkas päätänsä seinään ja anto itselleensä tukkapöllyä . Kyl siinä sai vanhemmat kattoo hiukka sen perään, ettei se telonnu kovin pahasti itteensä. Taitaa systeri olla oikee luupää!
Joo, tosta sen hieman erikoisesta tavasta, tiettävästi isipappa keksi antaa rakkaalleen tyttärelleen noikin kuvaavan nimen kuin Ränämanni ja keksi siitä jonkun kivan lorunkin (nyt en muista sitä kokonaan. Täytyy varmaan soittaa isukille ja kysästä kuis ne riimit oikein natsas).

Ai niin, tosta ränämannista on olemassa myös verbimuoto: ränätä. (Suom: haastaa riitaa, olla ärsyttävä, käydä isosiskon hermoille. Tästä olisi seurannut ANKARA rangaistus, mutta ränämani ottikin rangaistusvälineet (omat kädet) omaan käyttöönsä ja kurittikin itse itseään...):lol2: