Miten maamme talous oikein saadaan kuriin?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Timba79
  • Aloitettu Aloitettu
Meta title: Miten maamme talous saadaan kuriin?

Meta description: Ketju Suomen talouden tasapainottamisesta: menoleikkaukset, verotus, velka, rakenneuudistukset, poliittiset linjat ja omat ratkaisuideat.


Rakenteellisiin uudistuksiin pannaan aivan liikaa painoarvoa. Niiden merkitys tulee vasta esille aivan erilaisessa tilanteessa, eli nopean inflaation aikaan. Nykyisessä tilanteessa rakenteet ovat ö-prioriteetin ongelma.
 
Rakenteellisiin uudistuksiin pannaan aivan liikaa painoarvoa. Niiden merkitys tulee vasta esille aivan erilaisessa tilanteessa, eli nopean inflaation aikaan. Nykyisessä tilanteessa rakenteet ovat ö-prioriteetin ongelma.
Avaatko vähän väitettäsi?
Entäpä jos nykyiseen tilanteeseen ei olisi edes päädytty ilman rakenteellisia ongelmia? Entäpä jos nykyisestä tilanteesta ei ole ulospääsyä ilman rakenteellisia ongelmia?
 
Rakenteellisiin uudistuksiin pannaan aivan liikaa painoarvoa. Niiden merkitys tulee vasta esille aivan erilaisessa tilanteessa, eli nopean inflaation aikaan. Nykyisessä tilanteessa rakenteet ovat ö-prioriteetin ongelma.

Oli miten oli, niin silti kaikki keinot olisi tässä tilanteessa käytettävä. Sitäpaitsi, ei nykyiset ongelmat enään taida pahemmin suhdannevaihteluista johtua. Muu maailma nousee, mutta Eurooppa (jossa mielestäni rakenteelliset ongelmat suurimpia) laahaa pahasti "jäljessä".

Mille uudistuksille pitää antaa enemmän painoarvoa? Aseet Suomen talouden kunnostamiseen ovat joissain määrin vähissä. On kokeiltu velkaa, leikkauksia ja veromuutoksia joka suuntaan.

Itse koen suomalaisen työkulttuurin ja mentaliteetin suurimmaksi ongelmaksi. Ei täällä kukaan mitään halua tehdä, kun tuomitaan kusipääksi jos menestyt ja muutenkin, köyhänä oloa katsotaan hyvällä.
 
Kun katsoo Eurooppaa niin tarvitse katsoa kuin nollan pinnassa olevaa inflaatiota niin huomaa kyseessä olevan kysyntälaman. Jos meillä olisi akuutti talouden rakenteista johtuva kriisi niin inflaation pitäisi olla toistakymmentä prossaa ja talouskasvun matalaa. Mitään tälläistä ei ole näkyvissä. Ongelma osaltaan on, että USA:n talouskasvukin on vain ylivelkaantuneita kuluttajia, jotka ovat rohkaistuneet taas kuluttamaan.

Ongelma on, että ei tunnusteta yksityisen ja julkisen sektorin kohtalonyhteyttä. Päädytään tilanteeseen missä koetetaan rahapoliittisesti stimuloimaan ylivelkaantunutta yksityistä sektoria vetämään taloutta. Ei kovin fiksu taktiikka.
 
Päteekö tuo myös Japaniin? Japanin rakenteissa ei ole siis mitään vikaa, vaikka 20 vuotta jatkunut markkinoiden stimulointi ei ole tuonut vielä tuloksia. Maatahan ei pahemmin inflaatio ole vaivannut tuona aikana.

Ei Ruotsissakkan mitään superinflaatiota ollut siinä vaiheessa, kun rakenteita muutettiin ja maan talous lähti nousuun.
 
Japania on ymmärtääkseni pidetty yleisesti surkeasta raha ja finanssipolitiikasta. Nyttemmin kasvua on tullut Aben toimesta kun raha ja finanssipoliitikkaa on muutettu selkeästi elvyttävään suuntaan. Ruotsin kasvun taustalla on nimenomaan elvyttävä finanssipolitiikka ja oma raha. Haaparannan uusimmassa oli tarkasteltu tätä.
 
En tiedä Pååttan koulutustaustasta tai ammatista mitään, mutta rohkeasti olet erimieltä monien ekonomisten kanssa. Mistä mielestäsi kysynnän puute johtuu? Eikö silti kannattaisi laittaa rakenteelliset ongelmat kuntoon, kun kaikki tietää niiden olevan pahasti pielessä?

Henkilö, jota itse arvostan taloustieteilijänä on Sixten Korkman. Hän toteaa näin:

Kansantaloutemme on viime vuosina ajautunut näitä pilareita horjuttaviin ongelmiin. Ne eivät ole suhdanneluonteisia vaan pääosin rakenteellisia. Kyse on Suomen roolista maailmantaloudessa ja hyvinvointivaltiomme tulevaisuudesta.

Kriisi ja kolmikanta, osa 1: Miten maa makaa? - Kolumnit - Talous - Helsingin Sanomat
 
Kysynnän puute johtuu tietysti Euroopassa ja Suomessa harjoitetusta kireästä finanssipolitiikasta. Aluksi toki syynä on finanssikriisi ja sen aiheuttanut yksityinen velkakupla.

En tiedä mitä rakenteita pitäisi lähteä kunnostamaan. Minusta ne ovat vähintään tyydyttävässä kunnossa. Lisäksi rakenteellisissa uudistuksissa jotka koskevat työmarkkinoita eli lisäävät työvoiman tarjontaa on sellainen juttu, että ne tuppaavat syventämään lamaa.

Korkmanin jättäisin noteeraamatta kokonaan. Hemmo kannattaa välillä elvytystä, välillä leikkauksia niin että epäilen hänellä olevan kaksi persoonaa. Koko mies on niin liukas kuin saippua ettei hänestä saa otetta.
 
Korkmanin jättäisin noteeraamatta kokonaan. [...] Koko mies on niin liukas kuin saippua ettei hänestä saa otetta.
Sama fiilis. On tullut luettua ~kaikki hänen kolumninsa ja artikkelinsa mutta silti päällimmäisenä on tunne, ettei käteen jää yhtään mitään. Toisinsanoen, en tunne tietäväni mitään extraa faktaa verrattuna tilanteeseen ennen jutun lukemista. Tekstiä kyllä piisaa.
 
Tässä Korkmannin toisen persoonan puhetta taas.

Korkman kaipaa elvytystä ja piikittelee tiukan kurin vaatijoita | Yle Uutiset | yle.fi

Eurooppa elvyttää, mutta ei riittävästi, huomauttaa taloustieteen professori Sixten Korkman. Samalla hän piikittelee niitä poliitikkoja, joiden talouskuripuheet vain pidentävät taantumaa.

Ei sillä olenhan minäkin muuttanut kantojani 180 astetta joskus, mutta edestakaisin jatkuvasti?

Edit. Vielä lähteet heitolleni Ruotsista.

Juuri tätä edeltävistä tämän blogin kirjoituksista on käynyt selväksi, että Suomen politiikka on ollut kiristävää. Rakenteellisilla budjettialijäämilläkin se on selvää, vaikka ne aliarvioivat kiristystä, jos VM:n taholta esitetyt huomautukset rakennejäämiä kohtaan otetaan huomioon.

IMF:n World Economic Outlook tietopankin mukaan Ruotsin finanssipolitiikka on ollut elvyttävää vuodesta 2010 alkaen, rakennejäämät (osuutena IMF:n arvioimasta potentiaalisesta tuotannosta) ovat olleet vuodesta 2009 alkaen: 1.729, 0.281, -0.219, -0.44, -0.914, -1.55 : vaje on siis kasvanut joka vuosi ja melkoisen rapeasti. Samaan aikaan Ruotsin julkisen velan osuus BKT:sta on hippusen laskenut, vuoden 2009 42,56 prosentista vuoden 2014 (arvioituun) 42,16 prosenttiin.

Koska Ruotsi muun Euroopan ohella on ollut ja yhä on nollakorkotasapainossa, finanssipolitiikan vaikutukset ovat normaalia voimakkaammat. Siksi on hieman ihmeteltävää, että keskusteluissa, joissa Ruotsin ja Suomen talouskehityksen eroja on ruodittu, tähän keskeiseen politiikkaeroon ei ole Palkansaajien Tutkimuslaitoksen viimeistä ennustetta lukuun ottamatta lainkaan kiinnitetty huomiota. Olisi pitänyt.

http://blog.hse-econ.fi/?p=6568
 
Tässä Borgin ajatuksia:

https://agenda.weforum.org/2015/04/obi-wan-kenobi-and-keynes-the-masters-of-structural-reform/

Samankaltaista, kuin mitä Liberan pamfletti, mutta oliko kysyntä-puolta huomioitu mitenkä Liberan julkasussa?

- - - Updated - - -

Sori vaan, muuta olen jo tippunut aikapäiviä sitten käsikirjoituksetasi. Kannattaa hyppiä vähemmän aiheesta toiseen.

Japani on stimuloinut avokätisesti jo 20 vuotta, eikä maaliin olla vieläkään päästy. En tosiaan katsonut aiheelliseksi kommentteja, joiden mukaan kaikki olikin kiinni vain siitä, kun vuonna 2014 nostettiin alvia kolmella prossalla. Miksihän edes vienti ei ampunut kohti taivaita, vaikka jenin arvon romahduttamisessa Abe onnistui kiitettävästi?

Et silti vastannut kysymykseeni.
 
En tiedä mitä rakenteita pitäisi lähteä kunnostamaan. Minusta ne ovat vähintään tyydyttävässä kunnossa. Lisäksi rakenteellisissa uudistuksissa jotka koskevat työmarkkinoita eli lisäävät työvoiman tarjontaa on sellainen juttu, että ne tuppaavat syventämään lamaa.

Pitää toki paikkansa että varsinkin yksityishenkilöt vetivät 2000-luvun alun hekumassa itsensä velkajojoon eivätkä ole halukkaita vetämään kysyntävankkureita henkilökohtaisella riskillä. Velkahivutuksesta oikeastaan ainoa konkreettinen seuraus oli valtaisa kustannustason nousu, varsinkin asuntojen hinnoissa. Sittemmin on finanssipoliittisen elvytyksen nimissä saatu myös osakekurssit kuplitettua.


Mikäpä siis olisi pååtan sivistynyt arvaus millä tämä kysyntälama saataisiin purettua?


harjoitetusta kireästä finanssipolitiikasta
Jaa siis mikä? Missä tällaista on harjoitettu?
 
^ Oma valistunut arvaukseni olisi, että kun säännöt rajoittaa alijäämiä, niin samalla vois ylijäämillekin asettaa rajansa. Ei ylijäämissä ole mitään tavoittelemisen arvoista, se on koko euroalueen yhteiseksi tavoitteeksi typerä, riittäis kun viennillä katetaan tuonti. Äkkiä saatais eurotalouteen kysyntää ja työtä, kun Saksa ryhtyis kysyntämyllyksi, kaikki voittas. Inflaatio nousis ja korot nousis. Stabiloituis koko homma.

Saksa tietenkin tällasta varmasti vastustais, se kun tykkää imeä kysyntää pois maailmantaloudesta maailman suurimmilla ylijäämillään :D
 
Sittenkö alkaisi saksalainen ostaa pää märkänä paperikoneita, meridieseleitä ja hissejä ja suomen talous pelastuisi? :lol2:
 
Japania on ymmärtääkseni pidetty yleisesti surkeasta raha ja finanssipolitiikasta. Nyttemmin kasvua on tullut Aben toimesta kun raha ja finanssipoliitikkaa on muutettu selkeästi elvyttävään suuntaan.

Siis mitä? Japanihan on elvyttänyt pitkään ja määrätietoisesti, joten kai keynesiläisten pitäisi pitää maata ennemminkin mallimaana? 20 vuodessa Japani on stimuloinut talouttaan ottamalla lainaa 200 prosenttia BKT:stä ja rahaa on investoitu tuntuvasti nimenomaan infraan. Näillä alijäämillä seuraavat 200 prosenttia saatanee kasaan entistä nopeammin.

- - - Updated - - -

Et silti vastannut kysymykseeni.

Jos haluat vastauksia, niin kannattaa kysyä suoraan asioita ilman ketunlenkkejä aiheesta toiseen.
 
Ruotsin kasvun taustalla on nimenomaan elvyttävä finanssipolitiikka ja oma raha. Haaparannan uusimmassa oli tarkasteltu tätä.
Haaparanta on luonnollisesti Bogia itseään paremmin perillä, mutta lainaataan silti pari Borgin mietettä Rangerin linkittämästä jutusta.

A. Borg sanoi:
The third lesson is that for a programme to be successful, it has to have a strong Keynesian component. The short-run economic dynamics have to be taken seriously.

It’s sometimes argued that a weakening of the exchange rate or more expansionary monetary policies reduce pressure to reform. I beg to differ. Most structural reforms are easier to implement and less costly in social terms if there is strong demand.

Stimuloinnin merkitys Borgin reformeissa oli siis luoda otolliset olosuhteen ohjelman onnistumiseen. Yksipuoliseen ajatteluun taipuvaiset voivat tietenkin ajatella, että koko Keynes, Keynes ja Keynes, vaikka itse kapellimestari on toista mieltä.
 
Pitää toki paikkansa että varsinkin yksityishenkilöt vetivät 2000-luvun alun hekumassa itsensä velkajojoon eivätkä ole halukkaita vetämään kysyntävankkureita henkilökohtaisella riskillä. Velkahivutuksesta oikeastaan ainoa konkreettinen seuraus oli valtaisa kustannustason nousu, varsinkin asuntojen hinnoissa. Sittemmin on finanssipoliittisen elvytyksen nimissä saatu myös osakekurssit kuplitettua.

En lähtisi fipoa syyttämään tuosta, kun sitä elvyttävää finanssipolitiikkaa ei varsinkaan euroalueella ole 2008 jälkeen laajamittaisesti harjoitettu. Jos olisi, niin euroalue ei olisi koko ajan vaarassa ajautua deflaatiokierteeseen.

Sen sijaan tällä miinuskorko-rahapolitiikalla saadaan todennäköisesti aikaiseksi kupla arvopaperimarkkinoille. Itseänikin hirvittää suhteellisen varovaisena sijoittajana siirtää varoja korkeariskisempiin osakesijoituksiin, mutta tälle ei oikeastaan ole tässä tilanteessa vaihtoehtoa. Ja jos minä varovaisena sijoittajana teen näin, niin se tarkoittaa sitä että siellä on satavarmasti riskinottohalukkaita haikaloja sijoittamassa velkavivulla.
 
Stimuloinnin merkitys Borgin reformeissa oli siis luoda otolliset olosuhteen ohjelman onnistumiseen. Yksipuoliseen ajatteluun taipuvaiset voivat tietenkin ajatella, että koko Keynes, Keynes ja Keynes, vaikka itse kapellimestari on toista mieltä.

Mun mielestä tämä ei ole mikään kovin monimutkainen asia tajuta. Rakenteellisilla uudistuksilla lisätään työvoima- ja tuotantopotentiaalin määrää jne.

Aktuaalisen eli tosiasiallisen tuotannon määrän määrittää kuitenkin kokonaiskysyntä. Jos meillä on nyt näin paljon työttömyyttä kuin euroalueella on ja vaara deflaatioon ajautumisesta, niin ei tästä rakenteita uudistamalla päästä eroon. Rakenteita uudistamalla saadaan enemmän tilaa kysyntäelvytykselle ennen kuin inflaatio alkaa laukkaamaan, jos kysyntää lisättäisiin vielä siinä tilanteessa, kun lähestytään täystyöllisyyttä. Tästä ei nykytilanteessa ole vaaraa, koska kaikki Vartiaisesta lähtien myöntävät, että sitä tuotantokuilua on olemassa.

Molempia on varmaankin syytä tehdä, siis myös rakenteellisia uudistuksia, mutta tämä kokonaiskysynnän lisääminen esim. julkisin investoinnein on välttämätöntä olla ensisijainen toimenpide.

En ole nähnyt yhtään uskottavaa argumenttia kuinka tästä kriisistä päästäisiin eroon pelkin rakenteellisin uudistuksin, ellei sitten vedetä hihasta joku käsite, jota ei edes vaivauduta määrittelemään, mutta joka kuitenkin pitää tästä huolimatta hyväksyä legitiimiksi argumentiksi, kuten esim. "kilpailukyky" tai "luottamus" tms.
 
Sittenkö alkaisi saksalainen ostaa pää märkänä paperikoneita, meridieseleitä ja hissejä ja suomen talous pelastuisi? :lol2:

Joku toinen saattas ostaakin, mut ehkä Suomi sitten vaan tuottaa aivan vääriä tuotteita, mut sehän olis sillon vaan yritysjohdon moka, eikä siihen työreformit auttas :D

NHB sanoi:
Jos haluat vastauksia, niin kannattaa kysyä suoraan asioita ilman ketunlenkkejä aiheesta toiseen.

Ketunlenkki sanoi:
Eroaisiko vastauksesi sitten jotenkin, jos kyse olisi esimerkiksi Suomesta tai jostain toisesta euroalueen jäsenvaltiosta? Voisitko myös olla hieman tarkempi vastauksessasi, millä mittareilla mielestäsi maa on menestynyt?
 
Back
Ylös Bottom