Puhdas rahan lisääminenkin talouteen lisää tuontoa - juuri sitä yksityisen sektorin - vaikka velkakomponentin kantava ensimmäinen kuluttaja ei mitään kovaa rautaa tai lisäarvoa tekisi. Esimerkiksi tulonsiirrot luovat kysyntää yksityisen sektorin tuotteille, vaikka tilisiirto Kelalta työttömän tilille ei ensimmäisessä transaktiossa tee yhtään lisäarvoa, mutta seuraava luo ja sitä seuraava. Pidät vieläkin taloutta staattisena.
Varmistetaan nyt ensiksi, että ymmärrämme sanan tulonsiirto, samalla tavalla. Eli verotetaan jostain ja siirretään ne johonkin muualle, vai mitä? Kai ymmärrät, että tulonsiirron ensimmäinen osa, verotus on pois yksityisestä kulutuksesta? Siirretty raha valitsemassasi Kela-esimerkissä menee toki yksityiseen kulutukseen, mutta se sama raha on ensin poistettu verotuksella kulutuksesta, jonka lisäksi osa tuosta rahasta häviää byrokratiaan, eli tässä esimerkissä Kelan virkailijoiden palkkoihin yms. Mekanismi toimisi sillä oletuksella, että jos varoja ei verotettaisi, niin ne jätettäisiin patjan alle homehtumaan. Kyseinen oletus ei vain pidä paikkaansa.
Tämäkin on ihan mytologiaa, että julkisten menojen lisääminen menee ainoastaan torkkuvien virkamiesten taskuun. Päätetään investoida rataverkkoon tai rakentaa taloja pk-seudulle, niin olet täysin varma, että taloja ei rakennu eikä raiteita tule. Onko tämä luonnonvoima? Ja totta kai virastoja pitää järkevöittää ja poistaa päällekkäisiä tehtäviä.
En ole huomannut vielä kenenkään väittäneen, että
kaikki julkisen sektorin rahat menisivät nukkuvien virkamiesten taskuun. Tuotakin ilmiötä kuitenkin tapahtuu, eli
osa rahasta menee turhaan byrokratiaan. Liian suuri osa. Esimerkissäsi julkisesta talonrakennusprojektista osa rahoista uppoaa asiasta päättävien virkamiesten taskuihin.
Ymmärränkö nyt oikein, että tosissaan väität olevan suora korrelaatio julkisen sektorin koon ja hyvinvoinnin/talouskasvun välillä. Lopeta nyt, tätä ei tue yhtään mikään tutkimus, jos sitä ei lasketa, että poimit yksittäisiä maita taloudellisen vapauden tilastoista. Tilastointi ja vapauden mittaamisessakin on useita tapoja. Miten pohjoismaat ja useat teollisuusmaat? Mikään typerä ja hyödytön säännös tai 100% yhteisövero ei takuulla hyödytä elintason kasvua, mutta en minäkään pokkana väitä, että esimerkiksi Somalia on todiste siitä, että järjestäytymätön, pieni ja heikko julkinen sektori tekee merirosvoja ja maailman matalimman elintason.
Et ymmärtänyt. Koitan selventää. Ensinnäkin en puhunut julkisen sektorin koosta BKT-mitattuna, vaan roolista (taloudessa), jolla on negatiivinen korrelaatio hyvinvoinnin, inhimillisen kehityksen indeksin, odotetun eliniän,... kanssa ja positiivinen korrelaatio korruption kanssa. Olen linkannut useamman tutkimuksen aiheesta aiemmin, mikäli haluat, niin voin kaivaa tutkimukset vielä kertaalleen, mutta koen, ettei sille ole tarvetta. Tutkimukset eivät perustu mihinkään yksittäisiin maihin, vaan kaikkiin tilastoituihin. Osassa maista ei sisällissodan tai muun vastaavan takia löydy vertailukelpoisia tilastoja, mutta tutkimukset kattavat suurimman osan maailman valtioista.
Toiseksi, ja tärkeämpänä kohtana, ihmettelin, että mikäli julkinen sektori luo hyvinvointia kuvailemillasi tavoilla, niin tämän pitäisi näkyä esimerkiksi tilastoissa. Siksi haluaisinkin kuulla ensinnäkin, miksi niin monessa maassa, joissa on vahva julkinen sektori, menee niin huonosti verrattuna muihin lähialueen maihin? Euroopan maista voidaan ottaa vaikka Ranska, Kreikka tai Italia, jotka ovat kaikki kauan sitten teollistuneita länsimaita suurissa taloudellisissa ongelmissa (Euroopan tasolla). Esimerkeiksi voidaan ottaa myös E-Amerikasta Argentiina, Brasilia, Venezuela,... (E-Amerikan tasolla). Sen sijaan koitapa etsiä maita, joissa julkisen sektorin rooli on pieni ja niillä on suunta alaspäin tai edes sellaisia, jotka eivät erotu edukseen lähialueen muista maista. Maailmanlaajuisilta taloussuhdanteilta ei taida suojata oikein mikään, mutta maat kuten Viro, Irlanti, Sveitsi, Uusi-Seelanti, Austraalia, Yhdysvallat,... ovat selvinneet kriisistä aika hyvin ja monissa noissa taantuma/lama pysähtyi jo kriisin ensimmäisenä tai toisena vuotena. Sen sijaan esimerkiksi täällä tulevaisuus näyttää yhä harmaalta, vaikka kriisin alusta on aikaa jo useita vuosia.
Ainakin suurin osa kuvaamistasi taloutta korjaavista mekanismeista tai toimenpiteistä ovat toimivia,
jos ne pystytään tekemään järkevästi ja tehokkaasti. Pointtini on alusta asti ollut, ja mitä olen yrittänyt esimerkeillä ja tilastoilla todistaa, että poliittinen päätäntävalta ei käytännössä ikinä pysty tekemään kuvaamiasi asioita järkevästi ja tehokkaasti. Paras esimerkki tästä lienee Argentiinan toinen konkurssi lyhyen ajan sisällä omasta valuutastaan huolimatta. Päinvastoin, poliittinen päätäntävalta vain pahentaa ja pitkittää kriisejä, koska voimavarat suunnataan vaaleissa pärjäämiseen ja oman tai puolueen aseman pönkittämiseen.
