Miten maamme talous oikein saadaan kuriin?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Timba79
  • Aloitettu Aloitettu
Meta title: Miten maamme talous saadaan kuriin?

Meta description: Ketju Suomen talouden tasapainottamisesta: menoleikkaukset, verotus, velka, rakenneuudistukset, poliittiset linjat ja omat ratkaisuideat.


Taalla kun on puhuttu tuosta investointien haviamisesta Suomesta ja toiminnan hiljaisesta alasajosta niin olisi kiva tietaa dataa siita mita ulkomaille siirtyminen on vaikuttanut. Tama taulukko on UPM:n sivuilta, hehan ovat sulkeneet tehtaita 2000-luvulla. En tunne niin paljon metsateollisuutta etta nakisin noiden lukujen taakse.

http:// http://www.upm.com/EN/INVESTORS/Key-Financials/key-figures/Documents/Key_figures_annuals_13.pdf

EJS tuossa kirjoitti teoriasta ja kaytannosta. Kai se toiminta Suomessa kyseenalaistetaan siina vaiheessa kun taalta ei voida enaa tarjota kilpailukykyisesti. Ne paljon puhutut Saksa ja Ruotsi ovat etulyontiasemassa jo ihan siina kun toisella on keskeinen sijainti ja toisella joustava valuutta.
 
Eipä vieläkään tullut vastausta, että kuka ne kilpailukykyiset tuotteet ostaa jos kellään ei ole rahaa. Mitä tuohon hyvinvointivaltioon tulee niin eiköhän siihen suuntaan taas kohta siirrytä kun vapaa markkinatalous on saanut aikansa jyllätä. Toivottavasti ei tarvitse sotia sentään niinkuin aikaisemmin.
 
Eivät ja uskon ja toivon, etteivät. Asuntojen hinnoissa on ollut kuplaa jo hyvän aikaa, kipuraja ylitetty aikoja sitten.

Tällä hetkellä kuulemma uusi iso ryhmä velkaneuvonnassa on keskiluokkainen pariskunta joilla saattaa olla vieläkin kohtuulliset tulot mutta rahat ei riitä asuntolainan hoitoon. Edes näillä koroilla.

Itse en henkilökohtaisesti ymmärrä että ollaan valmiita laittamaan itsensä loppuelämäksi velka vankeuteen ja vielä oletuksena että tulotaso paranee.
 
Kai tuon tarkoitus on enempikin pistää rahat tileiltä liikkeelle kuin että kotitalouden ottaisi lisää asuntovelkaa? Ja ei se paljon auta että EKP muuttelee rahapoliiikkaa jos ei Nordea lainaa höllemmillä ehdoilla ja pankit alka kilpailemaan marginaaleilla taas tosissaan.

Yritykset ne pitäisi saada investoimaan mutta en minä ainakaan yrittäjänä kovin helposti tänne mitään investoisi. Joko päälle kusee verottaja tai ay liike. Ihan tapauksesta ja alasta riippuen.

- - - Updated - - -

Tällä hetkellä kuulemma uusi iso ryhmä velkaneuvonnassa on keskiluokkainen pariskunta joilla saattaa olla vieläkin kohtuulliset tulot mutta rahat ei riitä asuntolainan hoitoon. Edes näillä koroilla.

Itse en henkilökohtaisesti ymmärrä että ollaan valmiita laittamaan itsensä loppuelämäksi velka vankeuteen ja vielä oletuksena että tulotaso paranee.

Kyl tuo omakin velka sitä luokkaa on että varmaan sitä lopun elämää saa maksaa jos ei mitään muuta tee kun nauttii palkkatuloa.
 
Eipä vieläkään tullut vastausta, että kuka ne kilpailukykyiset tuotteet ostaa jos kellään ei ole rahaa. Mitä tuohon hyvinvointivaltioon tulee niin eiköhän siihen suuntaan taas kohta siirrytä kun vapaa markkinatalous on saanut aikansa jyllätä. Toivottavasti ei tarvitse sotia sentään niinkuin aikaisemmin.

Ruotsalaiset ja saksalaiset. Ja muut rikkaat. Suomessa on kuule aika paljon yrityksiä joille kotimarkkinoilla ei ole mitään merkitystä.
 
Lisää löysää rahaa. Ovatko pahasti velkaantuneet kuluttajat valmiita ottamaan lisää velkaa? Pomppaako asuntojen hinnat vielä kerran?

Mites yritysten investointien rahoitus käytännössä pyörii? Hakeeko ne pankista lainaa?

Minä en usko, että yksityisten ihmisten investoinnt olisivat 0,15% koronlaskusta tai nostosta kiinni. Sen Nordean katsauksen mukaan Suomessa yritykset saavat eurooppalaislle yrityksille tehdyn kyselyn mukaan helpoiten lainaa. Eli lainaa on saanut ennenkin. Muualla Euroopassa ilmeisesti on heikommassa kunnossa ja vakavaraisuussäädösten takia ne ovat ilmeisesti olleet nihkeitä lainan antamiselle.

Kyllä aika iso osa yrityksistä rahoittaa investointinsa osittain velalla. Sanoisin tälla hetkellä, että omaa/velkaa karkeasti 50/50. Hyvinä aikoina vipu oli karkeasti 30/70.
 
Eipä vieläkään tullut vastausta, että kuka ne kilpailukykyiset tuotteet ostaa jos kellään ei ole rahaa. Mitä tuohon hyvinvointivaltioon tulee niin eiköhän siihen suuntaan taas kohta siirrytä kun vapaa markkinatalous on saanut aikansa jyllätä. Toivottavasti ei tarvitse sotia sentään niinkuin aikaisemmin.

http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-...ole-iloinen-huonosta-palkastasi/201222723/139
Nii in.. Kuka se mitään enää ostaa jos valtio ja hyvinvointi-isosisko-koneisto verottaa kaikista köyhiä..
 
Eipä vieläkään tullut vastausta, että kuka ne kilpailukykyiset tuotteet ostaa jos kellään ei ole rahaa. Mitä tuohon hyvinvointivaltioon tulee niin eiköhän siihen suuntaan taas kohta siirrytä kun vapaa markkinatalous on saanut aikansa jyllätä. Toivottavasti ei tarvitse sotia sentään niinkuin aikaisemmin.

Käsitykseni mukaan 1980 luvun loppupuolelle saakka Suomen valtiolla oli velkaa noin kymmenes osa siitä, mitä nyt: runsaat 9 miljardia euroa. Kunnat olivat lähes velattomia ja yksitysillä ihmisillä velkaa oli selkeästi alle yhden vuoden palkan verran. Silti talous nousi, tuotteita myytiin ja ostettiin. Eiköhän sitä varallisuutta syntynyt ihan sillä, että työllä tuotettiin kilpailukykyisesti tuotteita, joille oli kysyntää.
 
Eipä vieläkään tullut vastausta, että kuka ne kilpailukykyiset tuotteet ostaa jos kellään ei ole rahaa. Mitä tuohon hyvinvointivaltioon tulee niin eiköhän siihen suuntaan taas kohta siirrytä kun vapaa markkinatalous on saanut aikansa jyllätä. Toivottavasti ei tarvitse sotia sentään niinkuin aikaisemmin.

Maailmalla riittää sen verran reilusti väkeä, että Suomen kokoisella pikkumaalla ole mitään ongelmia löytää markkinoilta vetoa, jos vain kykyä tuottaa kilpailukykyisiä tuotteita löytyy. Ikävä kyllä sääntely on kuristanut maan niin heikkoon happeen, että tuo kilpailukyky on suurelta osin menetetty. Sitä ei saada takaisin rahaa jakamalla.

Muutenkin tuollainen "ei kellään rahaa ostaa yhtään mitään" -on satukirjasta repäisty visio. Ostokykyisiä väkeä löytyy kyllä joka maasta. Mielenkiintoista on kuitenkin se, mihin maihin ostosten rahat valuvat.

Hyvinvointia on menetetty jo pitkään verrattuna esimerkiksi Itämeren rantojen muihin maihin verrattuna nousu- ja laskukausina. Samaa polkua pidemmälle kulkemalla hyvinvointia tullaan menettämään lisää.
 
Käsitykseni mukaan 1980 luvun loppupuolelle saakka Suomen valtiolla oli velkaa noin kymmenes osa siitä, mitä nyt: runsaat 9 miljardia euroa. Kunnat olivat lähes velattomia ja yksitysillä ihmisillä velkaa oli selkeästi alle yhden vuoden palkan verran. Silti talous nousi, tuotteita myytiin ja ostettiin. Eiköhän sitä varallisuutta syntynyt ihan sillä, että työllä tuotettiin kilpailukykyisesti tuotteita, joille oli kysyntää.

Mitä tahansa Suomessa tehtiinkin, millä laadulla tahansa, Neuvostoliitto sen osti. Siihen karuun todellisuuteen sitten Suomikin joutui heräämään kun neukkula kaatui (eikä muuten kaatunut vähiten taloudellisista syistä), ettei mikä tahansa enää mennytkään kaupaksi.

Aivan turha vertailla nykytilannetta YYA-aikaan.
 
Osaltaan varmaan noin. 80% viennistä meni kuitenkin muualle kuin Neuvostoliittoon. Tarkoitus oli nimenomaan sanoa, että kysyntää syntyy muutenkin, kuin lainojen lisäämisellä.
 
Ruotsalaiset ja saksalaiset. Ja muut rikkaat. Suomessa on kuule aika paljon yrityksiä joille kotimarkkinoilla ei ole mitään merkitystä.

Keskiluokan kannattanee siinä tapauksessa muuttaa Ruotsiin tai Saksaan. En minä ainakaan halua olla sen maan asukas, jonka tehtävä on tuottaa nälkäpalkalla tavaroita rikkaammille mailla. Ehkä vähän erikoinenkin tavoita saada Suomesta Intia tai Bangladesh.

Oikeastaan meidän pitäisi panostaa enemmän korkean arvolisän yrityksiin. Tarkoitan siis, ettei enää väkisin sorvata valurautapannuja vaan suunnitellaan ja valmistetaan vaativampia tuotteita. Hyvä laatu sekä toimitusvarmuus ovat ne, millä parhaat firmat pärjäävät. Erikseen ovat sitten ne, jotka tekevät kehnosti toimivaa kopiopaskaa. Enkä tarkoita nyt pelkästään kuluttajatuotteita, vaan erityisesti business2business teollisuutta. Jos ambomaa valmistaa halvemmalla muoviämpäreitä, niin valmistetaan me sitten niitä koneita millä ämpärit tehdään.

Julkisen sektorin leikkaamisen ei pitäisi olla mikään tavoite. Pikemminkin yksityissektori ja eritoten kannattava vienti pitää saada sille tasolle, ettei julkisia leikkauksia tarvita. Mielestäni köyhätkyykkyyn ja menköön prkl töihin asenne tuottaa vain yhteiskunnan, missä suurimmalla osalla ei ole hyvä elää. Varmasti menestyvät pärjäisivät vielä paremmin, mutta koska se olisi koko yhteiskunnalle huono, niin johtajien palkoista ym. eduista ei kannata välittää. Päin vastoin. Tällainen henkilö saattaa jopa olla yhteiskunnalle ongelma.
 
Sähän maksat osakesalkulla kohta vaikka kaks taloa ;)

Suattaapi muutama hetki tähän vierähtää kun ei tää nyt ota oikein kehittyäkseen. Syitä voi lukea vaikka tuolta "Miten maamme talous saadaan kuriin" ketjusta... ;)

Aika paikallaan jurnuttaa pörssi. Mutta siis meinasin just tuota että sijoittamista, toisen talon rakentamista, sivubisnestä. Ei pelkillä palkkatuloilla näitä ikinä makseta.
 
Keskiluokan kannattanee siinä tapauksessa muuttaa Ruotsiin tai Saksaan. En minä ainakaan halua olla sen maan asukas, jonka tehtävä on tuottaa nälkäpalkalla tavaroita rikkaammille mailla. Ehkä vähän erikoinenkin tavoita saada Suomesta Intia tai Bangladesh.

Oikeastaan meidän pitäisi panostaa enemmän korkean arvolisän yrityksiin. Tarkoitan siis, ettei enää väkisin sorvata valurautapannuja vaan suunnitellaan ja valmistetaan vaativampia tuotteita. Hyvä laatu sekä toimitusvarmuus ovat ne, millä parhaat firmat pärjäävät. Erikseen ovat sitten ne, jotka tekevät kehnosti toimivaa kopiopaskaa. Enkä tarkoita nyt pelkästään kuluttajatuotteita, vaan erityisesti business2business teollisuutta. Jos ambomaa valmistaa halvemmalla muoviämpäreitä, niin valmistetaan me sitten niitä koneita millä ämpärit tehdään.

Julkisen sektorin leikkaamisen ei pitäisi olla mikään tavoite. Pikemminkin yksityissektori ja eritoten kannattava vienti pitää saada sille tasolle, ettei julkisia leikkauksia tarvita. Mielestäni köyhätkyykkyyn ja menköön prkl töihin asenne tuottaa vain yhteiskunnan, missä suurimmalla osalla ei ole hyvä elää. Varmasti menestyvät pärjäisivät vielä paremmin, mutta koska se olisi koko yhteiskunnalle huono, niin johtajien palkoista ym. eduista ei kannata välittää. Päin vastoin. Tällainen henkilö saattaa jopa olla yhteiskunnalle ongelma.

Olen kanssasi täysin samaa mieltä, että Suomesta ei kannata pyrkiä tekemään Bangladeshia. Mihin suuntaan sitten pitäisi mennä, jotta niillekin ihmisille riittäisi töitä, joiden taidot ovat tismalleen samalla tasolla, kuin romanialaisen hitsarin tai bangaladeshilaisen tehdastyöläisen? Kaikki eivät pysty suunnittelemaan, koodaamaan tai johtamaan. Lisäksi monessa halpamaaksi mielletyssä paikassa pystytään tuottamaan hyvin laadukkaita komponentteja ja koneen osia.

Suomessahan ollaan jo siirrytty siihen vaiheeseen, jossa tuotteen suunnittelu on jäänyt suurimmalta osalta Suomeen (viivan piirtoa lukuunottamatta), mutta tuotanto on siirretty pois. Eli on tehty juurikin niin kuin sanoit. Sellaisessa teollisuudessa töitä riittää vain pienelle osalle kansaa. Lopuillekin pitäisi löytää jotakin tekemistä, mutta heidän työstään haluamansa hinta on liian korkea kilpailevaan maailmalta ostettavissa olevaan työhön nähden.

En yhtään osaa sanoa miten tämän voisi ratkaista. Se ei selvästikään ole toimiva ratkaisu, että nostetaan vaan palkkoja, koska kaikista on kivaa, että tienataan paljon. Silloin työ vaan teetetään muualla.

Ehkä välimallina toimisi joku sen kaltainen ratkaisu, että yritys maksaisi työstä sen hinnan, minkä se pystyy. Ihan vaan esimerkkina vaikkapa 3 euroa tunti, jossain tuotannossa. Sillä palkallahan ihminen ei Suomessa pysy hengissä. Tällöin yhteiskunta tukisi pienipalkkaista ihmista sillä erotuksella, millä hengissä pysyminen vaatii. Tälla tavalla syntyisi uusia työpaikkoja, mutta kukaan ei kuolisi hankeen. En osaa sanoa toimisiko tuollainen malli. Sen tiedän, että tämä nykyinen malli ei toimi.
 
Niin jos palkan leikkauksista puhutaan, vaikkapa 20%, ja jos niillä oikeesti saatais työt jäämään Suomeen (mitä en mene vannomaan), niin onhan tuo -20% palkka pirun paljon enemmän kuin muutama sata päivää ansiosidonnaista joka taitaa olla - 30-40% palkasta ja sen jälkeen peruspäiväraha. Jos katsotaan vaikka 40v insinööriä jolla on työuraa about 25 vuotta jäljellä mutta joka toisaalta on jo siinä iässä että muutamankin vuoden työttömyys jakso ja saa sanoa bai bai (insinööri) työelämälle.

e: tunnen muuten aika monta nokia insinööriä joiden palkka on leikkaantunut vähintään 50% viimeisen viiden vuoden aikana uudelleen koulutuksien myötä. Ja väittävät vielä olevansa onnellisia. Mutta onko sen palkkajouston pakko olla näin radikaalia, pihalle ja uusi ammatti tilalle. Eikö voitaisi miettiä pehmeämpiä keinoja.
 
Olen kanssasi täysin samaa mieltä, että Suomesta ei kannata pyrkiä tekemään Bangladeshia. Mihin suuntaan sitten pitäisi mennä, jotta niillekin ihmisille riittäisi töitä, joiden taidot ovat tismalleen samalla tasolla, kuin romanialaisen hitsarin tai bangaladeshilaisen tehdastyöläisen? Kaikki eivät pysty suunnittelemaan, koodaamaan tai johtamaan. Lisäksi monessa halpamaaksi mielletyssä paikassa pystytään tuottamaan hyvin laadukkaita komponentteja ja koneen osia.

Suomessahan ollaan jo siirrytty siihen vaiheeseen, jossa tuotteen suunnittelu on jäänyt suurimmalta osalta Suomeen (viivan piirtoa lukuunottamatta), mutta tuotanto on siirretty pois. Eli on tehty juurikin niin kuin sanoit. Sellaisessa teollisuudessa töitä riittää vain pienelle osalle kansaa. Lopuillekin pitäisi löytää jotakin tekemistä, mutta heidän työstään haluamansa hinta on liian korkea kilpailevaan maailmalta ostettavissa olevaan työhön nähden.

En yhtään osaa sanoa miten tämän voisi ratkaista. Se ei selvästikään ole toimiva ratkaisu, että nostetaan vaan palkkoja, koska kaikista on kivaa, että tienataan paljon. Silloin työ vaan teetetään muualla.

Ehkä välimallina toimisi joku sen kaltainen ratkaisu, että yritys maksaisi työstä sen hinnan, minkä se pystyy. Ihan vaan esimerkkina vaikkapa 3 euroa tunti, jossain tuotannossa. Sillä palkallahan ihminen ei Suomessa pysy hengissä. Tällöin yhteiskunta tukisi pienipalkkaista ihmista sillä erotuksella, millä hengissä pysyminen vaatii. Tälla tavalla syntyisi uusia työpaikkoja, mutta kukaan ei kuolisi hankeen. En osaa sanoa toimisiko tuollainen malli. Sen tiedän, että tämä nykyinen malli ei toimi.

No siis joo totta mut sit kuitenkin toi yhteiskunnan tuki pienipalkkaisille.. Ei missään nimessä. Tuet valuu vaan hintatasoon ja nostaa muiden parempipalkkaiselle verorasitusta.

Jos tukea niin materiaalina ei rahana. Eli vaikka lihapullia soppajonosta mieluummin.

Se vaan on niin että jos osaaminen on 0 lähentelee palkka samaa. Jos taataan kaikille kivaa ja hyvää tuloa nousee hintataso ja kukaan ei ole better off.

Suomessa on nyt jo todella kallista
 
^off-topc, mutta tuon laatuisissa kommenteissa on vahvasti sellainen tuntu, että kuvitellaan itse kuuluvansa siihen parempaan ja haluttuun kansanryhmään. Näin ei välttämättä ole, joten siihenkin kannattaa varautua.

Mutta joku 20% palkkaleikkaus ei taida vielä auttaa. Keskiluokkaisen insinöörin palkka on jo nyt samaa tasoa tai pienempi mitä maailmalla. Duunarien palkoista taas pitäisi ottaa luokkaa 70% pois. Suurin este Suomen teollisuudelle on globaali taantuma/muutos ja sen mukana tullut epävarmuus. Ei kannata eikä uskalleta sijoittaa, sillä huomisesta ei tiedä. Vaikka ainahan näin on.
 
No siis joo totta mut sit kuitenkin toi yhteiskunnan tuki pienipalkkaisille.. Ei missään nimessä. Tuet valuu vaan hintatasoon ja nostaa muiden parempipalkkaiselle verorasitusta.

Se vaan on niin että jos osaaminen on 0 lähentelee palkka samaa. Jos taataan kaikille kivaa ja hyvää tuloa nousee hintataso ja kukaan ei ole better off.

Niin, tämä on ideologinen kysymys. Minä olisin valmis hyväksymään sen, että minua verotetaan enemmän, mikäli minulla hyväpalkkaisia töitä olisi. Verothan laskisivat, mikäli kaikki työhaluiset ihmiset saataisiin töihin, vaikka pienelläkin palkalla ja yhteiskunta tukisi vain osan. Nythän yhteiskunta joutuu tukemaan enemmän, kun ihmisellä ei ole lainkaan töitä.

Ymmärrän hyvin, että toisen mielestä oikeudenmukaista on, että jokainen saa sen verran liksaa, kun pystyy omalla avuillaan irti repimään. Toiset saavat silloin paljon ja toiset paljon vähemmän, mutta kuitenkin omilla avuillaan. Minä taas ajattelen niin, että sattuma vaikuttaa aivan hirveästi siihen, minkälaiset eväät ihminen elämäänsä saa ja miten ihminen menestyy. Oikeudenmukaista on minusta kannustaa tekemään töitä ja yrittämään, mutta pitää yrittää luoda samankaltaiset lähtökohdat kaikille.
 
Back
Ylös Bottom