- Liittynyt
- 28.2.2009
- Viestejä
- 2 042
e2: taustalla on tietysti toive että miehet ei kaikesta huolimatta jää kotihoidon tuelle 1,5 vuodeksi..
Toive ja tietämys.
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
e2: taustalla on tietysti toive että miehet ei kaikesta huolimatta jää kotihoidon tuelle 1,5 vuodeksi..
Täälläkin foorumin leikkauslistojen tekijöillä ei uppoa rahavirtojen leikkaamisen rooli talouden kysynnän supistajana, mikä vaikuttaa toteutuviin budjetteihin. Jos otat sen miljardin pois seuraavan vuoden budjetin menoista, niin se ole heti saman suuruinen siirto viivan toiselle puolelle.
Valtion budjettia laadittaessa tulisikin kiinnittää huomiota siihen, että julkinen sektori pitää investoinneillaan kokonaistulojen ja rahavirtojen määrän tasolla, joka takaa talouden reaalisten resurssien täysimääräisen käytön. Kuten John Maynard Keynes Yleisessä teoriassaan esitti, eivät yksityiset investoinnit yksinään takaa koskaan täystyöllisyyttä ja niiden heilahtelu aiheuttaa talouteen kroonista epävakautta. Siksi valtion on huolehdittava investointien riittävyydestä kokonaiskysyntää säätelemällä, ei ainoastaan laskusuhdanteessa vaan myös parempina taloudellisina aikoina.
Keynesin mukaan valtion budjetti pitääkin huolen itsestään, jos talouden työllisyydestä ja riittävästä tulotasosta pidetään huolta. Jos nimellinen talouskasvu on tasaista, onnistuu valtaosa yksityisistä investointiprojekteista, vaikka yritykset ja kotitaloudet velkaantuisivatkin nettomääräisesti. Kuten sektoritaseet osoittavat, on tämä edellytys valtion ja julkisen sektorin ylijäämille. Toisin sanoen oikeanlaisella ja oikein kohdennetulla alijäämäisellä budjetoinnilla valtio ja julkinen sektori voivat saavuttaa ylijäämäisen rahoitustaseen vuoden lopussa, kun yksityisen sektorin investointi- ja kulutushalukkuus säilyvät korkeana.
Erityisesti syvissä taantumissa, jolloin epävarmuus rajoittaa oleellisesti yksityisiä investointeja ja kulutusta, jokaisella valtion talouteen synnyttämällä nettomääräisellä rahavirralla on merkitystä luottamuksen palauttamisessa. Tästä näkökulmasta ei olekaan yllättävää, että vuosina 2010 ja 2011 valtion alijäämät muodostuivat budjetoitua pienemmiksi.
Vaikka aiemmin Suomen talouskasvua vauhdittaneen viennin kasvu pysähtyi, kasvoivat sekä yksityiset investoinnit että kotimainen kulutus selvästi vuosina 2010 ja 2011 kääntäen talouden kokonaistuotannon kasvuun. Automaattiset vakauttajat sekä päätösperäiset elvyttävät investoinnit ja niiden myötä muodostuneet yksityisen sektorin rahavarallisuusasemaa parantaneet julkiset alijäämät palauttivat yritysten ja kotitalouksien luottamuksen talouteen ja pitkäkestoiselta taantumalta vältyttiin. Työllisyyden parantumisen seurauksena myös valtion verotulot kääntyivät kasvuun, minkä seurauksena talousarvion alijäämät alitettiin selvästi.
Tarinan opetus on yksinkertainen. Jos valtion velkaantuminen huolestuttaa, ei budjettitasapainoon pyrkiminen ole oikea toimintamalli. Budjetti tulisi ymmärtää valtion kulutus- ja investointisuunnitelmana, jonka avulla pyritään saavuttamaan taloudessa mahdollisimman korkean työllisyysasteen takaava rahavirtojen määrä. Kun julkinen kulutus ja investoinnit tukevat yksityistä investointi- ja kulutushalukkuutta synnyttäen yksityisiä rahavirtoja, voi valtion tilinpäätös muodostua ylijäämäiseksi alijäämäisestä talousarviosta huolimatta verotulojen kääntyessä kasvuun ja sosiaalimenojen vähentyessä.
En usko, että siinä on virhettä. Kuitenkin kuten varmaan huomasit, niin kirjoitin yleisesti sosiaalietuuksista. Työttömyyskorvaus oli vain yksi esimerkki. Kaikista etuuksista ei voida vastikkeellisia tehdä, osasta voidaan. Tämä on myös arvokysymys. Minusta on oikein, että ihmiset maksavat itse niistä palveluista, joita kuluttavat. Ainakin niin pitkälle kuin se on mahdollista. Äärimmilleen vietynä se olisi ihmisten velkaannuttamista, jopa oman onnensa nojaan jättämistä, mutta sellaisesta ei kuitenkaan nyt ole kyse. Näissä keskusteluissa on aina vähän se ikävä puoli, että kun joku keksii jonkin idean, niin sitten ruvetaan kaivelemaan noita lukuja ja sitten huudetaan, että luuletko, että tuolla kaikki maan ongelmat ratkeavat. Tuskin kukaan luulee, että yhdestä erästä säästämällä saadaan kestävyysvaje kurottua umpeen. Pienistä puroista kasvaa kuitenkin iso meri. Tässä tapauksessa puron koko taitaa kuitenkin olla kohtalaisen hyvä. Sen linkkaamaani budjettikatsauksen mukaan sosiaaliturvan osuus on 43 miljardia Suomen valtion budjetista. Jos tuo 7 % viittaa samaan lukuun, niin silloin työttömyysturvaan menee 3 miljardia. Jos siitä tuo ehdottamani kymmenen prosenttia perittäisiin verojen kautta jollain aikataululla takaisin, niin säästö olisi 300 miljoonan euron luokkaa. Onko se kohtuuton ajatus, että ihminen maksaisi maksukyvyn parannuttua kymmenen prosenttia takaisin omasta elättämisestään?Jokaisessa yhteiskunnassa on vapaamatkustajia, näin on aina ollut ja näin on aina tuleva olemaan. Suurin osa työttömistä haluaa tehdä töitä ja ne jotka eivät missään nimessä halua ovat vähemmän haitallisia kotisohvalla huumeita vetämässä kuin töissä muita häiritsemässä.
Työvoimapula on pitkälti seurausta työnvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuudesta. Sen suhteen voisikin tehdä rakennemuutoksia miten koulutus saadaan paremmin vastaamaan työelämän tarvetta.
Sosiaaliturva on muutakin kuin työttömät. En jaksa kaivaa virallista lähdettä, niin otan blogin tiedot annettuna, voit korjata jos näissä on mielestäsi virhe:
Sota köyhiä vastaan | Uuninpankkopoika Saku Timonen
[...] Onko se kohtuuton ajatus, että ihminen maksaisi maksukyvyn parannuttua kymmenen prosenttia takaisin omasta elättämisestään?
Käytännössä se olisi toki juurikin sitä. Itse uskon, että pieni lainaosuus ajaisi monet työttömät tekemään sellaisia töitä, joita markkinoilla on tarjolla, mutta jotka eivät ole erityisen houkuttelevia. On täysin totta, että työmarkkinoilla on pahoja rakenteellisia ongelmia, jotka eivät ratkea kepittämällä työttömiä. On kuitenkin paljon sellaista työtä, johon ei saada tekijöitä, koska tuen nostaminen on mukavampaa. Suomessa ollaan yleisesti ottaen todella lainakammoisia. Opiskelijat tekevät mieluummin hanttihommia kuin nostavat lähes ilmaista opintolainaa. Uskon, että monet työttömät käyttäytyisivät samoin eli mieluummin tehtäisiin siivoojan töitä kuin kerrytettäisiin pientäkään lainaosuutta. Perspektiiviini toki vaikuttaa se, että tunnen muutaman tällaisen henkilön, joka käyttää surutta hyväkseen näitä tukia oman elostelunsa rahoittamiseksi ja tekevät vain "heidän arvolleen sopivaa työtä". Ikävä kyllä näitä ihmisiä tuntuu olevan aika paljon, joiden mielestä sähkö tulee töpselistä ja raha sossusta. Kaipaan yksinkertaisesti tähän yhteiskuntaan enemmän sitä, että ihmiset ottavat enemmän henkilökohtaista vastuuta omasta elämästään.Tuo voi olla ansiosidonnaisen nauttijalle aika iso summa mietittäväksi kyllä. Jos sitä duunia ei nopeasti löydykään. Olettaa pitää, että sitä työtä ei ole ihan välittömästi tiedossa (tai meillä ei näitä ongelmia olisi ollenkaan).
Käytännössä tuo olisi siis efektiivisen marginaaliveroasteen nosto, joka on jo nyt suuri työllistymisen este.
Suomessa ollaan yleisesti ottaen todella lainakammoisia. Opiskelijat tekevät mieluummin hanttihommia kuin nostavat lähes ilmaista opintolainaa.
Nopeasti luettuna vaikutti olevan ihan hyvä artikkeli. Tärkeä pointti kiteytynee tähän: "'Debt costs you time in savings, pushes back when and whether you can buy a home, start a family, open a small business or access capital,' says Asher." Suomessa opintolainat ovat kuitenkin aivan eri mittakaavassa kuin rapakon toisella puolella. En kannata opintotuesta luopumista, mutta kannatan kyllä sitä, että siitäkin pitäisi osa maksaa takaisin. En välttämättä niinkään fiskaalisista syistä vaan pikemminkin psykologisista. Ihmiset arvostavat enemmän sitä, mistä he maksavat. Ilmaiseksi saatua kohdellaan vähän miten sattuu.Yhdeksi seuraavaksi ongelmaluottojen eräksi Yhdysvalloissa ollaan pidetty nimenomaan opintolainoja.
How The $1.2 Trillion College Debt Crisis Is Crippling Students, Parents And The Economy - Forbes
Jossain ketjussa aikoinaan väittelin tästä. Minun kantani oli, että minun puolestani koko perinnön voi verottaa yhteiskunnalle. Mitä nyt jotkut sukumökit ja vastaavat voidaan laittaa kiertoon. Olemme kuitenkin aika pitkälle edenneet maatalousyhteiskunnasta, missä maatalot periytyvät vanhimmalle pojalle ja missä sepän pojista tulee sepistä, suutarin pojista suutareita. Kun ihminen kuolee, niin kenelläkään ei ole automaattisesti subjektiivista oikeutta hänen omaisuuteensa. Se on niin sanotusti vapaata riistaa ja silloin olisi mielestäni oikeudenmukaista, että jos jotain rahaa yhteiskunnalle tulee jostain lähteestä ottaa, niin silloin juuri perinnöt ovat reilu lähde yhteisen hyvän rahoittamiseksi. Työnteon verottamista voisi vastavuoroisesti keventää. Joku esitti tähän muistaakseni ihan hyvän vasta-argumentin, siihen taisi liittyä jonkin suuren luokan taloustieteilijän haastattelukin, jossa sanottiin, että monet vanhemmat työskentelevät nimenomaan taatakseen lapsilleen mahdollisimman hyvät oltavat sittenkin, kun heistä aika jättää. Perinnön raju verottaminen tuhoaisi tämän motivaation. Sekin on sinänsä ihan hyvä pointti.Mikä on perintöveron vaikutus taloudelliseen toimeliaisuuteen?
Tuotahan monesti käytetään argumenttina perintöveroa vastaan. Toisaalta, kun vanhemmat ovat elossa (ja yleensä ovat pitkään) niin kyllähän lapsi saa nauttia vanhempien paremmasta tulotasosta silloin. On eri asia jos vanhemmat maksavat menot, uudet merkkivaatteet jne. kuin että vanhemmat stressaavat tuloista, se voi näkyä lapsenkin käytöksessä. Lapset on myös monesti valitettavan materialistisia, jolloinka lapsi voi kärsiä kiusaamisesta jne.Joku esitti tähän muistaakseni ihan hyvän vasta-argumentin, siihen taisi liittyä jonkin suuren luokan taloustieteilijän haastattelukin, jossa sanottiin, että monet vanhemmat työskentelevät nimenomaan taatakseen lapsilleen mahdollisimman hyvät oltavat sittenkin, kun heistä aika jättää. Perinnön raju verottaminen tuhoaisi tämän motivaation. Sekin on sinänsä ihan hyvä pointti.
Työn ja yritysten voiton verottamista muistaakseni pidetään yleisesti taloudelle kaikista haitallisimpina veroina. Ainakin Keskuskauppakamarin ex-varatoimitusjohtaja Pauli K. Mattila sanoi vähän aikaa sitten näin A-studion haastattelussa. Kyllä se varmasti näin onkin. Kun katsoo näitä marginaaliveroprosentteja, niin kyllähän se kylmää kyytiä on. Työn vaihtoehtoiskustannus on kuitenkin vapaa-aika. Maksamme tasaisesti veroa ympäri vuoden, mutta jos ajatellaan hypoteettisesti, että työnteko olisi mahdollisuus lopettaa joulukuussa halutessaan kokonaan, niin kyllä siinä varmaan moni miettisi, että kannattaako tuota kuukautta tehdä töitä. Siinä vaiheessa on tehty 11 kuukautta töitä ja jos silloin on tuloja kertynyt vaikkapa 75000e, niin joulukuun tilistä verokarhu veisi lähes 60%. Lähes 7000e bruttopalkasta jäisi käteen alle 3000e. Onko enää vaivan väärti?Työnverotuksen voi ajatella vähentävän työntekoa - en tiedä kuinka paljon se vaikuttaa. Mielestäni perintöverossa ei ole vikaa niin kauan kun työtä verotetaan rajusti, ja, no edellisessä viestissäni kantani tulikin selväksi.
En ole itse tosiaan koskaan yliopistossa ollessa istunut kansantaloustieteen luennolla niin onko tosiaan näin kysyntää ylenkatsotaan täysin uusklassisessa taloustieteessä? Liittyykö tämä kenties öljykriisin aikaiseen tilanteeseen missä kovan inflaation aikana oli myös suuri työttömyys?
Oli oikein mielenkiintoinen pätkä, kun ei itsellä ole vielä tuosta ajasta muistikuvia.
Laman kuva: Suurtyöttömyys on valinta | Elävä arkisto |*YLE
Oli oikein mielenkiintoinen pätkä, kun ei itsellä ole vielä tuosta ajasta muistikuvia.
Laman kuva: Suurtyöttömyys on valinta | Elävä arkisto |*YLE